karppaus.infon arkistoitu foorumi

Voin jossain vaiheessa myöhemmin yrittää kirjoittaa vielä pidemmästi, mutta joku nopea tiivistelmä..

Eli vatsa oli prakannut jo vuosia, se alkoi antibioottikierteen jälkeen kun asuin kamalassa homeisessa opiskelijasolussa... Sen lisäksi mun allergiat paheni siinä vaiheessa huomattavasti. Lääkärit määräs vaan protonipumpun estäjiä kamalaan närästykseen ja allergialääkkeitä. Kaikkien normaalien verikokeiden mukaan olin loistavassa kunnossa, ei vaan tuntunut siltä. Ja ikää alle 30 v.. Olin tosi väsynyt ja yritin käydä liikkumassa, mutta aina jos meni tietyn rasitusalueen yli väsähdin aivan totaalisesti moneksi päiväksi ja tuntui ettei kunto nouse ja en palaudu.

Ensin aloittelin karppausta ja se jossain määrin tuntui auttavan entiseen nähden. Ongelmat kuitenkin jatkui ja varasin ajan lääkärille. Tosin kesti jonkun aikaa ennen kun pääsin, oli aika paljon jonoa. Minulta otettiin ulostenäyte josta tutkittiin kaikenlaista, kilpirauhaskokeet, allergiatestit, keliakia ja laktoosi-intoleranssi. Allergiaa oli vaan ihan muutamalle jutulle (harmi kyllä kaali oli mukana), keliakia ja laktoosi-intoleranssi olivat negatiiviset. Ulostenäyte oli suurelta osin ihan ok, mutta siellä oli muutamia juttuja sitten pielessä. Kilppariarvoissa oli myös vähän häikkää, mutta lekuri arveli sen hoituvan seleenikuurilla.

Käytännössä sitten muutin ruokavaliota niin että allergiaa aiheuttavat jutut jätin täysin pois, pidin entistä tarkemmin huolta siitä että tulee syötyä ateriat säännöllisesti eikä mitään satunnaisia naposteluita, panostin ns. kunnon ruokaan ja jätin lähes kaikki einekset pois, eli teen suurimman osan syömästäni ruuasta itse tai valitsen niin ettei turhia lisäaineita tule paljoa. Vähän olen noissa lisäravinteissa vaihdellut osin mitä on aina menossa, osa käytössä koko ajan.

Ennen lääkärikäyntiä söin jo bioteekin hiivakuurin ja lääkäri määräsi testien jälkeen mulle vielä Nystatinia hiivaa poistamaan + probiootteja hullun lailla, koska mulla ei kasvanut lactobacillus-sarja ollenkaan. Allergiat häippäs sen siliän tien, tai siitepölyallergiat siis.

Näitä olen syönyt säännöllisesti:

http://www.bioteekki.fi/default.aspx?id ... product=40
http://www.bioteekki.fi/default.aspx?id ... product=47
http://www.bioteekki.fi/default.aspx?id ... product=83
http://www.bioteekki.fi/default.aspx?id ... product=37
http://www.bioteekki.fi/default.aspx?id ... product=23
http://www.lootuskirja.fi/products?id=72&catid=4
http://ssl.terveysasema.com/index.php?m ... ts_id=1363
http://www.kuntoravinto.com/epages/Kaup ... s/131-0001

Tästä vielä sain apua huomattavasti treeniin, tuli etsittyä ja aloitettua oikeastaan tuolla ketokarppauspuolella olleen karnitiinikeskustelun pohjalta:
http://www.lootuskirja.fi/products?id=40&catid=4

Nyt pitää lähteä kokoustamaan...

Jatkan nyt vielä edelliseen. Eli sen jälkeen kun olen syönyt kunnon aterioita eikä lisäaineita + noita lisäravinteita + hiivakuurin + kunnolla probiootteja on olo piristynyt huomattavasti ja jaksan vaikka mitä. Pää tuntuu paljon selkeämmältä. Jaksan liikkua reilusti ja kunto on silminnähden noussut, sekä airobinen että lihaskunto. Kuitenkin samalla salilla samoilla ryhmäliikuntatunneilla olin tätä ennen yrittänyt junnata jo joku 1,5 v ainakin ilman mainittavaa kehitystä (paitsi epätoivon). Nyt jos on joskus maha kipee väärän syömisen johdosta niin se tuntuu aivan hirveeltä kidutukselta. Järkyttävää ajatella että se on ollut aiemmin mun jatkuva ja jokapäiväinen olotila ..

Kaikista ärsyttävintä on, ku kaikki ravintoterapeutit ym ehdottelee vatsavaivoihin kuituakuituakuitua! Ja totta kai ruisleivän muodossa! Tuntuu oikeesti, että oispa jollaki ees joskus samanlainen ongelma, että ymmärtäisivät miltä se ensinnäkin tuntuu ja kuinka paljon voi elämä pyöriä jonkun vatsan ympärillä -kirjaimellisesti. Mulle on ainakin vatsaongelmiin tullu kyllä semmosia neuvoja, että ei hyvää päivää. Nimenomaan erittäin hiilaripitoisia ohjeita yrittävät tuputtaa.

Mullei oo ollu koskaan siten ala-asteen näin hyväs kunnossa vatsa kuin nyt karpatessa. Siis karpatessa jo yks päivä rauhottaa kummasti. Kävin kans joskus jossain verikoejutuissa, jossa sitten määriteltiin mitä pillereitä pitäs popsia. Ainoa vaan, että heidän mielestään mun piti popsia niin järkyttävästi niitä pillereitä, että ei semmonen yksinkertasesti meikäläistä motivoi. Noh, mun vatsaongelmat onkin enemmän tuohon vatsan herkkyyteen ja toimintaan suoraan liittyviä.

Ois kiinnostavaa tietää, mitähän ravintoterapeuteille opetetaan vatsaongelmaisista? Noh, ei ne kaikki varmaan oo yhtä kamalia, jos yks on ..tai muutama.

Mulla kans on karppaaminen auttanut vatsavaivoihin tosi paljon. Ennen piti juosta vessaan kun 2. hätä ilmoitti olemassaolostaan, nykyisin voin ihan rauhassa kävellä

Mulle kans suositeltiin ravitsemusterapeutilta ruisleipää, all-braneja yms. joiden seurauksena vatsan kanssa eläminen oli vielä enemmän tuskallista. Mä luulen, että esim colon irritabilen (l. ärtyvä suoli -oireyhtymä) hoitamiseksi on ainakin ennen suositeltu kuituakuituakuitua, koska sen hoitamisesta ei ole ollut olemassa kovinkaan paljon tutkimusta. Syystä että(?) se on yleensä "hysteerikko"naisten, kiusallinen mutta vaaraton tila... Nykyisin kumminkin suositellaan, että jokainen kokeilee itse mikä sopii ja mikä ei. Tiettyjä suuntaviivoja annetaan kyllä, esim. kovasti suolistokaasuja lisääviä ruokia ei suositella, koska colon irritabilesta kärsivän kipukynnys suolistossa ilmasta johtuvaa venytystä kohtaan on matalampi kuin normaalisti.

Mutta joo.. sitä virallisterveellistähän niille ravitsemusterapeuteille kaikessa opetetaan, uskoisin..

_________________

Eerie, pakko muuten sanoa että yksityisellä puolella lääkäri sanoi mulle että "vähennä hiilihydraatteja ja syö hieman enemmän hyviä rasvoja". En tuota oikeasti silloin vielä tajunnut, koska en ollut tutustunut karppaukseen silloin. Eli hän vähän niinkuin hienovaraisesti puski tännepäin, mutta en kyllä tajunnut sitä. Nyt tajuan..ja ois voinu se muuten suositella jotain, mut ei varmaan omassa lääkärin virassaan viitsinyt. Tuo on kans kumma, ettei tuohon ärtyneeseen suolen oireyhtymään ole varsinaista hoitoa, liekö se sitten jonkinlainen "no ei tiietä mikä se on, niin sanotaas vaikka näin"-diagnoosi. Itse en ainakaan uskalla kuituja hirveästi syödä, vaikka niitä syömälä hyvää mukamas tekis. Pahentaa kyllä, ihan takuulla. Mulla kyllä ei varsinaisesti tuota ole diagnosoitu, mutta äidilläni on, joten mulla joko on tuo sama diagnoosi tai ainakin muuten vaan niin herkkä vatsa yksinkertaisesti ettei mikä tahansa sapuska kelpaa. Tää on kuitenkin semmonen vaiva monelle (olikohan jopa neljäs-viides osa naisista, miehillä aika paljon vähemmän), et siihen kannattais tutkimusrahoja laittaa. Voi monella vaikuttaa alentavasti työkykyyn ja opiskelukykyyn.

Mikäs siinä muuten on, että jos normipainon sisällä laihduttaa, niin saa monesti jotenkin ynseän vastaanoton? Yleensä tätä mieltä on tosin ylipainoiset, että mikähän siinä on. En itse ainakaan 9kg painavampana (bmi tietysti sen mukainen) pitänyt normipainossa laihduttavia typerinä, kaikilla on tietysti halu päästä omiin ihanteisiin (kunhan ne ovat realistisia). Helposti syytetään vääristyneistä käsityksistä ja kaikkea potaskaa. Totta on kuitenkin, että samalla tavalla ne terveysvaikutukset laihduttamisen jälkeen tulevat normipainoisille kuin ylipainoisillekki. Kunhan ei liian alas tietysti tiputa painoaan.Itsellä ainakin liittyy vahvasti se, että on muuten paljon helpompi liikkua -5kg! Ja jos se liittyy juuri urheiluun, niin sehän se terveellistä onkin Ärsyttää vaan joskus nämä asenteet.

Jes, hyvä että on edes yks hyvä ravitsemusasioihin perehtynyt lääkäri (Heikkilän lisäks)!

Joo, taitaa olla se ärtyvä suoli vähän sellanen diagnoosi, että jos ei mitään muuta keksi ja potilas on nainen, niin laitetaan vaikka tämä.. Siis toisaalta, eihän siinä mitään ongelmaa olisi jos diagnostiikassa esim. ensin suljettaisi pois vakavat suolistosairaudet (kuten syövät, colitis ja crohn) ja jos ei mitään löydy ja oireita on, asetettais dg:ksi colon irritabile. Ja että kohtelu olis kans asiallista. Nykyisinhän lääkärin tietokannoissa on maininta että esim. psyyken ongelmat saattavat olla yhteydessä ko. tilaan, mutta että kohtelu pitää aina olla asiallista ja potilas pitää ottaa vakavasti. Kumma, että siitä pitää erikseen muistuttaa...

Se tosiaan muuten on jännä, että normaalipainon sisällä laihduttaminen usein on jotenkin "syömishäiriöisten touhua". Oon kans saanut kuulla asiasta. Se ei sitten varmaan riitä syyks, että vaikka mun bmi olikin 25.2, niin vyötärönympärys oli huimat 90 cm pömppöineen ja kahvoineen kaikkineen! Silleen pikkusen oli kankee olo kun ei nähnyt omia varpaitaan..

_________________

Onpa mukavaa huomata, että täällä normaalipainoisen laihdutukseen suhtaudutaan näin.. normaalisti .

Olen saanut kuulla aika paljon sitä "ei sun nyt yhtään tarvi laihduttaa" ja "sun pitäis vaan opetella hyväksymään ittes". Totta on, että olen aivan normaalipainoinen (166/62) eikä minun tarvitsisi laihduttaa. Se vaan, että en ole tyytyväinen tässä painossa, tuntuu koko ajan kävellessäkin miten läskit velloo, en löydä kaupoista vaatteita kun olen niin omituisen muotoinen. Rintoja ja mahaa ei ole juurikaan, mutta alavartalo on kuin mikäkin tankki.

Olen taistellut painoni kanssa 14-vuotiaasta asti (aina normaalipainossa) ja minulle on kehittynyt monenlaisia pakkomielteitä ruoan suhteen. Laihtuminen on ollut vaikeaa, koska olen aina syönyt muutenkin aika terveellisesti. Ajattelen joka päivä niitä kaikkia herkkuja, joita en saa koskaan syödä ja joita muut saavat. Minulle on yritetty suositella jonkinlaista herkkujen kohtuukäyttöä, mutta kuten joku tässäkin ketjussa totesi, ei alkoholistikaan voi ottaa pientä ryyppyä silloin tällöin.

Jokunen täällä kommentoi, että ei ole laihtunut yhtään karppaamalla. Epäilen, että minun kohtaloni voisi olla aivan samanlainen. Saa nähdä. Kauanko tätä kannattaa jatkaa?

Tuosta suolen toiminnasta täytyy kommentoida myös: on se kyllä uskomatonta, että tällä ruokavaliolla toimii paremmin kuin koskaan. Pellavansiemenistä saa paljon kuitua, mutta ei lainkaan turvotusta eikä kaloreita. Varmasti sen aion pitää ruokavaliossani, jos päädyn muuttamaan syömistapaani taas.

_________________

Loppu elämä tietysti.

Elämäntapalaihduttajilla tahtoo olla kaikki heti tänne nyt-ongelmaa (ja myönnän, että sitä samaa täälläkin podetaan) ja innostus loppuu nopeammin kuin ehtii sanoa karppaus. Jos ajattelisit muuten hyvää oloasi ja unohtaisit koko laihdutuksen. Kysymyksessä on kuitenkin vain pieni kosmeettinen kilo-ongelma, joka ajan kanssa kyllä tasoittuu. Mulla ongelma ei ole edes pieni eikä pelkästään kosmeettinen ja silti jaksan odottaa sitä päivää, että painolle alkaa lopulta tapahtua jotakin. (BMI on 34) Enkä tarkoita edes, että mitäs turhaan kitiset, kerran olet normaalipainoinen... Kituilu on loppuviimeksi kuitenkin kuluttanut elimistöäsi niin paljon, että kuluu tietysti paljon aikaa vikojen korjaamiseen. Anna sitä aikaa kehollesi. Muutama kuukausi on hyvä vaihteluväli. Ja muista, että vaaka ei ole ylituomari. Mittana voisi pitää ennemminkin mittanauhaa, peiliä ja jotakin kannustusvaatetta. Nauti niistä juustoista ja unohda hetkeksi laskeminen. Syö kolme reilua ja ravitsevaa ateriaa vuorokaudessa ja anna ihmeen tapahtua.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

^komps Mimmimakiaa! Lisättäköön vielä, että ihmisellä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kroppansa muotoon laihduttamalla: joskus vain on niin, että yläkroppa on toista paria kuin alakroppa, vaikka miten vetäisi rasvaprosentin ja painon alas. Jos yläkroppa on alakroppaa pienempi, hyvä (mutta aikaavievä) kikka tasapainotukseen on kuntosaliharjoittelu, jolla hankitaan lisää lihasta ylös. Itse esimerkiksi olen sellaista mallia, että jos haluaisin reiteni ja takamukseni niin hoikiksi kuin tykkäisin niiden olevan, olisin täysin rinnaton, mitä en myöskään halua.

Voisin muutenkin ilmoittautua normaalipainoisten joukkoon. Aloitin siis BMI:llä, joka oli 24,4 (tai sinnepäin, 58,5 kiloa kuitenkin) ja nyt painan hiukan vajaa 48 kiloa (painoindeksi jonkin verran alle 20, vaihtelee...). Tässä painossa on hyvä olla, ja suunnilleen tässä nyt yritän pysytelläkin. Nyt on projektina karistaa vielä joitain satoja grammoja, jotta pääsisin tasaan 47 kiloon, sillä tiedän, että kun lisään hiilareita ylläpitovaiheessa, paino kipuaa väkisinkin noin kilon ylöspäin eli siihen hyvänolon 48 kiloon. Tämänpainoisena omaan (vielä) rinnat ja alakroppani on sellaisella mallilla, että tulen sen kanssa toimeen.

_________________
Ruokapäikky

Kiitos kommenteista! Varmasti olette oikeassa. Olen laihduttanut kesästä asti eri metodeilla ja epäonnistumiset tekevät kärsimättömäksi!

Oleellisin syy sille, miksi en halua vähähiilihydraattisuudesta elämäntapaa, on sen kalleus. Ruokalasku on kasvanut huimaa vauhtia, kun aiemmin söin puuro-, ruisleipä- ja jogurttipainotteisesti, usein pastaa ja muuta tavallista ruokaa. Nyt on kaapit täynnä vihanneksia, lihaa, juustoja ja pähkinöitä. Enkä oikein usko, että viitsin ruveta kauheasti nuukailemaan tässä, koska ravinnon laatu ja maku kärsivät heti, kun hintaa on vähemmän. Toisekseen tämä on hirmuisen hankalaa, kun joka ikinen ateria tulee valmistaa. Laitoin kyllä paljon ruokaa aiemminkin, mutta usein saattoi tosiaan vetäistä vaan sen mikropuuron tai voileivät.

Toisaalta kyllä harkitsen jatkavani tätä pidempäänkin. Täytyy miettiä. En nyt toisaalta tiedä mikä muu elämässä voisi olla tärkeämpää kuin terve keho ja fyysinen hyvä olo. Mitä olette mieltä?Minulla ei ole lapsia, joiden hyvinvointia täytyisi ajatella, eli periaatteessa voin aivan keskittyä tähän jos haluan.

_________________

Mulla ei yllätyksekseni ole kulunut aiempaa enempää rahaa ruokaan. Oon löytänyt sen mukavan kahden aterian rytmin; aamiaisella pari munaa ja muutama pekonisiivu + kurkkua tai tomaattia, illalliseksi sitä mitä karppaamaton mieheni syö ja perunan tai pastan tilalle esim kukkakaalia tai parsakaalia. Kesällä kului rahaa kun aloittelin ekaa kertaa ihan virallista karppausta, en oikein tiedä miksi, mutta kokoajan piti muka jotain naposteltavaa syödä ja hirveästi väkertää ruoan kanssa. Nyt syön vain lunkisti kun on nälkä ja reilusti rasvaa niin nälkä tulekaan usein. Yhden kallimman paheen olen viikon aikana onnistunut kehittämään; smetana... ai että on hyvää

Nuanna: ihanko tosissaan pystyt syömään vain kaksi ateriaa? Mitä teet lounastauolla, kun muut syövät? Tuohan kuulostaisi ihan mielettömän hienolta! Entä miten saat syötyä tarpeeksi vihanneksia / syötkö vihanneksia?

_________________

neitihallinta: useimmille täällä riittää käsittääkseni kolme ateriointikertaa, joillekin kaksikin. Itse syön usein karppileivän lounaaksi töissä (klo 11 maissa), kotiin tultuani (klo 16) useimmiten päiväruuan ja illalla vielä jotain pientä, joskus ruokaisempaakin. Yleensä vain yhdellä aterialla on lihaa, muutoin kasviksia, rasvaa ja maitotuotteita yms. Lounaan voi hoitaa myös syömättä (tätäkin on kokeiltu!). Voi istua vain seurana tai juoda vaikkapa teetä. Useimmille työkavereilleni se ei ainakaan ole ongelma, ellen siitä itse tee meteliä. Jotkut (kuten nuanna näköjään ) aloittavat aamunsa tuhdilla munakkaalla ja pärjäävät sillä hienosti iltaan!

Mitä hintaan tulee, niin olen miettinyt asian näin: jos todella syö virallisterveellisten suositusten mukaan, tulee se samanhintaiseksi kuin karppaus. Virallisterveellinen kuitenkin mahdollistaa epäterveellisemmän, "helpomman" ja osin edullisemman syömisen (ja osittain myös altistaa sille). Karppauksen kustannuksia saan alennettua käyttämällä kauden kasviksia (ei paprikaa tammikuussa, ellei ole tarjouksessa jne.), edullisia kasviksia, käymällä torilla, ostamalla tarjouslihoja (kanankoivetkin "kelpaa" nykyisin - ennen karppausta pelkäsin niiden rasvaisuutta ) ja tekemällä suurehkoja eriä ruokaa kerralla niin, että pakastan osan. Karppauksessa saattaa mennä hitunen enemmän rahaa ruokaan, mutta toisaalta enää ei tule ostettua karkkeja, keksejä, jäätelöä sun muuta "epäruokaa". En ole koskaan käyttäyt valmisruokia, joten en osaa niiden helppouden perään haikailla. Karppauksessa on sekin etu, että jos on aiemmin syönyt valmisruokia, tietää karppiruualla paljon aiempaa tarkemmin, mitä oikein tulee syötyä.

_________________
Ruokapäikky

Kaikkein kalleinta ruokaa on se ruoka, mitä heitetään roskiin. Eli nyt on todettu ainakin meidän perheessä se etu, että koirankuppiin menee todella vähän ruokaa entiseen verrattuna. Tietysti aina jotain unohtuu jääkaappiin happanemaan, mut ei ei lähellekään samaan tahtiin kuin ennen. Mä oon ollu aina ruoka-asioissa vähän boheemi ja "unohtanut" kaupassa, et on jotain jo valmista ruokaa (jota ei muka enää tee mieli ku eilen just söin) ja ostellut sitten kaapin täyteen eväitä. Mut kunhan tilanne tulee helpoksi itelle, niin ruokaa tulee hankittua vain sen verran kuin kuluu.
Toinen kallis, mutta nyt taakse jäänyt aika on herkuttelu, eli ei enää jätskiä, sokrujuguja, limsoja, sipsejä ja sen sellaista 0-tason ruokaa tule ostettua oikeastaan koskaan. Kyllä niistä pienistä patukoistakin kuukausitasolla taisi entisessä elämässä tulla ihan kymppejä kuussa, vaikka tuntui, että halpojahan ne ovat. Mun jäätelön syönti olikin ihan legendaarista, joten siitä sitten ei sen enempää (kuukaudessa n.50e jäätelöön... kyllä vain.)

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Mä oon aika iltapainotteinen syöjä. Yleensä tulee syötyä vasta klo 14-16 se ensimmäinen ateria ja sitten illalla myöhään illallinen. Mä en ole koskaan syönyt koulussa tai töissä niin en oikein osaa edes kuvitella sitä, istun kyllä yleensä muiden seurana ja juon vaikka kahvia tai lasin vettä.

Jos on pitkiä päiviä niin otan yleensä mukaan pussin pähkinöitä jotka saatan pupeltaa vaikka kaikki ja siinä sitten yksi ateria! Rasvaa tulee runsaasti ja nälkäkin lähtee.

Vihannekset mulla kieltämättä jää välillä vähiin, ei varmaan tule aina puolta kiloa päivässä, vaikka lähelle menee. Yleensä kerran päivässä menee jotain "raakaa" kasvista ja sitten kunnon ruoalla jotain keitettyä. Mä olen kyllä tomaattifriikki, joten niitä menee. Espanjalaiset kirsikkatomaatit on kyllä pirun hyviä

neitihallinta, jos oot tosiaan kesän jälkeen (tai alusta) mennyt useammalla eri metodilla tähän päivään, niin kyllä sulla varmaan se kroppa on todella hämmentynyt. Jos nyt oikeen ymmärsin. Kannattaa muistaa, että mitä nopeammalla tahdilla tiputat sitä enemmän tiputat myös lihasta! Mun mielestä on jokasen oma päätös, mitä haluaa tiputtaa, mutta itse toivoisin ennemmin että se läski häipyis..ei lihas (vaikka sitä väkisinkin laihduttaessa poistuu).

Mun mielestä on ihan kummallista, et miksi normipainoinen ei saisi tavoitella ihannemittojaan, kunhan toki ovat edelleen realistisia. Mutta miksi esim sitten ylipainoinen saisi tavoitella vaikkapa hoikkaa urheilullista vartaloa? Tässä on mun mielestä niin iso ristiriita. Itse ainakin viitaan kintaalla, jos joku on sitä mieltä ettei normipainossa vois laihduttaa. Itselle tärkeämpää on kuitenkin se kiinteytyminen, mikä on sinällään eri asia, koska pyrin tekemään vastustreenit sitten sen mukaisesti. Toki tiedän, että eka pitää tiputtaa, jotta voi treenata niin että se varsinaisesti näkyisi. Mutta tavoitteita on monenlaisia, enkä ymmärrä miksi ei kukin saisi niitä kohti mennä. Ite oon sitä mieltä, että se on kateellisten puhetta, jos ei hyväksy normipainoisen laihdutusta Toinen voi olla, että on esim itse laiminlyönyt omia terveellisiä elämäntapojaan, ja tällä yrittää mitätöidä toisen yritykset..onhan mukavampaa syödä yhdessä vaikka pullaa kuin mennä kävelylle tms (moni ajattelee näin). Mut eniten itseä ärsyttää, jos ruvetaan haukkumaan syömishäiriöiseksi. Vedän siitä ihan oikeesti hirveet pultit. Se on ihan sama kuin alettais vaikkapa kaikista muistakin ihmisistä aika ulkonäkökeskeisesti kommentoimaan. Kukaan ei pidä, että vaikka ylipainoista (tai nykyään ei tarvitse olla kuin normipainoinen) ja henkilöä haukuttais avoimeksi läskiksi..mutta sitten on kuitenkin oikeus haukkua vaikkapa anorektikoksi tai syömishäiriöiseksi. Erittäin kummallista, sanon minä. Tässäpä taas pieni purkaus, mutta ärsyttää vaan tuo (Ja tuskinpa kovin moni ylipainoinen esimerkiksi tsemppaa itseään että sitten olen vaikkapa normipainon rajalla ja silti ne reidet vielä hinkkaa yhteen, jee! Eiköhän sitä ajatella itselle sellainen ihannekroppa, vaikka tietää ettei se välttämättä ole se oma juttu. Aiankin itse vähän ennen vähä ylipainoisena, tai en tiedä noita nykyisiä ylipainon rajoja bmi:ssä, ajattelin itseni urhelulliseksi ja sopivan solakaksi...paljon parempi sitä kohti on mennä vaikka sitä ei välttis halua saavuttaakkaan).

Hirveetä läpätystarinaa Uuh, itellä on alkamassa itse rasvanpoistamisurakka. Tässä alkaa turhat nesteet olla poistunu, joten nyt on sit hyvä jatkaa

Mäkin olen käynyt täällä kommentoimassa aikaisemmin näitä keskusteluja normipainoisen laihduttamisesta. Mä kanssa niin vedän pultit jos ruvetaan saarnaamaan jostain syömishäiriöstä normipainon sisällä laihduttamisessa. On muka oma kehonkuva väärä ja blaaablaaa...... Mä en yksinkertaisesti tajua miksi sitä ei voisi oman hyvinvoinnin vuoksi timmistellä normipainon puitteissa? Jos tavoitteet on oikeasti realistiset eikä sairaalloiset, niin mikä hiton merkitys sillä on? Mäkin tahdon vaan olla hoikka (en laiha) ja urheilullinen. Niin kauan kun mahdun samaan vaatekokoon missä koko kaapillinen vaatteita on, en välitä paljon painan. Valitettavasti ohitin sen vaatekoon 5 kg sitten ja jotain on vaan tehtävä. Sitten kun asiasta jotain puhuu, niin rupeaa saamaan saarnoja siitä että onkohan sulla nyt varmasti kaikki kupit kaapissa kun tahdot laihtua. Yksi kamukin kerran sanoi suoraan että hän oli jo suorastaan huolissaan kun rupesin useamman kerran tästä karppauksesta ja laihduttamisesta puhumaan. Itse olen nyt 161 cm ja 68 kg. Musta näissä lukemissa ei ole mitään epäterveelliseen viittaavaa. Jos mä tästä tiputan suunnittelemaani 62-63 kg:n niin olenko mä silloinkaan epäterve? Mikä näissä luvuissa viittaa syömishäiriöön ja epäterveelliseen tapaan suhtautua ruokaan? Musta ei paino kerro mitään, koska ihmiset on niin eri mallisia ja lihasmassaa on eri määrä. Sitä on vaan mittaamiseen niin helppo käyttää. Itse olen ollut aina rintava, reitevä ja persevä. Mulla on naisellinen kroppa ja olen ylpeä siitä. Kaverini on saman mittainen mutta pieni hento linnunluinen nainen. Jos hän painaa yli 60 kg näyttää oikeasti jo lihavalta. Kropan malli vaan vaikuttaa niin älyttömästi. Hän näyttää hyvältä ja tuntee olonsa hyväksi välillä 45-48 kg. Näin me vaan ollaan yksilöllisiä eikä mun mielestä kenenkään passaa lähteä kritisoimaan toista ennen kuin faktat on selvillä ja käytös ei oikeasti ole sairaanloista.

Yhdyn edelliseen ja sanon että kateellisten höpinää.

Sitten kun se paino vaan putoaisi. 3 kk takana eikä muutosta muuta kuin ihossa ja voinnissa. Sentit ei lähe eikä vaaka liiku. Mutta hällä väliä kun on niin kivaa. Pääasia ettei jouluna nouse.

_________________


Ikuinen laiha läski....?
-Marina the jokasuunnan höylä-

Ruokapäikky:http://www.karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=36145&st=0&sk=t&sd=a

On tullu huomattua, että energiataso on noussu. Ja aamupalat voi ihan hyvin syödä myöhemmin, jos koulut ym alkaa myöhemmin. Lisäksi huomasin just sen, että nykyään syön about tunti ennen lähtöä..ennen taas söin just ja just ennen lähtöä, ette sit tulis heti nälkä. Huomaa kyllä eron hiilariaamupalaan. Tänäki aamuna ehtiin siivota koko huushollin ennen kuin tajusin mitään. Entisaikoihin oisin saanu raivarit luultavasti pikkujutuista, kun ilman aamupalaa siivoa

Tuli vielä mieleen noista syömishäiriöistä, että minusta tässä foorumissa ylipäänsä sellaisen omaavat ovat aika avoimesti kertoneet jo heti aluksi siitä. Näin ihmiset paremmin ymmärtäis, ettei ihan samalla tavalla voi ihmetellä liikasyöntiä/syönnin vähyyttä ym, koska on ihan sairaus siinä takana.Ja mun mielestä se on ihan hyvä, että ihmiset uskaltavat täällä kertoa omat ongelmansa. Jos kaikkia syytellään kaikesta, niin sit ei kyllä enää uskalleta kertoakaan.

Ja en edelleenkään usko, että kovin monella ylipainoisella on ihannekuvanaan mitään muuta kuin terveen ja solakan/urheilullisen näköinen mielikuvamalli. (Ei mikään riukumalli siis kuitenkaan). Näin ainakin itselläni on aina ollut, olin ylipainoinen tai en.

Tuli muuten mieleen joskus yläasteajoilta, että muistan kun painoin jotain 55kg ja pidin itseäni jotenkin pyöreänä. Nyt pidän tuota lukemaa aika pienenä noin niinkuin minun painolle, varsinkin kun tykkään lihaksikkaasta varresta Huomaa tuon ympäristön eron (ja muutenkin iän). Meillä päin oli vielä sillon paljon todella hoikkia (melko anorektisiakin) luokassa ja ylipäänsä yläasteella ym, niin sitä varmaan siinä iässä on verrannut itseään heihin. Käyköhän myöhemmin päinvastoin, että nuoret lihovat silläkin, koska "ympäristökin" on pulleampi? Tyylillä "onhan tässä vielä varaa ottaa pari patukkaa, kun nuo muut on niin pyöreitä"=D Noh, nykysin ei tuu hirveesti kyllä vertailtua. Jotenkin kun ei ees kiinnosta, miltä jondu body näyttää, sitä vaan tietty toivoo et kaikki ois mahdollisimman terveitä ja rasittais yhteiskunnan varoja mahdollisimman vähän

Miten on menny?

Joo ja kyllä se omakuvakin muuttuu iän myötä...Mikä on se sopiva paino. Nyt 158/56 kg ja aika lailla olen jo tyytyväinen - paitsi alasti . Ja tiedostan, että se pieni viilaus kyllä syntyisi nyt parhaiten liikunnalla.

Mutta eipä ole kuin 4-5 vuotta kun 54 kg oli jo ihan mahdoton paino ja tavoite oli hinata johonkin 50 kg....

Mutat ennen kaikkea, ekat kaksi kuukautta meni laskemiseen ja syömisten ennakointiin. Nyt ei enää tarvitse koko asiaa miettiä - ja paino ON laskenut - vaikka välillä ei kuukauteen tapahtunut mitään (satunnaisia nousuja lukuunottamatta). Kuukauden välein suurin piirtein on saanut tickeriin koskea. Kun laitan siihen vaan aina kun on alas mennyt - trendi näkyy.

_________________
Tickeri EI ole todenmukainen....muistuttaapa siitä missä oltiin - ja vielä ollaan!

Niinpä. Sitten kun alkaa olemaan suhteellisen lähellä sitä omaa tavoitepainoa, voikin huomata et hitto..vieläkin löytää rasvaa enemmän kuin haluaisi. Eli liikuntahan se on se tärkeä seikka. Mutta saahan sitä rasvaa ollakki ja pitää Mutta varmaan harva haluaa sitä "laiha läski"-efektiä, joka toivottavasti ei ole niin "helppoa saavuttaa" karppaamalla. Tietysti kaikki on kii siitä, kuinka nopeeta sitä painoa tippuu..jos se tahti on mahdoton, niin lähtee sieltä sitä lihastakin.

Ehkäpä tähän normipainon painontiputuksen haasteina on nimenomaan tuo liikunta? Tietysti tästäkin on miljoona mielipidettä, kahteen eri suuntaan (hehee )..mutta näin ainakin omasta mielestäni. Se on kyllä pelkästään hyvä, jos se liikunta tulee elämään, jos sitä ennen on vaikkapa harvemmin harrastanut. Terveellistä, kunhan ei mee överiks

No mä en ole normaalipainoinen vaan alipainoinen ja tällä hetkellä hyvin pahasti (176cm/48kg). En karppaa kun tungen turpaani kaiken minkä alas saan (huono ruokahalu), mutta opiskelen ja yritän kehitellä itselleni mahdollisimman karpin ruokavalion, jolla paino ensin nousisi ja jolla saisin sitten pidettyä painon niillä rajoilla kun haluan. Lisäksi karppaus on tulevan opinnäytetyöni aihe, joten siksikin täällä pyörin.