Oon aikoinaan keitellyt noita liemiä, mutta sitten se on jäänyt. Nyt kun oon lukenut mm. kynsien vahvennuksesta ja ihosta ja luuliemestä juttuja täältä, niin taidankin taas ruveta.
Vähän on pistänyt silmään jotkut jutut noissa ohjeissa. Eli jos haluu laittaa suolaa ja mausteita, niin lientä pitäis ensin keittää ilman niitä ja kohtalaisen kovalla lämmöllä, sitten kuoria vaahto pinnalta ja sen jälkeen lisätä mausteet. Vanhan kansan nyrkkisääntö lihan ym. keittämisessä on, että jos haluaa, että maut jää lihaan, keitetään matalassa lämmössä, jos taas haluu, että maut ja aineet irtoaa liemeen, käytetään kovempaa lämpöä. Pitkäaikaisessa keittelyssä käyttäisin kyl sitä mietoa lämpöä minäkin.
Kanaa kaipailen. Se joka on syönyt "vain" broileria ei tiedä miten hyvää keitetty kana on. Silloin, kun sitä vielä sai, keittelin lihat ja perkasin erilleen ja keitin sit samassa liemessä vielä ne luurangot. Kanapaloista ja osasta kasaan keitettyä lientä tein erilaisia kastikkeita. Liemestä tuli oiva soppa sit vielä. Ja oli niin halpaa, että silmät kostuu. Silloin suurustin sopan vehnäjauhoilla. Karpinnettu versio olis varmaankin joko kirkas keitto tai munankeltuaisella suurustettu.
Oikein jos luu-lihalientä nyt keittäisin, koettaisin saada kynsiini sekä siipikarjan jämiä, että jotain nautaa, luista keittolihaa esim. mistä keskenkaiken perkaisin ne lihat ja jatkaisin sit keittämistä. Ja juureksia pitäis olla makua antamassa.
Eli nouskoon tämä hyvä ketju esiin uudestaan
