karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ai minkä niistä?

_________________

Ei voi muistaa niitä kaikkia. Sen muistan, kun eka kertaa eksyin silloin vuonna miekka ja kirves tälle foorumille ja mietin, että mahtaako nuo olla tosissaan
No luin ja luin. Jopa laihduin alussa äkkiä paljon, mutta "raiskattu" kroppani alkoi aika äkkiä panemaan hanttiin eikä mikään järki teko tai puhe auttanut. Aika ***** monta vuotta olen täällä 0 tuloksella jaksanut pyöriä

No olen tällä hetkellä terveempi kuin tänne eka kertaa eksyessä josko se siitä.

_________________
"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana." by Coca Cola

Vaikka painoa oli kertynyt, en siitä niin suuresti ollut huolestunut. Olen ollut ihan hyvässä kunnossa ja terveenäkin olen päiviäni vietellyt. Karppaus, ja sitä myöden laihtuminen, lähti, kun valitin kaverille että ruuan jälkeen tuppaa aina väsyttämään. No kaveri kehoitti jättämään perunat, makaronit ja leivät pois. Tein työtä käskettyä, ja alun haasteellisten ja tuskastuttavien vaiheiden jälkeen olen tottunut syömään "karpisti". En varmaankaan ole ihan tiukimmasta päästä karppeja (itse en edes myönnä olevani karppi ), mutta aika paljon tulee kiinnitettyä huomiota hiilareiden määrään. Painoa on pudonnut ~23 kiloa ja se on nyt pysynyt vakiona jo pitkään. Tärkeämpää on, että olen paljon energisempi ja paremmassa kuunnossa kuin edellisellä ruokavaliolla. Minulle tämä laihtuminen oli siis vain myönteinen lisä. Eikä laihtumiseni kuulemma ole vaimoanikaan haitannut, kun vieläkään en ole mikään ajokoira.

_________________
Ilkeä ihminen!

Juu muistan. Se oli viime vuoden loppukesää, kun digivaaka näytti erroria... (max. 135 kg) Ei sekään vielä niinkään herättänyt, vaan koko kesän vaivanneet oudot vatsakivut. Niihin etsin netistä syitä ja eksyin karppaamisen menestystarinoihin!

_________________
Karppaamalla -30 kiloa ja vähän ylikin!

Iherb:stä uusille tilaajille 5$ alennus koodilla SUT778

Muistan sen hetken, kun aloin karppaamaan. 2005, lokakuu. Syyslomalla oltiin ystävien luona. Heidän uusi olemus, innostuneisuus, ja hyvä olo, vakuuttivat minut ja mieheni tästä elämäntavasta.

Muistan. Se on se tunne: "Ei enää tätä. Ihan mitä vaan muuta, mutta ei tätä."

Sama tunne oli aikoinaan, kun jätin alkoholin ja tupakan. Minun kohdallani näköjään tarvitaan aivan totaalinen kyllästyminen nykyisyyteen, jotta löytyy sisäinen motivaatio muutokseen. Ulkopuolisten kommentit tai järjen ääni eivät siihen riitä.

_________________
"Do or do not. There is no try." Yoda

Olin löytänyt tämän foorumin ja rekisteröitynyt jo viime vuonna, mutta karpata aloin vasta tämän vuoden alussa. Syynä ei ollut varsinaisesti halu laihtua, vaan se, että oli noin ylipäätään tosi paska olo. Laihtumista en uskaltanut edes toivoa, olin jo aiemmin kokeillut vähärasvaisuutta, rasvattomuutta ja syömättömyytä, yllättäen tuloksetta. Olin tosi kyrsiintynyt kiloihini, mutta samalla olin lannistunut, ajattelin että ehkä mun kohtalona on vain olla lihava koko loppuikäni.

Muutamassa kuukaudessa lähti piirua vaille 10 kg. Siitä on tullut vähän takaisin, kun eksyin kuukaudeksi hiilarimaahan matkustelun seurauksena, mutta eiköhän tuo kohta tuosta häviä!

_________________
Kirjailua

Serkku kerto karppauksesta ja aloin tutustumaan sit tähän maailmaan. Tutustuin muutaman päivän ennen kun alotin. Päätös syntyi siis pikkuhiljaa. Enkä ole vielä katunu

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Olen tehnyt tänään kunnollisen päätöksen, että nyt laihdutan! Olen suunnitellut tässä pikkuhiljaa sitä, miten pärjään tässä hiilareiden maailmassa, mutta eiköhän se onnistu! 32kg olis löllöä, eli töitä riittää, mutta uskon, että jos muutkin pystyy laihduttamaan, niin enköhän minäkin siinä onnistu.

_________________

Olin aina ennen ollut hoikka, välillä alipainoinenkin. Sitten kilot alkoivat kertyä. Yritin päästä läskistä jatkuvasti. Laihdutin kitukuurilla ja rankalla liikunnalla itseni normaalipainoiseksi, mutta kaikki tuli takaisin ja vähän päälle.

Muistan tarkkaan, kun päätin, että läskit saa lähteä karppaamalla. Se oli 2.5.2011. Olin juuri suunnitellut, että lähden ostamaan itselleni ison herkkujäätelöpurnukan ja että vedän sen kokonaan yksin. En ollut ennen harrastanut vielä sellaista hulluutta. Olin kyllä pitänyt karkkimässäjäisiä ja joku Dallaspitko saattoi mennä päivässä. Sokerinhimo oli jatkuva ja olo sen mukainen.

Jokin sai minut havahtumaan kesken jäätelöajatusten. Näin jälkikäteen ajatellen huojuin siinä kuilun partaalla, että annanko mennä, lyönkö kaiken läskiksi? Panin vastaan sille hiilarihimolle, joka yritti pakottaa minut kauppaan. Aloin tutkia asioita netissä ja vielä samana päivänä painuin kirjastoon. Kaikki muut karppauskirjat paitsi Atkins olivat lainassa. Lainasin sen Atkinsin ja seuraavaksi marssin kirjakauppaan ja hankin itselleni kaksi Heikkilän kirjaa. Ahmin tietoa ja löysin tänne foorumille. Aloitin karppaamisen saman tien ja jatkan tappiin asti. Mieskin innostui ja lähti parin viikon jälkeen mukaan karppaamaan.

_________________
Vuodesta 2011
Ihmiseläimen lajinmukainen ruokavalio
En ole vielä pudonnut.

Once you have been taught to think, it's hard to stop.

Ikää on 26 vuotta ja aina olen ollut varsin normaalipainoinen, tai edes siellä normaalipainon ylärajoilla. Pikkuhiljaa kuitenkin paino on alkanut hilautua ylöspäin salakavalasti. Vaakaa en omista ja vaatekaappikin on täynnä pelkkiä mekkoja ja hameita, joten painonmuutos on tullut oikeasti aika nurkan takaa, kun ei ole kiristävä housunkauluskaan ollut varoittamassa. Viisi-kuusikin kiloa vuodessa lisää ja kyllä se muutaman vuoden kuluttua on jo aika lohduton tilanne. Jotain oli siis tehtävä!

Olen aina ollut tosi tunnesyöppö ja muutenkin ruuan perään, sekä suolaisen että makean. Kaikkien läheistenkin kanssa se joku yhteinen "mukava tekeminen" on aina liittynyt jotenkin ruokaan, mikä on aika masentava ajatus Kuten NiilinKaimaanikin, dallaspitko yksin päivässä ei ollut mitenkään kummallista, välillä on ollut jo aika vakaviakin ahmimiskohtauksia ja olen salannut omia syömisiä lähimmäisiltäni. Ei tervettä. Hiilarisafkathan ne ovat niitä parhaita ahmittavia ja niiden jättämisen jälkeen oma suhde ruokaan on ollut tosi hyvä. Sen toimintamallin huomaa kyllä vielä sieltä täältä, varsinkin noista leipiä ym. imitoivista karppiversioista. Mantelileipiä voisi syödä enemmän kuin tarvitsee ja yksi päivä tein karppipizzaa, mitä tuntui myös laukaisevan sen mässytyskaavan. Muistan kun tein normipizzaa pellillisen ennen ja melkein yhdeltä istumalta vetelin sen naamaan maratonina. Nyt mä yritän vähän säännöstellä noita karppiversioita, kun huomaan ettei nekään ole mulle oikein suotuisia, ihan sen mässytysmentaliteetin takia minkä ne helposti laukaisee...

Kesäkuun 1. päivänä aloitin tosissaan VHH:n, testailtuani sitä vähän miten sattuu jo vuosi sitten. Sellainen vuoden puolenvälin taitekohta vaan naksahti päässä ja samana iltana kiskoin kaapeista kaiken hiilarihötön biojätepusseihin ja roskikseen. Kummallinen seesteinen elämänmuutoksen hetki mulle, kun en ollut sitä ajatusta kauhean aktiivisesti päässä pyöritellyt pariin kuukauteen. Kai se aika vaan oli sitten kypsä sille, että alan pitämään huolta itsestäni. Tähän olen lisännyt nyt myös viikottaiset jumpat, tahdon muutenin pitää kehostani huolta. Enpä olisi vuosi sitten ajatellut että tässä ollaan ja eteenpäin puuskutetaan.

_________________
Siiseliinin päikky

Muistanpa hyvinkin -se oli joku lokakuun ilta vuonna 2004, kun telkusta tuli Atkins-dokkari ja silloin sanoin siipalle, että tuo on mun viimeinen oljenkorteni, tuota vielä kokeilen, josko paino lähtisi laskuun. Ja siirryin nettiin tutkimaan tarkemmin asiaa ja löysin itseni karppifoorumia tavaamasta illasta toiseen (jatkuu vieläkin )... Ja varmuuden vuoksi ennen aloitusta kävin omalääkärini juttusilla ja otatin verikokeet (kolesterolia ei suostunut ottamaan, kun oli juuri edellisenä keväänä otettu). Ja se oli menoa sitten. Vanhaan ei ole paluuta.

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

Joo, muistan kyllä sen päivän. Se päivä oli 23.2.2006 ja olin kirjastossa lueskelemassa lehtiä.Luin sit Eeva-lehteä ja siinä oli Antti Heikkilän kirjoitus vähähiilihydtattisesta ruokavalioasta. Päätin kokeilla sitä heti, kun painoa oli taas pikkuhiljaa tullut kymmenisen kiloa liikaa. Olin aiemmin laihduttanut sen pois painovartioissa mutta eihän se pysynyt sit pitemmän päälle pois. Lainasin heti karppauskirjoja kirjastosta niin monta kun niitä löytyi ja aloitin seuraavana aamuna. Sillä tiellä olen Paino putosi sen kymmenen kiloa.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

kesällä 09 oltiin muumimaailmassa ja näin valokuvan jossa seisoin muumipapan vieressä. hetken katsoin kuvaa ja huusin kovaan ääneen "Ei vit** mä oon yhtä iso ku toi muumipappa". Painoin tasan 100kg ja olen 166,5cm pitkä

ja siitä se sitte lähti, eka virallisterveellisellä ja liikunnalla sitte paastolla ja nyt karppaamalla.. vielä 20kg matkaa tavoitteeseen.. samoja kiloja tässä laiduteltu useaan otteeseen.

_________________

Mulla alkoi karppaukseen tutustuminen 2007 tammikuussa. Joulukuussa olin sukulaisten kanssa ollut Thaimaassa lomalla 2 viikkoa ja tammikuussa olin työpäivien jälkeen väsynyt. Aloin kovasti pohtimaan, väsyttääkö mua työ vai mikä.

Jätin einesruuat pois ja aloin käymään säännöllisesti kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Aattelin ens alkuun, että syön niinkuin kiinalaiset. No, totta toinen puoli, se ruoka ei niin kovasti väsyttänyt, mutta mielenkiinto oli herännyt. Luin kaikkea mahdollista ja eräänä päivänä Kalevan jossakin juttutupa jutussa mainittiin karppaus.info.

Kävin tsekkaamassa, mikä paikka tää on ja havaitsin hyväksi. Siitä lähtien olen ollut "uskossa". Ja levittänyt ilosanomaa kaikkialle missä olen liikkunut, niinkuin opetuslapsien kuuluu tehdä.

_________________
Rakas Karppijumala, anna meille jokapäiväinen rasvamme, äläkä saata meitä hiilarimaahan, vaan päästä meidät THL:n otteesta, jotta hyvin ja kauan eläisimme.

Ikäänkuin "Kivun kautta onneen" Kun vatsa oli yli kolme kuukautta ollut helvetillisen kipeä ja turvotuksen takia paino noususuuntainen, jätin koemielessä tähystyksen jälkeen kaikki viljat pois ruokavaliosta. Viimeisen kerran siis olen syönyt viljaa 18.4.11. Peruna, sokeri, hiiva ja lisäaineet läpsähtivät samantien minimiin ja siitä se sitten lähti Painoa lähtenyt 11 viikossa n.6kg.

Toki tuon päätöksen olen elämäni aikana tehnyt useinkin, mutta tämä tuntuu ensimmäiseltä "hyvältä".

Voi ei

Muista hyvin, kun kesäkuussa 2005 olin mänkännyt monta päivää putkeen pizzaa, sipsiä, karkkia ja jäätelöä. Olo oli kamala ja tiesin, ettei ollut normaalia ahmia sellaisia määriä "herkkuja". Vaaka näytti 100 kg ja siinä kulki mun raja. Päätin, että nyt tai ei koskaa, mun on alettava tiputtaa painoa. Aloin hakea tietoa eri laihdutusmenetelmistä ja tutulla keskustelupalstalla oli ketju karppauksesta. Siitä sitten lähdin etsimään tietoa ja luin pari päivää karppaus.infoa melkein tauotta. Sitten alotin ja pudotin 17 kg seuraavan puolen vuoden aikana. Sen jälkeen tie on ollut välillä kovinkin kivinen ja karppaus ei ole aina luonnistunut, vaan sokeriaddiktio ja ahmiminen on välillä nostanut päätään vahvastikin, mutta aina palaan takaisin karppiruokaan. Nyt taas pudotellaan painoa ja toivotaan parasta, ettei ahminta saa taas otetta. Se on sentään hyvä, että karppaus on ylipäätään pudottanut painoa näinä vuosina, koska jos olisin vaan jatkanut mässäämistä, voisin nyt painaa 140 kg (olen jojoillut ja pudottanut karpaten yhteensä n. 50 kg).

_________________
Minä saan olla niin omituinen kuin haluan! -Ayla-
Jemin kampanjasivu

Muistan tuon päivän tammikuun alussa 2009, jolloin toivo alkoi itää. Sisareni soitti minulle ja kertoi, kuinka paino putoaa ja vointi paranee. Olen terveydenhoitohenkilö ja sanoin heti, että suonethan se voi tukkii. Sisareni sanoi, että eikä tuki ja toi minulle Heikkilän kirjoja. Luin ne ja ihmettelin. Ymmärsin, että minua oli petetty vuosikausia: olin syönyt aina suositusten mukaan, mutta paino ei laskenut ja kova väsymys vaivasi. Nyt olen vannoutunut "karppari" ja iloitsen kilojen karisemisesta, vaikka sairauksia onkin.

Viime vuoden lokakuussa näin Akuutin TV1:stä, missä mm. Antti Heikkilä kertoi vhh:sta ja ohjelmassa esiintyi myös karppaaja paistelemassa aamumuniaan ja pekoniaan. Jouluviikolla istuin työterveyslääkärin vastaanotolla ja hän ehdotti sokerilääkityksen lisäksi verenpainelääkeitä ja statiineja. Siinä syntyi herätys: no way. Muistin akuutin ja katselin Heikkilän jutun useaan kertaan. Joulun väliviikolla istuin netissä etsimässä kaikkea aiheeseen liittyvää. Vuoden viimeisenä päivänä 31.12.2010 sitten aloitin tiukan vhh:n joka jatkuu yhä. Verenpaineet laskeneet, triglyt laskeneet, HDL noussut, pitkä verensokeri viime mittauksessa normaali, aamusokerit vielä hiukan ylhäällä, paino pudonnut 10 kg. Ei hiilarihimoja, ei juurikaan repsuja. Eipä ole tarvinnut katua.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Olen kyllä ollut tietoinen tästä karppauksesta, mut tyypilliseen tapaan ihminenhän työntää asiat "ohikorvien" jos asia ei ole itselle ajankohtainen. Olimme viime viikonloppuna porukalla reissussa ja sain eilen kuvia matkalta.APUA.... tiedän kyllä olevani ylipainoinen, mut tuo kuva herätti. Kyllä se tästä lähtee, liityin tänään jäseneksi kultakaloihin ja tietenkin rekisteröidyin sivustoihin, SAA NÄHDÄ KUINKA HOMMA ETENEE....

_________________