Ikää on 26 vuotta ja aina olen ollut varsin normaalipainoinen, tai edes siellä normaalipainon ylärajoilla. Pikkuhiljaa kuitenkin paino on alkanut hilautua ylöspäin salakavalasti. Vaakaa en omista ja vaatekaappikin on täynnä pelkkiä mekkoja ja hameita, joten painonmuutos on tullut oikeasti aika nurkan takaa, kun ei ole kiristävä housunkauluskaan ollut varoittamassa. Viisi-kuusikin kiloa vuodessa lisää ja kyllä se muutaman vuoden kuluttua on jo aika lohduton tilanne. Jotain oli siis tehtävä!
Olen aina ollut tosi tunnesyöppö ja muutenkin ruuan perään, sekä suolaisen että makean. Kaikkien läheistenkin kanssa se joku yhteinen "mukava tekeminen" on aina liittynyt jotenkin ruokaan, mikä on aika masentava ajatus

Kuten NiilinKaimaanikin, dallaspitko yksin päivässä ei ollut mitenkään kummallista, välillä on ollut jo aika vakaviakin ahmimiskohtauksia ja olen salannut omia syömisiä lähimmäisiltäni. Ei tervettä. Hiilarisafkathan ne ovat niitä parhaita ahmittavia ja niiden jättämisen jälkeen oma suhde ruokaan on ollut tosi hyvä. Sen toimintamallin huomaa kyllä vielä sieltä täältä, varsinkin noista leipiä ym. imitoivista karppiversioista. Mantelileipiä voisi syödä enemmän kuin tarvitsee ja yksi päivä tein karppipizzaa, mitä tuntui myös laukaisevan sen mässytyskaavan. Muistan kun tein normipizzaa pellillisen ennen ja melkein yhdeltä istumalta vetelin sen naamaan maratonina. Nyt mä yritän vähän säännöstellä noita karppiversioita, kun huomaan ettei nekään ole mulle oikein suotuisia, ihan sen mässytysmentaliteetin takia minkä ne helposti laukaisee...
Kesäkuun 1. päivänä aloitin tosissaan VHH:n, testailtuani sitä vähän miten sattuu jo vuosi sitten. Sellainen vuoden puolenvälin taitekohta vaan naksahti päässä ja samana iltana kiskoin kaapeista kaiken hiilarihötön biojätepusseihin ja roskikseen. Kummallinen seesteinen elämänmuutoksen hetki mulle, kun en ollut sitä ajatusta kauhean aktiivisesti päässä pyöritellyt pariin kuukauteen. Kai se aika vaan oli sitten kypsä sille, että alan pitämään huolta itsestäni. Tähän olen lisännyt nyt myös viikottaiset jumpat, tahdon muutenin pitää kehostani huolta. Enpä olisi vuosi sitten ajatellut että tässä ollaan ja eteenpäin puuskutetaan.