karppaus.infon arkistoitu foorumi

Meikäläinen muistaa kyllä ikuisesti. Kesäkuun alun päiviä elettiin ja ensimmäisiä
helteitä. Istuin ystävän kanssa meidän parvekkeella siemaillen kylmää olutta
enimpään janoon. Mun t-paita oli kun makkarankuori ja isuessa rintojen alla
oleva röllykkä ahdisti jo hengitystä. Oli oli turvonnut, ärsyynyt, itseinhoinen ja tukala.
Eikä helle ainakaan parantanu asiaa. Eikä se, ettei mikään keponen vaate sopinu päälle.

Sitten ystävä sanoi suurinpiirtein näin:" arvaa, kun katoin tietsikalta vanhoja valokuvia (otettu 3 vuotta sitten olivat) ja aloin raivota miehelle että kuka
vieras nainen meillä on ollu!" Miehensä oli sanonu hölmistyneenä että Säpähän siinä kuvassa on. Oli ollu joku sivuprofiilikuva, missä ei näkyny kasvoja.

Se oli mulle se viimenen niitti. Sillon tajusin että nyt saa riittää. Kyllähän mä pääsen takaisin niihin mittoihin kun sinnikkäästi otan itteeni niskasta kiinni. Sinä hetkenä päätin että ne on viimeset oluet ja karkkimätöt on mun osalta vedetty. (Meinasin ensin kirjottaa että herkut on nyt vedetty. Nythän tässä vasta herkkuja vedetäänki naamaan ihan kaksin kätösin )

Se päätös piti ja luojan kiitos löysin karppaamisen, koska muuten hommasta ei olis tullut mitään Ja kiitos tän foorumin ihanien ihmisten
Ja kiitos mun ystävän, joka tuntee mut niiiin hyvin. Surkuttelin oloani niin paljon että tiesi tuon valokuvatarinan saavan mulla aikaan sellasen ärsyynnyksen että jo alkaa tapahtua

Just laskeskelin että painoindekseissä normaalipainoon on enää matkaa 1,1 kg.
Kun läksin synnäriltä helmikuun alussa, niin painoin 75 kg. Sain jo nesteitä ja muita pois useamman kilon kunnes toukokuusta aloin lihomaan aika huimaa vauhtia.
Yhteensä pudotusta on nyt helmikuusta siis 13 kiloa tähän 156 senttiseen varteen. Karppaamalla lähteny piirua vajaat 9 kg

Muistan kyllä kun siitä ei kauaa oo aikaa
Mä löin kaverin kanssa vetoa siitä, että kumpi pudottaa painon ekaks tiettyyn lukuun. Mulla se on 7kg ja kaverilla pienemmän koon vuoksi 5 no, veto loppuu ens viikolla ja kaveri on lopettanut sen jo aikoja sitten meinaan laihiksen. Mä taas on ottanu tosiaan itestäni niskasta kiinni ja hyvin menee... Muistan sillon illalla makasin seljälläni ja voi sitä tuskaa ku maha painaa ison pasta annoksen jälkeen Sillon sanoin miehelle et nyt tää läski lähtee eikä se voi sille mitään (siis läski)

Olo oli juurikin niin turvonnut ja mä olin kiukkunen KOKO ajan. nyt mä oon lauhkee ku lammas ja yli 6kg köykäsempi

_________________




Läskit pois alta, tervetuloa hoikka ja terve elämä!

toi oli kyl paha Mä oisin varmaan tehny samoin

_________________




Läskit pois alta, tervetuloa hoikka ja terve elämä!

Eikö ollukki Ja ajatteleppa: sää voitat veedoon, sää voitat veedoon

Minulla ei mitään päätöstä ollut ikinä. Olin puolet elämääni syönyt niin terveellisesti ja hoikkuuteen pyrkien kuin osasin, liikuinkin melko paljon. Olin täysin luopunut toivosta. Minulla oli enemmän kysymys siitä, että löin hanskat tiskiin: kokeillaan nyt sitten tuo, kun kerran mikään muukaan ei toimi. Kolmen koepäivän jälkeen päätin jatkaa, koska oloni parani niin vietävästi. Läskeistä viis.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Viime joulun jälkeen paino nousi useita kiloja ja syömisrytmi oli ihan sekaisin. Vatsalaukku oli kai venynyt, kun mikään ruokamäärä ei tahtonut riittää. Mies oli viikonlopun matkoilla, ja päätin, että nyt pidän jonkun pikapaaston, kun olen yksin kotona.

Googletin hakusanalla "kaalisoppadieetti", ja sain tuloksen näille sivuille. Olin aina suhtautunut karppaukseen erittäin kielteisesti, mutta jostain syystä silloin kolahti, kun olin niin epätoivoinen. Kitukalorit eivät todellakaan houkutelleet.

Melkein vuosi on mennyt, eikä entiseen ole paluuta. Tärkeinpänä syynä siihen yleinen hyvä olo, laihtunut en paljoa ole. En ole kyllä lihonutkaan, joka tätä nykyä riittää minulle.

Hmm, enpä taia muistaa, ku siitä jo pitempi aika...
Sen muistan, et paikkareiden sivuilta miut tänne käännytettii... eteki ku kilpparioireita oli, ni niitä olin siellä tuskaillu...

_________________
Karppi, since 2005

Karppauksen suhteen en koskaan tehnyt mitään päätöstä, että läski lähtisi,,,,, Minullahan tämä on vain se juttu, että Terveys pysyy yllä.
Olen voinut fyysisesti ja henkisesti paremmin, kun karppaan. Siinä se, en laske kiloja. Piste.

_________________
Paluu Luontoon!

Mulla se tuli oikeestaan vähitellen. Oonhan ollu koko ikäni mielestäni lihava(mikä ei kuvien perusteella pidä paikkaansa), mutta yli 40 v.na kiloja tuli ja tuli ja tuli. Yleensä olon kamaluus, kenkien laitto jalkaan, vaatteiden kiristys, kun ei ollut enää rahaa uusiin isompiin vaatteisiin, jatkuva nälkä, morkkis, kun tuli vedettyä suklaata, kevyt tuotteiden etsintä ja rasvan välttely jne Tämä alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää ja aloin etsiä netistä tietoa. En tiedä mistä löysin Antti Heikkilän sivuille ja näille sivuille, mut onneks löysin....jätin margariinit ja vaihdoin voihin kuukautta ennen karppausta. Sitten vappumunkit (otan vain yhden..oops menikin 7)nautittuani aloitin ja uusi elämä alkoi.

_________________
Karpannut olen 1.5.2010 alkaen. Nainen. pit n.160cm, tavoitepainossa n. 57 kg
Ekasta iHerb Tilauksesta $10 Alennusta(yli $40 tilauksille)
Mitä iHerbistä?

Kävin puntarilla ja näytti pyöreät 123,1 Seuraavana päivänä (lokakuun 1.) kävelin työharjoitteluun (2 km @ 20 min ), ja siitä eteenpäin seuraavat 4 kk. Jouluun mennessä oli paino jo lukemissa 117 Harjoittelun lopussa oli paino muistaakseni 112. Eli 4 kuukaudessa -11 kg Sen jälkeen aloin sitten tutkia erilaisia dieettimuotoja ja (onneksi) päädyin GI-dieettiin, jolla pysyin sitten seuraavat 5 vuotta (-43 kg), kunnes aloitin karppauksen

_________________
Tein makro- ja kalorilaskurin, tässäpä näin: http://koti.mbnet.fi/juhau/makrolaskuri/

Olin kesämökillä viime kesänä sisarieni kanssa. Ruokapöytä notkui kaikkia sen aikaisia herkkuja. Siskoni mies kiusoitteili meitä, että olemme kaikki sisarukset yhtä pyöreitä. Tuumasin, että nämä läskit ovat parhaillaan työn alla......

Olipa kiva piipahtaa pääkaupunkiseudulla itsenäisyyspäivän pikavisiitillä ja esitellä hoikentunutta olemusta. Työhousuissakin on mukavan väljää Matkaa päätepisteeseen on vielä, mutta hiljaa hyvä tulee, sanoi äitikin aikoinaan.

_________________
Karppaus muutti elämäni 15.7.2010 lähtien.
Kiloja on karissut jo kahdeksan.

En muista. Kyllä sitä oli mietitty jo vuoden verran kun olin tutulta saanut ohjeet karppaukseen.

Pitää saada se motivaatio.

Äiti soitti ja sanoi: " Mulla ois hiukan arkaluontoista asiaa"
Mietin että mitähän sieltä nyt tulee...
"Ethän sinä ole vain pieniin päin??"
(Oon kohta 43 vee..)
Joten eiköhän siinä ollut motivaatiota...

Mulla ei oo ollut ylipainoa mut oon ollut nk. laiha-läski ja vatsalla oli tapana turvota palloksi jonka vuoks useamminkin epäiltiin mun olevan raskaana. Ei nekään kommentit mieltä ylentäneet, mutta jonkinlainen käännekohta oli kun jenkkakahvoihini tuskastuneena kaipasin ystävältäni lohduttavaa kommenttia. Heitin klassisen "oonks mä lihonu" siinä toivossa että oisin saanu kuulla jotain piristävää tyyliin "ei kun sä oot just sopiva/näytät hyvältä/tms" mut tää miehenryökäle tokaskin et "joo oot sä, tosta ja tosta" ja osoitti mun lantioo ja reisiä. WTF!?!? No mä olin tosi loukkaantunu, mut siitä lähti kytemään mun, ei painonpudotus, mutta kiinteytysproggikseni. Ja oon kyllä tosi tyytyväinen että oon löytäny liikunnan ja tän ruokavalion ja kylkiäisenä ko. jenkkakahvat on muisto vain. En silti osaa päättää oliko ystävän käytös moukkamaista vai kullanarvoista rehellisyyttä.

muistan kyllä kun kolmatta kertaa olin käynyt sontimassa sinä aamuna ja maha oli sekaisin niin tuli mitta täyteen, ei läskistä vaan mahan seudusta, olihan siinä läskiäkin, mutta se ei ollut karppaukseen työntävä asia vaan ylipäätään paska maha. Kotona sanoin miehelle että mitäs jos nyt alettais vhh ruokavaliolle kun alkaa vit.. tuo mun maha. Siitä se lähti kun mies tuumasi että mikäs siinä, pientä säätöä turvotuksen kanssa on ollut uudelleen, mutta karppausta jatketaan

Uutena vuotena kävin vaa'alla ja luvut olivat suunnilleen samat kuin molempien raskauksien loppuvaiheessa No ei hyvä, suorastaan järkyttävä. Kevät tuli kituiltua ja liikuttua niin paljon, että painoa lähti parhaimmillaan 7-8 kg - mutta siitä tuli kesäloman alkuun mennessä puolet takaisin. Kesäloman alussa mies kertoi alkavansa karppaamaan, kun työkaveri oli laihtunut niin hyvin. Mua järkytti koko ajatus rasvan syömisestä, mutta päätin kokeilla. Kun kesäloman aikana kolmessa viikossa lähti yhtä monta kiloa, jäin koukkuun.

Kun en ollutkaan yo-juhliini mennessä päässyt lähellekään sitä sutjakkaa olemusta, jota tavoittelin, iski epätoivo. Muistelin jostain kuulleeni karppauksesta, googletin ja päätin kokeilla. Nyt oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että päätin Olo on paljon energisempi ja pirteämpi, ja saan syödä kaikkia ihania ruokia kärsimättä turvonneesta vatsasta ja äklöstä olosta. Tavoitepainoon (tai -ulkomuotoon) on vielä matkaa, mut muutoksia on jo huomattavissa ja se jos mikä hyvän olon lisäksi motivoi pitäytymään tässä ruokavaliossa

_________________
Alun tuskailuja

Kesän alussa vaaka näytti 94 ja kun normalipainon yläraja on alle 70n päätin, että helvetti, oon haudassa jos ei tämä meno lopu. Lueskelin Heikkilän juttuja ja pingo, siinä se on.

_________________

aloitus 21.6.2010

Viime jouluna ostin himaan liikaa lakua ja suklaata. Pistin ne jemmaan lapsilta ja napsin ja napsin ja napsin. Vedin pienessä ajassa usean kilon lakua
Olo oli turpea ja maha kipeä, karseata.
Silloin tuli päätös, uutenavuotena, että läskiä lähtee vihdoin se 10 kg ja sokerikoukusta on päästävä.

Ensin jätin sokerin kokonaan sitten makaronit. Kesään mennessä tippui varmaan 9 kg jollain virallisterveellisen ja karppauksen välimaastolla.
Kesän jälkeen karppaannuin, painosta katosi viimeinen kilo ja vatsan ympäryksestä samalla 8 cm!

_________________
Rentokarppina 9/2010 alkaen vain hyvänolon takia

Olen tehnyt päätöksiä monta kertaa viimekin vuoden aikana, mutta yritykset, mm raakaravinto, loppuivat nälkään. Oli mulla ihan ok olo, mut se syöminen ei riittänyt.
Katselin tuossa vanhoja kirjoituksia ja ihan kamalaa ajatella että painoin -06 70 kiloa. Pidin itseäni kamalana läskinä. No nyt olen sitten 85 ( pari päivää sitten vielä 89)!
Nivelet ei reumasairaalla kestä ylipainoa ja tuntuu jo polvissa ja nilkoissa.
Nyt sitten aloitin tosissani ja vähän tuloksiakin jo tullut