Aloittelin karppausta viime kevättalvella. Tilanteeni on sama, yhdysluokka ja luokkaruokailu. Sinänsä luokkaruokailu on ok., mutta kieltämättä karppaaminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Ruokailu on valvottava.
Kuntamme kouluruoka on hyvää, ei siinä mitään, mutta ah niin epäkarppia enimmäkseen. Lapsille olen selittänyt, etten nyt voi syödä perunaa, riisiä enkä pastaa, mutta jos ruokana on perunavelli, sämpylä ja juusto, ei paljon syötävää ole.
Olen suunnitellut jopa vieväni oman ruokani kouluun ja laittavani sen jakelukeittiöön luokkani ruokakärryyn niin, että se tulee yhtenä erityisruokavaliona muiden mukana.
Keskuskeittiötä en halua enää rasittaa. Jakelukeittiön emännän tiedän ymmärtävän asian.
Aikaa on viikko ja jotain pitäisi keksiä.
. Karjalanpaistia tarjottiin viime vuonna itsenäisyyspäivän aikaan perinneruokana. Meillä molemmat koululaiset tykkäsivät kovasti. Esikoisemme muuten ei edes pizzasta tai lasagnesta pidä. Nuorin taas syö kaikkea mitä annetaan.
Ja välipalaa syödään jo tunnin päästä varsinaisesta ruokailusta, seuraavalla välitunnilla 
Ainut, mikä harmittaa on se, että johonkin jaksoon saattaa osua neljäkin ruokailuvalvontaa viikkoon, mikä typistää oma ruokatauon varttiin tai kymmeneen minuuttiin. 
Omilla eväillä kanssa puuhaan. Kouluruuista syön ainoastaan kaalipataa - ja salaatin haen joka päivä oman ruuan viereen.
