karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen nyt toistaviikkoa hiilarittomalla ruokavaliolla ja paino on kivasti lähtenyt alaspäin. Ongelmaksi on muodostunut täystyrmäys suvultani. Tähän aikaan on sattunut jo kahdet syntymäpäivät joilla esitetään jopa loukkaantuneita, kun kakut ja herkut eivät minulle kelpaa. Olen sisaruksistani ainoa ylipainoinen, ja tuntuu etteivät he voi ymmärtää miten vaikeaa näitä kiloja on karistaa. Tuntuu ihan kuin he pelkäisivät sitä, että minäkin voisin olla joskus hoikka ja vielä kamalampaa: hoikempi kuin he!
Onneksi sentään mieheni on tukenani ja ymmärtää pyrkimyksiäni.
Eilen oikein ymmärsin miten pihalla kaikki ovat ruokavaliostani kun ihmeteltiin suureen ääneen että eikö SOKERIAKAAN saa syödä, voi ristus...
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia, entä onko tähän mitään helppoa ratkaisua? Ehkä täytyy vain toivoa, että ajanmyötä muutkin tulevat järkiinsä

Samaa olen kokenut minäkin. Vanhemmat kauhistelivat suureen ääneen rasvan syöntiä ja kolesteroliarvoja. Kuolema korjaa, parissa kuukaudessa, pahimmillaan jne jne...

Kolesterolista lakkasivat vaahtoamasta kun oli mustaa valkoisella: kaikki arvot parantuneet puolessa vuodessa huimasti.

Vaan kun jatkaa omalla tiellään, kyllä se muutos pikkuhiljaa tulee. Äitini viime viikonloppuna laittoi viestiä ett jos lainaisin hänelle karppireseptikirjaa, on kuulemma paino alkanut nousta

Pitää vaan pystyä sulkemaan korvansa pahalta tuntuvilta kommenteilta ja jatkaa sen mukaan mikä ITSESTÄ tuntuu hyvältä.

_________________

veikkaanpa, että kaikilla on tai on ollut. Jos ei suku, niin työporukan kaffetaukomammat, tai baari-iloitteluporukka, ja aina vieläkin noita besserwissereitä tulee.
Just viimeks kouluaikainen kaveri facebookissa yritti jotain piipittää......

Näitä aina riittää mutta paras on kun sulkee korvansa eikä välitä.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

-

_________________
Our way is not the best way. Our way is merely another way.
Vapaa ohjelmisto, vapaa yhteiskunta

Juu tuota settiä tulee riittämään, sen voi melkeinpä taata.

Sehän on niin, että sinun kehosi on sinun - ja he taas saavat itse vastata omistaan. Sä et ole tilivelvollinen kenellekään syömisistäsi. Voi olla, että he eivät sitä näin näe tai eivät ymmärrä kunnioittaa jokaisen henkilökohtaisia rajoja, mutta ei se vie tuota tosiasiaa mihinkään (ainakaan niin kauan kuin kukaan ei ole konkreettisesti tunkemassa kakunpalaa sun kurkusta alas), joten ehkä vaan kannattaa ottaa paksunahkaisesti sellainen asenne, että ei haukku haavaa tee (tekeehän se oikeasti, monestikin, mutta siis että yrittää jättää omaan arvoonsa kaikki tommoset kommentit).

Susta tulee vääjäämättä vähän outolintu nyt kyllä suvun keskuudessa, sille ei voi mitään. Kaikki uusi ja erilainen koetaan monesti uhkana omalle elämäntavalle, jota pidetään totta kai optimaalisena. Ja harvoin sitten kuitenkaan nämä naamanrepijät viitsivät käydä asiasta kunnollista keskustelua, jossa käytäisiin asia läpi ja todettaisiin, että jaa, no eikö siinä tuon kummemmasta olekaan kysymys.

Olen havainnut sellaisen asian (sisko on tullut samaan tulokseen myös), että jos kertoo karppaavansa, se herättää heti vastustusta - mutta jos sanoo, että olen muuttanut elämäntapojani terveellisemmiksi, kun tuli syötyä ennen niin vähän kasviksia ja niin paljon sitä ja tätä ja tuota sokerista ja tärkkelystä sisältävää. Eihän sitä ole pakko heti tulla rasvainen puoli edellä julki, varsinkaan kun ei tämä nyt pelkkää rasvassa keppurointia ole kuitenkaan. En ole tavannut ketään, joka olisi samalla tavalla tyrmännyt terveellisyyteen pyrkimisen kuin tyrmätään heti karppaus, kun kuullaan se sanana ensimmäistä kertaa. Mutta en mä silti kiellä karppaavanikaan. Ihmiset vaan näköjään suhtautuu karppaukseenkin paremmin kun sen ujuttaa terveyspuoli edellä keskusteluun ja kieltää suhtautuvansa äärimmäisesti mihinkään. Ihmiset pelkää kaikkea äärimmäisyysvouhotusta, siitä tuo vastustus minun mielestä enimmäkseen johtuu. Ja kannattaa kertoa muille niitä hyviä seurauksia, mitä karppauksesta itselle on ollut, se tekee aina vaikutuksen.

Ei muuta kuin tsemppiä, tule tänne avautumaan jos alkaa tökkiä!

_________________
Krapulan parantaminen ryypiskelemällä on yhtä tarkkaa puuhaa kuin ripulin parantaminen piereskelemällä...

Quidquid latine dictum, altum videtur.

Kyllä meitäkin katsotaan kieroon kun ei enää edes ruisleipä ja beceli maistu,kuulemma ovat huolissaan lasten puolesta kun ei enää pullamössöä kotona syödä,käy vain sääliksi heitä.Emäntä laihtuu silmissä rasvaa ja kaikkea "epäterveellistä" syödessään ja hänen sisko syö muroja,leipää ja juo rasvatonta maitoa, hänen takapuoli senkun leviää päivä päivältä,eipä hauku enää siskoaan läskiksi kun on osat vaihtuneet.Mutta periksi eivät anna,leivästä ja sokerista kuulemma ei voi luopua koska silloin alkaa verensokerit mennä alas.Yritä tuollaisten ihmisten kanssa sitten keskustella asioista,ymmärtävät asioista yhtä paljon kuin pässi katekismuksesta.Sääliksi käy mummoani joka joutuu syömään toistakymmentä lääkettä päivittäin,verenpaineeseen,dementiaan ja statiinit päälle,ei enää pysty kunnolla kävelemään.Olen puhunut asiasta mutta THL-uskovaiset sukulaiseni eivät edes kuuntele,lääkäri määrää ja sillä selvä,halleluja ja aamen.

Kauhulla odotan reissua anoppilaan ensiviikolla.. perunoita en sopasta ronki, se on varmaa. Muutenkin kun on just maastanostettua perunaa tarjolla, niin eiköhän sitä tule voin kanssa syötyä.

Mutta ne leivät, pullat, viinerit, jätskit,piirakat joita joka aterialla on tarjolla ja joista kieltäytyminen aiheuttaa hirveää ahdistusta anopille.. ahdistaa jo etukäteen.

Viimeksi söin kiltisti kaikkea mitä oli tarjolla ja otin lisääkin. Siis toki saan syyttää tästä vain itseäni. Maha oli aivan pallo ja olo kauhea. Olisin edes pysynyt kohtuudessa, mutta meni ihan överiksi. Siitä en voi kyllä syyttää anoppia sinänsä, itsehän söin. Mutta kun oli niin nälkä koko ajan siitä hiilarimössön syömisestä, että tuli vedettyä vaan lisää.

Tuosta sokerista muuten. Äitini joka on ihan fiksu ihminen päivitteli tässä hiljan, että etkö sä syö SOKERIAKAAN! Jotenkin tuli epätoivoinen olo.

Tonnikalakeiju: Mitäs jos viet viemisenä sinne jotain sopivaa karppievästä (mutakakkua tai jotain muuta). Sanot ystävällisesti, että tuntuu et viljat aiheuttaa kamalaa vatsakipua, ja kokeilet nyt elämää ilman niitä. Yksittäinen kermajäätelö ei liene hallaa liikaa tee? Perunoiden kaveriksi tosiaan sitä voita ja salaatinkastikkeeksi oliiviöljyä. Jos siellä ei salaattia ole tapana nauttia, voinet tarpeet hakea kaupasta ja sanoa, että pitää jollain nuo viljat korvata

Soppaan kun heittää köntin voita, niin se on ihan oivaa sapuskaa.

_________________

Meillä suunnilleen puoli sukua karppaa, joten sieltä ei tule ihmetyksiä. Mutta joiltakin ystäviltä: mitä sä oikein SAAT syödä? kysyvät. Mähän saan syödä vaikka ja mitä ja paaaaljon paremmin kuin ennen vanhaan mun äidillä on diabetes ja alkuun sanoi, ettei hänen vaan parane tämmöselle dietiille alkaa, mutta kummasti mieli muuttui, kun vein hälle pari kirjaa

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wjkRmsz/]

Kyllähän se oma napa on sukua tärkeämpi - etenkin jos ja kun suku on väärässä. Ole itse ihan asiallinen - jos syömisesi jutakuta niin paljon hiertää, ei sillä jollakukka ole kaikki intiaanit tiipissä omassa päänupissaan.

Onneksi miehesi tukee - kuittailu ja painostus puolisolta olisikin pahempi juttu kestää.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Törmäsin aikoinaan erinomaiseen ajatukseen, joka sopii sekä tämän ketjun tilanteeseen, että mihin tahansa muuhun tilanteeseen jossa tulee pohdittua että mitähän nuo oikein minusta tykkäävät tai ajattelevat.

Vaihtoehdot ovat:
1) Ole oma itsesi, jolloin osa ihmisistä tykkää sinusta ja osa ei.
2) Esitä jotain mitä et ole, jolloin kukaan ei tykkää todellisesta sinusta, sen sijaan osa porukasta tykkää siitä esityksestäsi ja osa taas ei.

Itselläni valinta on aika selkeä, sillä jälkimmäisessä vaihtoehdossahan kukaan ei tykkäisi siitä oikeasta minusta.

Tuputtamistilanteissa alan yleensä aina esittää kohteliaita mutta suoria kysymyksiä malliin:
'Miksi sinulle on niin tärkeää, että minun ruokavalioni olisi samanlainen kuin sinun?'
'Mitä tunteita sinussa herättää se, että ruokavalioni on erilainen kuin sinun? Osaatko kertoa miksi?'
'Ahdistutko useinkin toisten ihmisten henkilökohtaisista ruokamieltymyksistä ja tottumuksista?'

Ja jos mikään muu ei auta:
'Jos syön nyt ihan vain sinun mieliksesi tätä ruokaa, niin vatsani on sekaisin monta päivää. Minkä vuoksi haluat aiheuttaa minulle sellaista kärsimystä?'

(Tosin on myönnettävä, että minä en todellakaan liity seurustelukumppanini sukuun automaattisesti, vaan valitsen aina seurani sen mukaan kenen kanssa vilpittömästi haluan olla tekemisissä. En pidä millään lailla tärkeänä olla erityisen hyvissä väleissä seurustelukumppanieni vanhempien kanssa. Enhän minä heidän kanssaan seurustele. Jos he ovat aidosti mukavia ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, se on vain lisäbonus. Elleivät, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä. Ja jos tämä rassaa seurustelukumppania, niin se on sitten adios. Ymmärrän hyvin, jos joku toinen kokee appivanhemmat olennaiseksi ja tärkeäksi osaksi liittoaan/seurusteluaan ja kaipaa hyvää suhdetta heihin.)

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Kiitos Nepsukka. Sinänsä vatsani sietää viljaa, yletöntä hiilimättöä ei. Tähän mättöön vaan sorrun helposti, kun on liikaa hiilaripainotteista tarjolla, proderuuan sijasta. Sinänsä minusta ei ole kohteliasta ylenmäärin nirsoilla vanhan ihmisen, tai kenekään muunkaan ruokapöydässä, ellleivät allergiat, laihdutusprojekti yms todelliset vaivat sitä edellytä. Kyse kun on kuitenkin lähinnä siitä, että minä en osaa pysyä kohtuudessa. Tällöin vastuu ei ole anopin, vaan yksin minun.

Salaatti onneksi kuuluu sielläkin osaksi ruokavaliota.

Tämä kai nyt harmittaa lähinnä sen vuoksi tällä hetkellä, että yritän tässä taas syödä karpimmin lomamatkan jälkeen. Niistäkään syömingeistä en ole siis vielä toipunut ja pelkään että taas "täytyy" vetää naama soikeena pullaa.

Kiitoksia vastauksista.
Ajattelin pojan synttäreille väsätä vain herkkuja joiden reseptejä täältä löytyy. Voi olla vieraat ihmeissään kun herkuttelun jälkeen kerron heille mitä tuli syötyä...

Takana muutaman päivän vierailu vanhempieni luona, joten ymmärrän ja symppaan ketjun aloittajaa täysillä. Niinmutku se RUISLEIPÄ ja RUISLEIPÄ ja mikset sä syö RUISLEIPÄÄ ja kun se se RUISLEIPÄ on niin terveellistä ja kun kaikki lääkäritkin suosittelevat RUISLEIPÄÄ... Aaaaaaarrrrrgggghhhhh!!!!!!!

_________________
Koodilla XIW335 saat viisi taalaa alennusta ensimmäisestä iHerb-tilauksestasi!

Karppilan päiväkirja: Antakaa aikaa haaveilla ja ajatella hiljaa

VHH-blogi: http://voimanala.blogspot.com/

Just. Eniten ihmettelen kommentteja "miten viittii kiusata itteää tollai" ja "mä en ainakaa voi elää ilman leipää". Samalla syödään imodeumia kourallinen päivässä, kun "tää maha nyt on aina ollu tällanen".
Paras on kun eräskin sukulaiseni kertoi kokeellensa vähähiilarista, mutta ei sitten kuitenkaan yhtään osannut kertoa mitä söi ja mitä oli syömättä. Samainen ihminen ihmetteli juuri tätä sokerittomuuttakin!

-

_________________
Our way is not the best way. Our way is merely another way.
Vapaa ohjelmisto, vapaa yhteiskunta

Täällä havaittavissa myös kukkahattutätien nyrpeitä naamoja, ja vaikka minkämoista pussi/patukka/greippikuuria on tarjottu tilalle. Vastaukseksi olen vain sanonut että eläisitkö itse pussikeitoilla lopun ikääsi? Mulla tämä ei ole mikään "kuuri", vaan on tullut jäädäkseen.

Onneksi se tärkein ihminen, eli aviomieheni, on täysillä mukana. Hän ei karppaa (vielä ), mutta tukee kyllä mun tapaa elämää ihan 100%.

Ja miksi ihmeessä kuuntelisinkaan kateellisten panettelua, kun tiedän että mulle on tällä elämäntyylillä parempi olo niin fyysisesti kuin henkisestikin.

_________________
"Every day is my best day; this is my life. I'm not going to have this moment again."
Bernie Siegel

Mulle ollut "helpompaa" tämä, koska viljat todellakin sairastuttavat mut tosi pahasti, eikä kukaan sen vuoksi tyrkytä mitään epäsopivaa. Enemmänkin hävettää, kun moni mielestäni näkee liikaa vaivaa: "Mitä sä voit/saat/haluat syödä, niin tiedän tehdä erikseen..." Onnekasta, että normi vaniljajäätelö on sekä minun että tyttäreni lempparia, sitä on usein tarjouksessa ja ihmisillä jemmassa pakkasissaan. Sen verran rento olen, ettei parin jätskisiivun hiilarit vie maata merelle - kahden päivän jätskimättö sen sijaan voi nostaa painoa 2 kg, mut siihen ei KUKAAN pakottanu Iha ite vedin

Vähän OT: Eniten hämmästyttää:"Kauhee ITSEKURI sulla"-kommentit. Siis WTF?? Vetelen kaksin käsin kaikkia niitä herkkuja, joista vuosiksi mm. Paikkarien pelottelemana luovuin, nautin joka suupalasta ja lisääkin saa ottaa Itsekuri..? Joo-o.

Mutta kaikille lohdun sana: Kyllä ne ruisleipä-peruna-kiukuttelijat hiljenevät viimeistään silloin, kun saavut paikalle elämäniloa ja hymyä pullollasi, vartalosi 10% keveämpänä! *kokemuksen syvä rintaääni*

Itse en karppauksesta ole perheelleni kertonut. Syynä se, että äidiltäni löytyy kansanterveystieteen maisterin paperit ja väikkäri on vireillä. Lisäksi hän työskentelee ihmisten kanssa, joilla on meriittejä tieteellisten julkaisujen muodossa kohtalaisen paljon. Luojan kiitos äitini mielenkiinto kohdistuu muuhun kuin ravintoon (en halua paljastaa, koska sen jälkeen tunnistaminen olisi melko helppoa). Äitini ja nämä hänen työtoverinsa ovat kuitenkin vt-myönteisiä. Menepä siinä sitten esittämään väitteitä karppiruokavalion terveellisyydestä... Enhän minä voi asioita ymmärtää, kun olen pelkkä maallikko...

_________________
"Experience is not what happens to you; it's what you do with what happens to you." - Aldous Huxley

Pölinöitä vol. 4 ja palstaunelmia

Oulaliina jolkottelee kohti puolikasta