Meikäläinen muistaa kyllä ikuisesti. Kesäkuun alun päiviä elettiin ja ensimmäisiä
helteitä. Istuin ystävän kanssa meidän parvekkeella siemaillen kylmää olutta
enimpään janoon. Mun t-paita oli kun makkarankuori ja isuessa rintojen alla
oleva röllykkä ahdisti jo hengitystä. Oli oli turvonnut, ärsyynyt, itseinhoinen ja tukala.
Eikä helle ainakaan parantanu asiaa. Eikä se, ettei mikään keponen vaate sopinu päälle.
Sitten ystävä sanoi suurinpiirtein näin:" arvaa, kun katoin tietsikalta vanhoja valokuvia (otettu 3 vuotta sitten olivat) ja aloin raivota miehelle että kuka
vieras nainen meillä on ollu!" Miehensä oli sanonu hölmistyneenä että Säpähän siinä kuvassa on. Oli ollu joku sivuprofiilikuva, missä ei näkyny kasvoja.
Se oli mulle se viimenen niitti. Sillon tajusin että nyt saa riittää. Kyllähän mä pääsen takaisin niihin mittoihin kun sinnikkäästi otan itteeni niskasta kiinni. Sinä hetkenä päätin että ne on viimeset oluet ja karkkimätöt on mun osalta vedetty. (Meinasin ensin kirjottaa että herkut on nyt vedetty. Nythän tässä vasta herkkuja vedetäänki naamaan ihan kaksin kätösin

)
Se päätös piti ja luojan kiitos löysin karppaamisen, koska muuten hommasta ei olis tullut mitään

Ja kiitos tän foorumin ihanien ihmisten
Ja kiitos mun ystävän, joka tuntee mut niiiin hyvin. Surkuttelin oloani niin paljon että tiesi tuon valokuvatarinan saavan mulla aikaan sellasen ärsyynnyksen että jo alkaa tapahtua
Just laskeskelin että painoindekseissä normaalipainoon on enää matkaa 1,1 kg.
Kun läksin synnäriltä helmikuun alussa, niin painoin 75 kg. Sain jo nesteitä ja muita pois useamman kilon kunnes toukokuusta aloin lihomaan aika huimaa vauhtia.
Yhteensä pudotusta on nyt helmikuusta siis 13 kiloa tähän 156 senttiseen varteen. Karppaamalla lähteny piirua vajaat 9 kg
