Minun lapsuudenkodin väki on tosi vastaanottavainen kaikelle terveysaiheiselle tiedolle. Tämä toimii sekä hyvässä että pahassa: meillä on juotu kurria 80-luvulta asti ja syöty kumijuustoja läpi 90-luvun. Kotona ostetaan edelleen kaappiin Becelit ja Polarin 0,0001% juustoa, ja täysjyväleipä on melkein pyhä asia. Tässä kodissa sitten meikäläinen kasvoi ylipainoiseksi lapseksi ja nuoreksi, ja lopulta aikuiseksi. Kiitos vaan, lipidi- & kaloriteoria.

Muistan edelleen, miten addiktoitunut olin paahtoleipään lapsena.
Toisaalta myös tämä toisenlainen viesti on alkanut mennä perille. Leivänsyöntiä on rajoitettu, ja perunoiden lisäksi höyrytetään jo muitakin vihanneksia, joita minäkin voin sitten nauttia. Onneksi "kotikotona" syödään ahkerasti riistaa ja marjoja, joten ei se niidenkään ruokavalio nyt ihan harakoilla ole. Jos vielä ne rasvat vaihtaisivat parempiin, niin äidinkin kolet varmaan korjaantuisivat huomattavasti. Molemmilla on lääkityksiä, diabetekseen ja sydäntautiin

Toivottavasti itse saan elää ilman nappeja. Tässä on muuten iso, iso syy miksi valitsin tämän ruokavalion.
Kaverit ne vaikeita sitten onkin. Useimmat vaan hymyilevat tietävästi (no onhan se sekin vähän ärsyttävää), mutta ostoskoriani on jo tuhahdeltu ääneenkin, ja jollain tavoin annettu ymmärtää, että olen ruvennut vähän hankalaksi sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi top 3 ärsyttävimpiä reaktioita on: Ootsa dieeeeeetillä?!
Ottaa kyllä pannuun. Onneksi mulla ei sentään asu sukulaisia tällä paikkakunnalla. Vois mennä kuppi nurin tuollaisessa katinka15:n kuvaamassa tilanteessa. Pahasti.