karppaus.infon arkistoitu foorumi

Joskus joo tosiaan on ollut vaikeuksia saada sidua alas jos on tuhti annos rasvaista ruokaa masussa
Mutta välillä on päiviä jolloin rasvan saanti jää liian alas. Etenkin työpaikkalounaat on hankalia, vaikka mulla on omat voit ja öljyt mukana, joskus kuohukermakin.

Varsinaista makeanhimoa ei ole nyt ollut, mutta ostin hätävaraks sokerittomia karkkeja. Mutta olen sortunut niihin muulloinkin kuin silloin kun hätävaran tarpeessa (eli kun mies avaa oman karkkipussinsa). Mut ku ne karkit on tos esil, niin eipä ne kauaa säily
Yhden irtojäätelön aion tässä lähipäivinä itselleni sallia, pyydän pikariin pienen pallon

Olen huomannut, että työpäivän jälkeen kotiin tullessa on pahin hetki. Silloin alkoholin himo kovimmillaan. Yleensä silloin on myös kiljuva nälkä (mikä kertoo että työpaikan ruoka ei ollut riittävän energiapitoista) sekä usein myös päänsärky ja v***tus. Iltaan mennessä ja saatua kunnon ruokaa menee noi olotilat myös ohi. Joskus vaan kunnon ruoan valmistumisen odotteluun menee niin pitkä aika, että ehdin sortua johonkin naposteluun...

_________________
Poika 09/12, Tyttö 02/15

Ruokapäikky

Voi voi, huomenna olis tullut kolme viikkoa alkoholitta täyteen, mutta sorruin tänään viiniin. Ja varmaan nyt sunnuntaihin asti menee tissutellen päivittäin. Jospa sitä sitten taas pyrkis raittiuteen.
Selvästi juovuksissa -kirja auttoi kyllä, mutta tuntuu, että vois alkaa lukemaan sitä uudestaan sitten kun taas pyrkii olemaan raittiina.
Tää kolmas viikko oli muutenkin helpompi olla alkoholitta, verrattuna kahteen ensimmäiseen viikkoon.

Yhteen Ben&Jerrys pikkupikariin tuli sorruttua. Muuten sokerttomuus toiminut

_________________
Poika 09/12, Tyttö 02/15

Ruokapäikky

Onneksi sillä ei ole mitään väliä, onko tullut täyteen jotain viikkoja tai kuukausia. Vaikka olisi jäänyt viikko "vajaaksi", voi ihan yhtä hyvin käyttää seuraavina päivinä aikansa paremmin kuin tissutellen.

Alkoholin tissuttelu on mielestäni huono tapa, ei sairaus. Sairaus-leima jotenkin tekee siitä hallitsemattoman. Enhän minä mitään voi tehdä, kun minulla on tämä parantumaton sairaus. Tietenkin voit! Sen kun vain parannat tapasi ja käytät alkoholia vähemmän ja harvemmin. Sairaus-leima vain syyllistää ja ahdistaa. Sitä ahdistusta voi sitten hyvin lääkitä vaikkapa alkoholilla.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Tämä oli minusta hienosti sanottu. Niinkuin monen muunkin asian kanssa, niin jos jostain kokee syyllisyyttä, niin sitten helposti lähtee sille linjalle että "no mä vaan oon huono ihminen ku teen näin, joten sama tätä on sitten jatkaa".

_________________
Viime vuoden puolella 5-6kg pois; alkuvuodesta 2011 noin 7kg/16lbs pois. Ticker nollattu 14.5.2011 koska jumi kesti niin kauan että tickerin PIN ehti unohtua... Nyt taas jatketaan!

Minulla repsahti alkoholin käyttö viime vuoden kesälomalla ihan handusta. En nyt ihan ördännyt ympäriinsä, mutta kyllä jonkinasteisessa hutikassa olin päivittäin ja pitkin päivää. Toleranssin kasvaessa siihen tarvittiin tietty päivä päivältä enemmän lonkeroa tai siideriä. Hyvin saatoin vetäistä ekan lonkun aamukahvien jäkeen.

Tämä kaikki tapahtui toki kulissit nätisti pystyssä. Lisäksi kesällähän on ihan sallittua ottaa parit... aviomies oli ainoa joka vähän oli jyvällä missä mennään. Olin jo siinä vaiheessa, että piilottelin tyhjiä pulloja, ettei mies tajua paljon on päivän aikana mennyt.

Pääsin karppauksen avulla eroon viinasta tosi helpolla. Tilanne ei nyt mielestäni ollut niin paha, että ihan nollalinjalla täytyisi mennä, mutta pitkään menin. Ihan todistaakseni että pystyn.

Tuo on hyvä pointti tuo "tilanne ei ollut niin paha". Moni mahdollisesti alkoholinkäyttönsä rajoitukseen apua haluava ei lähde hakemaan sitä, koska ainoa vaihtoehto olisi jossain AA-ryhmässä julistaa olevansa NN ja alkoholisti. Eli vähän sama, kun pakotettaisiin sinne kadulle heittämään kaikki vaatteet pois, vaikka vain olisi unohtunut housujen vetskari auki. (Eli tässä vertaus jonkun karpin hyvään kommenttiin repsuista: jos huomaat kadulla, että vetskari on auki, ethän heitä sitten kaikkia vaatteita pois, kun ei kerran enää mitään väliä. Eli yksi repsu ei tarkoita sitä, että antaa sitten mennä koko päivä/monta päivää ihan miten vain.)

Eli huonoista tavoista voi päästä eroon. Niin tekivät mm. monet Vietnamin-sodassa huumekoukkuun jääneet amerikkalset sotilaat. Ihan ilman terapiaa tai hoitoa. Vain lopettivat huonot tapansa, kun olosuhteet muuttuivat.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Samaa selitystähän kuulee usein ihmisten huonolle käytökselle/raivoamiselle/ /jne.
"Kun mä nyt vaan oon tällainen".

Ahaa. Sehän selittääkin kaiken.

Eihän sitä nyt itselleen mitään voi. Kukahan sitten voi?

-Jotenkin sitä kuitenkin uskoo kehittymisen mahdollisuuteen...

_________________
Kasvissyöjästä on kehkeytynyt kalansyöjä - kalansyöjästä on kehkeytymässä...

Huonoista tavoista voi päästä eroon, jos haluaa, mutta addiktioista ei. Ainakin mulla pitää olla sokerin suhteen melkeen 0-linja. Palasen hyvin tummaa suklaata voin ottaa, tai vähän marjoja, mutta siitä sokerisemmat saa mopon karkaamaan käsistä.
Oon ollut jonkin sortin karppi jo niin monta vuotta, että ein sanominen sujuu hyvin. Mutta silti tulee tehtyä virheitä, esim. ostin kirsikoita, kun luin jostakin, että useille karpeille ne sopivat hyvin. No, minä en ole usea.

Mulla on sama ominaisuus, en edes viitsi kokeilla edes suklaata vielä koska se lähtee kuin jänis makuulta. Mutta karpatessahan on helppo vaahdottaa se kerma ja sekoittaa ne jäiset marjat, sillä oon saanut mieliteot ainakin tällä hetkellä tyydytettyä

tosin, vasta opettelen

_________________

Sokerin ja alkoholin suhteen minulla on tilanne, etten koskaan ota vain 'sitä yhtä'. Jos otan yhden, otan monta.

Sen kanssa on oppinut elämään siten, että suunnittelee herkuttelut ja kännit. Kuten nyt, kun haluan pudottaa painoa: seuraavan kerran aikaisintaan elokuun lopussa. Kumpaakaan.

Se on mitä se on. Jos haluan laihtua, en ota. Jos otan, en kiukuttele, kun en laihdu.

_________________
"Do or do not. There is no try." Yoda

Mun on pakko lopettaa sokerikakkojen syönti, ja alkokin pitäisi, mutta se jääköön syksylle... Kesä = siideri! Säälittävää, kanske, mutta eipä voi mitään.

Eli mä tsempitän nyt alkuun sitä sokeripuolta ja syksymmällä sit saa jäädä viinaksetkin pidemmäksi aikaa.

_________________
Karppaus aloitettu maaliskuussa 2007.

Heei..saiskohan täältä jotain tukee ja tsemppiä.?

Juhannuksena levis homma taas kerran käsiin, huoh. Annoin sokerille pikkusormen ja se vei koko käden ja vähän enemmänkin. Kerkesinhän mä tuossa jo muutaman viikon voimaan tosi hyvin, ilman sitä saamarin addiktoivaa p*skaa, mutta taas ollaan koukussa.
Eilen illalla töitten jälkeen oli ihan vakaa aikomus mennä suoraan sänkyyn, kulkematta jää- tai minkään muunkaan kaapin kautta, vaan kuinkas sitten kävikään.
Kaapissa on lasten leipomuksiin ostettuja sokeria ja vehnäjauhoo, jääkaapissa rasvaa ja kananmunia: kas niistähän voi nopeesti tekaista vähän jotain taikinaa enimpään himoonsa.! Ja olipa siellä keittiön lipaston alimmassa laatikossa vielä reissutuliais-suklaitakin, ja nehän sopi sen taikinan kanssa oikein hyvin, namnam..

Ja mä niiiiin tiedän, ettei se vaatis kun muutaman päivän, kun se himo taas helpottas, mutta kun..

Ja joo, tänään on ollu kaikinpuolin muutenkin ihan supersurkee päivä, mut ehkäpä tää avautuminen vähän jo auttaa kokonaisolotilaa.

Minä olen ehdottomasti mukana tästä päivästä lukien! Eilen jatkoin pitkästä aikaa karppausta ja nyt aion pysyä siinä. Elämäntapa muutos tehtävä...kuurit ei auta.
Alkoholi on hyvä jättää pois...tissuttelu estää kilojen kariswmista varmasti ja muutenkaan alkoholi ei tee hyvää. Niin ja tulee naposteltua ja sorruttua helpommin kun käyttää alkoholia.
Kiloja on n 10-15 pudotettavana...olen 159/66. 10kg tullut n 2v aikana liikaa

Minä kans, minä kans!

En oo jaksanut päivitellä mitään mihinkään kun ottaa vaan aivoon. Paino on lähtenyt nousuun, ja kun muutenkin taistelen muutamien kilojen kanssa, parin kilon pöhö tuntuu tosi kurjalta. Olen syönyt enimmäkseen ihan karpisti, mutta kesäriesaksi tulee helposti alkoholi ja liiallinen syöminen: viinakset kuitenkin nostaa naposteluhaluja, ja sinänsä oikeaoppistakin evästä menee paljon yli tarpeen. Ja onhan se alko turhinta energiaa ikinä, vaikka ei hiilareita sisältäisikään.

Sokerikoukussa en ole varsinaisesti ollut koskaan, toki makea joskus maistuu mutta kieltäytyminen ei ole vaikeaa jos muuten on asiat kunnossa.

Alkoholin kanssa on kuten monella muullakin: lomakaudella menee helposti melkein päivittäiseen tissutteluun, eikä siitä enää mene päihinsäkään, kunhan vain lipittää viiniä paremman tekemisen puutteessa. En lähde edes nollalinjaa yrittämään nyt, kunhan rajaan juomisen selkeästi juhliin ja muihin erikoistapahtumiin. Kuuma kinkku -kampanjan ajalle niitä on tiedossa tällä hetkellä kolme, eikä neljäs tai viideskään maailmaa kaada - mutta päivittäisestä tissuttelusta pitää päästä eroon, eikä kavereiden kanssa puistossa istuessa tai pelaillessakaan ole pakko siideriä juoda. Vissy on hyvää ja terveellistä!

_________________
33 v. jojokarppi palaamassa ruotuun. Hyveenä terveet makutottumukset ja liikunnan ilo, paheena laiskuus ja punaviini.

Alkoholi -> no problem. Sokeri ja hiilarit sen sijaan... En tiedä, mä olen monta kertaa miettinyt että mulla on joku syömishäiriö. Nimittäin silloin harvoin, kun hiilareita syön, ni se syöminen on jotenkin... no, pakonomaista, sairasta ? Tossa loman alkamisen kunniaksi aattelin että otetaan ny yks päivä vähän rennommin. No, päivän saldona sitten 8 (!) keksijäätelöä, puoli kiloa (!) karkkia, kebab ja hesemättö. Plus limsaa ja purkki pringlesejä, ja niin kauan ahdetaan että meinaa oksennus tulla. Eilen sitte sama juttu, mun piti kyllä aamulla aloittaa syömään "normaalisti", mutta kuinkas ollakaan, kuin alkoholisti konsanaan mä marssin kauppaan hakemaan melkein kilon ranskalaisia, lihapullia, pizzaa, sipsejä, jäätelöä, limua ja puoli kiloa karkkia. Ja söin taas niin paljon että mulle tuli fyysisesti huono olo. Tänään pidän paastopäivän, ja huomenna taas normaalin karpisti.

Onks tälläselle käytökselle jotain nimitystä, tai sairausluokitusta ? Eli ahmitaan kaikkea roskaa lähes oksentamispisteeseen asti. Ihan huumassa, ajattelematta yhtään mitään, paitsi sitä ahmimista, ja kuinka ihanaa se on. Mä en käsitä mikä muhun on tullut, nimittäin kyllä mä ennen karppiaikoja söin roskaruokaa, mut en ikinä tolleen hullunkiilto silmissä. No, onneks karppaus auttaa mua pysymään jotenkuten järkevien kirjoissa noiden syömisten kanssa.

edit: ai niin , tää oli tsemppausketju, pyydän anteeksi

^

Sokeri, tärkkelys, hui. Voin syödä suurinpiirtein maustemitallista vastaavan määrän sokeria joskus ilman, että aiheuttaa ahmimisreaktiota. Tämän yli jos mennään, niin saan tapella itteni kanssa kunnolla.

Leipää, missä on jauhoja, ei kannata juurikaan kokeilla. Jo viipaleesta Karppista tulee himoja ja mielitekoja ja siinä pitäis olla hiilaria 3g. Mutta siinä on jahoja! Mutta selvästi kasvisten hiilareita kamalampia just noitten himojen kannalta. Vähän auttaa, jos/kun päälle kasaa todella torniksi voita ja leikkeleitä.

Kokonaan en yritä päästä sokerista irti. Sen minimimaksimiannoksen otan, jos on tarvis. Se on yleensä pala 70% suklaata. Alkoholista oon toistaiseksi irti olosuhteiden pakosta. Ehkä saan sitäkin lipittää noin kolmenkymmenen kilon kuluttua, eiku hukuttua.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Tuun nyt vähän myöhässä mukaan mutta alkoholista voisin pitää vähän taukoa! Yhen ku ottaa ni siitä lähtee sitte taas useamman juoman putki ja seuraavana päivänä sama. "Ku on niin kiva sää ja terassilla ois nii kiva istuu ja kukahan lähtis mun kans ottaa ihan vaan yhet?".... Ja mitäs sitä baareilun jälkeen tekee ku käy ostaa pitsan! :| Oon aiemmin pitänykin pitkiä aikoja jolloin en oo dokannu ollenkaan, ja ne on kyllä tehnyt hyvää. Kun vaan nyt jaksais vetää saman setin...

Toi on hyvä tsemppauslause et jos on vetskari auki ni heitätkö kaikki vaatteet pois. Kun kerran repsahtaa niin ei sitä tarvi viikkoa vetää hiilareita vaan voi ihan hyvin unohtaa repsahduksensa ja alottaa samantien karppauslinjalla :)

Mut yks päivä holitonta takana, vois vaikka pari viikkoo tässä nyt pitääki tän!

No tsempataan sitten! luin jostakin kappauskirjasta, mihin oli koottu eri karppaustyylejä, syömishäiriöisten tyylistä. Pääidea siinä oli se, että ne pidättäyty ahmimiselta koko päivän, mutta sallivat itselleen illalla jonkin ei-karppiherkun. Ja tämä sakki laihtui ihan tällä rajoituksella. Pysyiskö hullunkiilto poissa sun silmistä koko päivän, jos antaisit itelle luvan syödä joku herkku illalla?

Toinen juttu mihin panostasin, on näiden karppiruokien opiskelu. Mulle on tullut nyt muutaman kerran kun oon ollut syömässä ravintolassa sellanen tunne, että ite olisin tehnyt parempaa ruokaa. Ei terveellisempää vaan paremman makuista ja täyttävämpää. Kiva on tietysti syödä jonkin toisen tekemää ruokaa välillä. Eli kermat, Aurat, yrtit sun muut mausteet peliin, samoin kaikki ihanat reseptit. Ja tietysti kaapista olis hyvä löytyä aina kuohukermaa, hyvin tummaa suklaata, pakasteesta marjoja ja mitä ikinä karppiherkkuihin sitten tarttetkaan.

Virtuaali halaus tulee täältä!

Onhan sille nimi, ahmimishäiriö: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sy%C3%B6mi ... 4iri.C3.B6

_________________
"I refuse to answer that question on the grounds that I don't know the answer."

Njoo.. mä veikkaisin ettei se ns huonojen tapojen tosta noin vaan lopettaminen ole kovinkaan helppoa. Tuskin olisin itsekään pystynyt, jos ei karppaus olisi vienyt vaan yksinkertaisesti alkoholinhimoa mennessään.

Minule ainoa vaihtoehto oli olla muutamia viikkoa kokonaan ilman alkoholia. Sen jälkeen olin siinä kuosissa, että tosiaan pystyin ottamaan vain yhden ja jättämään siihen. Niin pahasti en ollut vielä ehtinyt alkoholisoitua, että olisi tosiaan täytynyt olla koko loppuelämä ilman viinaksia.