karppaus.infon arkistoitu foorumi

Onkos kukaan muu törmännyt kyseiseen ongelmaan?

Kun asioiden tekeminen menee ylisuorittamisesksi, eli tässä tapauksessa eläminen ketoosin kanssa, jolloin täytyisi tietoisesti yrittää keventää linjaansa edes yhtenä päivä silloin tällöin, ettei menisi aivan överiksi.

Olisi erittäin mukavaa, jos pystyisi antamaan itselleen hetkeksi "armoa" eikä kokisi hallittua cheattipäivää repsahduksesi eli itsensä ja koko asian pettämiseski, jonka jälkeen henkinen selkäranka murtuu ja koko homma vedetään läskiksi tai tässä tapauksessa hiilariksi

Moisen asian kanssa ole paininut ennenkin aiemmissa painonpudotushaasteissani ja tulokset puhuvat puolestaan bmi 40+. Voiko ihminen oppia kulkemaan keskitietä vai onko sitä katkeraan loppuun asti "kaikki tai ei mitään" tyyppi?

Lienen edessä tiukkaa itsetutkiskelusettiä, sillä tämä on elämäntapa jota en tahtoisi hyljätä vain siksi, että koen riittämättömyyden tunteita.

Hajatelmia viikonlopun alkuun

Tyyppi

_________________

Heippa!

Mä painiskelen toistuvati noiden samojen ajatusten kanssa. En uskalla antaa itselleni lupaa löysätä, kun pelkään sitten retkahtavani kokonaan itsesyytösten takia. Olin ekat 2,5 kuukautta syömättä mitään oman ruokavalioni ulkopuolelta. Jostain syystä makeanhimo alkoi kuitenkin viime viikonloppuna vaivata ja päätin syödä suklaata. Ja ihme ja kumma: minä, ikuinen tuurisyöppö, söin yhden maxi-Tuplan ja olin tyytyväinen! Sen jälkeen ei tullut mitään morkkista tai syytöksiä vaan jatkoin ruokavaliollani ihan normaalisti. Aion edelleen pitää tiukkaa linjaa, koska minulla on ollut ruokaan (lue: makeisiin, sipseihin) jonkinateinen riippuvuussuhde. Eli seuraava suklaaherkuttelu on tiedossa jouluna, jos silloin sattuu tekemään mieli. No täytyy tunnustaa, että eilen söin karppi-mutakakkua, kun tuli lasten nimpparivieraita. Mutta siinäkin pysyin kohtuudessa.

_________________
Karppausta 8.7.2011 lähtien
8.8.2011 - 8 kg
8.9.2011 - 12 kg

Kuullostaapa tutulta Maria

Tässä on näitä viikkoja kulunut ja huomaan, että on helpompaa löysätä hieman ja homma pysyy silti hanskassa

Lienen kysymys siitä, että tällä ruokavaliolla meliteot pysyvät kurissa, eikä syömistä ohjaa lainkaan samalla tapaa se henkinen tarve kuin, "normiruualla" . Itsensä hallitsemisen tunne on aivan toisenlainen kuin tavallisella kitulaikkarilla, jossa näläntunne ja hillittömät mieliteot olivat arkipäivää.

Kun kiloja on vielä edessä paljon ei sellaista epätoivoa ja uskon puutetta ole ollut ilmassa ollenkaan, vaan tällä ruokavaliolla voi elää oikeasti loppuelämän ja nauttia vielä elämästäänkin

Niinpä, hiilariherkuilla voi nautiskella kakkupalan verran tai yhdellä aterialla, jopa hiilaripäivän voi sallia itselleen eikä pikkusormen mukana mene koko nainen

T

_________________