karppaus.infon arkistoitu foorumi

Eilen uskalsin punnita
Mutta ei hätää, päätös uudesta elämstä oli tehty jo maanantaina, pelkkä karppaus sanakin jo houkuttaa. Nielaisin koukun syötteineen (syömisineen?) päivineen. Tää on näin aluksi niin helppoa, ottaen huomioon, etten ole punninnut kuin kerran, mutta tietty tää tehoaa. Mulla on Montinac idea jäänyt takaraivon vuodelta nakkisota ja tää tuntu kun kotiin olis tullut.
Mulle tää alottaminen on helppoa aina, toivottavasti jaksan kauan mukana.
Vaikeinta alotuksessa on tää tilanteen tunnustaminen ja kun tääkin nyt on tehty niin ei kai voi kuin onnistua... Kaikki mikä jää pois, jää pois. Mulla on niin kova tuo tavoite, että jos ensin kymppi kerrallaan. Sekin on paljon, mutta kun paljon on voi paljon lähteä.
Uteliaana käyn kurkkimassa muiden samas jamas olevien sivuja, ihanaa kun onnistumisia on paljon.

Eikun pihalle nauttiin auringosta.

Suuria parannuksia asenteessani. Vaaka ei ole siis vihollinen. Ekaa punnitusta veivasin viikon, niinku se tilanne mihinkään sillä muuttuis. Sitten to uskalsin ja jo tänään piti toisen kerran. Päätin kyllä, etten vaaalla ramppaajaksi ala. Mutta silti, suunta oikea. Oikein jo odotan, että tulis viikko täyteen ja sais taas punnita. Viis lukemasta, mut jos.. kun se nyt pienenee, niin mikä hyvä fiilis. Mulla kun on paljon lähdössä niin tää alku on ihan helppoa. Kummasti tuo napostelun halu on vähentynyt, eikä sokeriakaan kaivannut kuin harvoin. Minä, suklaan ja salmiakin suurkulutaja. Nyt viikossa kolme palaa tummaa ja ei oikein edes mieli muuta. Yritän pitää tän asenteen, elämä karppajana on entistäkin mukavampaa, päivät valoisempia,aurinko kuumempi, askel kevyempi, nainen kauniimpi ja mieskin näyttää niin komeelta

Moikkis Nefis
Tervetuloa joukkoon

_________________

"Etteenpäin vaan", sanoi mummo lumessa"
"Se mikä ei tapa, hidastaa vain hetkeksi"

Kiitos toivotuksista Onni-oikea. Sulla on jo hyvässä vaudissa matkas, kannustavaa

saako tuon otsikon näin muutettua? On tullut jo viikon kahlattuani täällä aika muutta jättiurakka urakaksi. Moni täälläkin uurastaa suurien ja pienempien kilojen pudotuksen kanssa ja kai se määristä huolimatta on aina vaikeaa. Ja millä upealla asenteella ja huumorilla todella suuriakin määriä on pudonnut

Eli ei kun matkaan vaan, kesäksi kymppi välitavoitteena. Tai eka tavoite on tuo punnituspäivä keskiviikkona..

Sulle on ilmestynty tickerikin! Se kannustaa kun alkaa liikkua kohti tavoitetta!!

_________________

Kiva Mamu kun poikkesit
Kävin tietty heti uteliaana lukemassa sun päikkyjä. Laitan puumerkin ensi kerralla, jäi illalla vielä vaiheeseen, mut sä olet kans niitä ihania piristäviä onnistujia, joita etsin kannustimeksi.

Juu tickeri on, mut unohtu tuo BMI, täytyy lisäillä kun saa ekan punnituksen. Tähtäin normaalipainoon.
Mittasin muuten vyötärön. Melko paljon
Mut tulis ny eka punnituspäivä ja toivottavasti tuo tickeritäti liikahtaa. Tai sit mun on tosiaan ruvettava laittaan noita syömisiä fineliin tai jonnekin ja katsoa nuo sisällöt. Mä kun en ole mikään tarkka, fiiliksellä vaan johdotkin seinään ja manuaali käteen äärimmäisessä hädässä, jos luovuus/hermo pettää koneittne kans. Tällänen fiiliskarppi mut vakaa aie laihtua.
RUokapäivkkyyn noita ruokia enempi, mut tänne näitä fiilareita. Aattelin et olis sit kiva kevyenä lukea painavia ajatuksia

Karppaus on siitä mukava laji, että yleensä alussa heti lähtee painoa pois, se kannustaa.
Olipa kivasti sanottu, että mun päikky on kannustanut suo! Mä itse etsin täältä niin paljon kannustusta ja vertaistukea. Parasta jos sitä voi antaa takaisin jollekin toiselle.

_________________

Joo, lähti tuo täti tuossa lopulta liikkeelle. Alunperin punnasin torstaina, mutta jotenkin päätin, että tänään on hyvä päivä punnita ja olikin Ei tuo missään näy tai tunnu ja olkoon nestettä, mutta aurinko paistoi koko päivän Niinku Mamu sanoit, kyllä tuo alun pudotus kannustaa ja luo uskoa siihen, ettei ihan mettässä rämmi ruokien kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Aloitit pari kiloa kevyempänä kuin minä ja kolme kuukautta myöhemmin Hyvin sun pudotus lähti alkuun, siitä on aina mukava jatkaa urakkaa.
Mulla lähti noin kymppi kahden ekan kuukauden aikana, taitaa olla aika keskiverto tulos. Maaliskuussa en käynyt kertaakaan vaa'alla. Enkä käy muuten huhtikuussakaan Vappupäivän aamuna odotan näkeväni (tietysti tupsulakki päässä ) kaksinumeroisen luvun vaa'assa.

Jamppa ja kiitos kannustuksesta! Miehet taitaa laihtua nopeammin, mutta mä olen päättänyt et niin mäkin, eli kannustusta tarvitaan. Nyt kun tuonne vaakaan uskaltauduin, en käsitä, miten sieltä voisi olla noin tehokkaasti pois? Ihanan stressitön asenne sulla.

Mä arvelen, että koska nuo viimeiset on tullut aika nopeasti viime syksystä oikeestaan, niin ne lähtiskin nopeasti. Ei ole tarttunut niin tiukkaan vielä (ihana olla nainen kun saa käyttää logiikkaa aina kun sitä tarvii). Mä jotenkin lakkasin liikkumasta, ihme homma. Mutta kun nuo liukkaat meillä maallakin vähenee ja illat on kirkastunut, niin otan liikunnan mukaan. Jos se sit tukis, tai ainakin kaventas. Tässä kävikin mieletön tuuri, mittasin eilen vyötärön äkkia ja paniikissa, mutta rupesin illalla miettiin... Aamulla uusi mittaus ja 10 cm heilahti yössä, ettei muka karppaus tehoa (no olkoon mittavirhe, mut hyvään suuntaan)
Mulla on "onni" lihoa salakavalan tasaisesti. Siis ei ole yhtä ongelmakohtaa, vaan joka kohta on ongelma. Sit kun laihdun, ei paria kiloa huomaa missään, paino lähtee aika tasaisesti joka paikasta, mutta muoto säilyy. Se myös mahdollistaa tuon salakavalan lihomisen, ei sitä ensin huomaa, kunnes tajuaa, että on lakannut käymastä vaa'alla ja uudet vaatteet on kokoa suuremmat .

Kertakaikkisen hieno ilma Kuuntelin linnunlaulua pihaan tullessani ja totesin seisovani nilkkoja myöten lammikossa niin kevättä tänään. Miestä odottelen kotiin ja sit alko lenkkeily. Lupas lähteä heti mukaan (aktiiviliikkuja ja iloinen jos mä ehdotan lenkkiä), tiedän ainakin kävelleeni sen jälkeen Vaikka niin se pitää mennäkin, jos lenkille lähtee ja tunnissa ei hiki tule, on liian hidas vauhti.
Kävin aamulla vaa'alla, vaikkei pitäny. Mut suunta oikea, muutama sata gr, mut hyvä niin, keskiviikosta siis. Mitenkähän tää viikonloppu sujuu, täytyy varmaan tehdä jotain herkkuja, ettei tapahtuis katastrofia. Ihana tuo uusi keittokirja. Jos ei söis kunnolla, niin kuola valuis lukiessa, ja valuu nytkin. Nam. Lenkkarit jalkaan ja menoksi.

(Nefiksen näköiskuva )

Upeeta kun lähdet lenkille!! Tee ihmeessä sallittuja herkkuja. Karpatessa saa todella nauttia hyvästä ruuasta!

_________________

Kyllä oli euforinen olotila lenkin jälkeen, hymyilin kilvan auringon kanssa
Syömiset pysyi kurissa, mutta juomiset ei. Oltiin rakkaan kanssa kahden ja oli muka aihetta juhlaan ja viiniä (3 lasia) ja sama määrä drinksuja (light limu ja viina). Naposteluun en sortunut, mutta tuo alkoholi. Aamun kahlasin noita keskusteluja, mutta en juuri viisastunut. Siis kuinka paljon aiheutin takapakkia? Joten mä söin kuten oisin muutenkin syönyt ja nyt jatkan kuten ilmankin iltajuomisia oisin jatkanut. Tuota nestehukkaa ihmettelin aamulla vaa'kalla, keskiviikosta hyvinkin yli puoli kiloa jo pois,mutta katsotaan huomenna,tai siis keskiviikkona.
Ei tätä liian tiukasti muutenkaan kannata ottaa. Olipa eilen ihana ja romanttinen ilta, kyllä kannatti , joten tuo olotila jatkui yhtä ihanana koko päivän
Liikunta täytyy taas ottaa tavaksi ja ehdottomasti aion mahtua kesävaatteisiin eli kyllä tiukasti kohti sitä.

Paluu arkeen... Viikonlopun voittoihin lasken kieltäytymisen herkuista kylässä, vain kahvia. tietävät kyllä tilanteeni, mutta ei tuottanut edes heikkoa. Eikä tehnyt mieli karkkiakaan vaikka mies söi. Mä mietin että yks sellanen ois ollu lähes 8 hiilaria (tai jotain). En kyllä ota, mieluumin neljä palaa tummaa sukaalta. Epäilen myös, että kun antaa pikkusormen vie koko käden. Hyvä mieli valinnoista
Lenkilläkin kävin sunnuntaina eli kahdesti vkl. Se alkaa tästä. Kyllä tuli hyvä olo ja mieli.
Vaikka ruokarytmi ei vkl toimi (vaan aamari ja yksi ruoka) niin hyvä mieli jäi. Saunaolutkin jäi juomatta ja edelleen omituisinta: Ei tee mieli rikkoa rajoja, syödä valipaloja tms. Kyllä tässä joku toimii. Vaakalla kävin aamulla, vaikka ke siis punnitus. Mun täytys nyt tuota kärsivällisyyttä kehittää. Tää olis ihan sopiva vauhti.

Moikka Nefis

Vihdoin ja viimein ehdin keskittyä tänne ja innostuin lukemaan sun ketjun läpi. Ja voi miten tuttuja ajatuksia täältä löytyi! Ihankuin oisin omia ajatuksiani omalta taipaleelta lukenut. Mä rupesin karpiksi ajatuksena "no kokeillaan nyt tätäkin muutama päivä". Nyt on useampi kk takana eikä pois vaihdeta. Urakka mulla on alussa ollut noin nelisenkymmentä kiloa (huh huh) ja alussa hypin vaakalla päivittäin, nyt se on rauhoittunut satunnaisiin puntarointeihin mut vähintään kerta viikossa sen teen. Meitä ison tavoitteen omaavia on täällä mukava lauma joten kiva että säkin tulit mukaan. Palailen taas kurkkailemaan sun kuulumisia, jatka samaa positiivista otetta niin homma sujuu kuin tanssi

_________________


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Tikkerin tieto ei ole tällä hetkellä ajantasainen, päivitys vasta lomailun jälkeen ja valitettavasti näyttäis painon suunta olevan ylöspäin.

Toinen punnituskerta eli kaksi viikkoa täynnä. Eilinen meni niin kiireessä, ettei paljon ruokia ehtinyt miettiä ja jäi liian vähällekin ja sopimattomalle (kylässä voileipää). Joka tapauksessa hyvä mieli on. Epäilen ensi viikon jumia,(toivottavsti ei paljon plussaa) tuo päästäinen iskee pahasti ja vieraita tulossa ja epäsäännöllistä elämää, mutta hyvä minä tänään ja totta mä yritän....

Hienoo Nefis!!
Tickeri liikkuu oikeaan suuntaan

_________________

Kiitos Mamu kun kannustat. Luulen, että tän alun jälkeen sitä kannustusta kaipaan aina välillä paljon. Tuo pääsiäinen tosiaan mietitytää, mut niin varmaan muitakin.

Ulos ja liikkeelle kun vaan ehtii, aurinko alkaa jo sillä mallilla katseleen.

Eka kerran tuntu tänään, etä ihanku housut olis reilummat kuin ennen? Hyvä olis, ovat nimittäin tosi kuluneet, olis pian pakko ostaa uudet farkut ja olis todella ihana, jos tuo koko olis silloin pienempi. Eli muutama viikko pitäs sinnitellä ja sit vasta nuo uudet...

Sulla hienosti mennyt eteenpäin (siis alaspäin), onneksi olkoon!


Mä oon niin levinnyt, että mun vaatteet on niin väljiä, ettei niistä kutistumista huomaa. Pakko tarttua mittanauhaan (joka ei näytä muutoksia juurikaan, kun massaa on sen verran, että toisinaan tulee otettua "vyötärönmitta" eri kohdasta ) ja luottaa puntariin. Ainakin näin aluksi.