Kyllähän siitä kaliumin(kin) riittävän saannin turvaamisesta täällä on puhetta ollut jos toisenkin kerran.
Kalium EI ole reseptilääke! Kaliumia saa toki ihan tavallisesta ruokakaupasta helpommin kuin apteekista (johtuen jostain käsittämättömästä koulutusongelmasta silläkin sektorilla joka tosin on ymmärrettävää koska lähtökohtana ovat sairaudet - ei terve ihminen). Ostamalla esim pan-suolaa tai sitä vastaavia "mineraalisuoloja" muulla tuotenimellä joissa aika reilu siivu natriumista on korvattu kaliumilla (ja magnesiumillakin).
Kaliumin osalta pieni varoituksen sana joka sitten koskee niitä joilla on jokin kaliumin säätelyyn liittyvä sairaus joiden erilaisten vaikutus- / toimintamekanismi saattaa olla aivan monenlainen. Silloin se saattaa olla tarkahkoa puuhaa. (tosin ruuastahan sitä saa, ihan sikalihastakin koska jokaikisessä elävän organismin solussa sitä on. )
Kaliumin liikasaanti tai paremminkin hyperkalemia (eli elimistössä liika kalium) on kokolailla yhtä vakava kuin vajekin eli hypokalemia, jotkin oireetkin muistuttavat ainakin maallikon kokemana osittain samoja.
Kas kun kukaan ei varoita liiasta natriumista. Sehän on aika varma ja nopeakin tappaja myös liiallisena. Reseptillekö?
Yksi, esim 750mg Kalium (retard) vuorokaudessa ei tervettä hetkauta mihinkään suuntaan mutta saattaa olla hyvä apu vajaasaannin korjaamisessa (tyhjästä elimistö sitä ei taio mutta ylimäärän se osaa kyllä hoidella terveenä ollessaan loistavasti säätämällä sekä sisäänottoa suolesta että poistumaa mm munuaisten kautta. Ruuastahan sitä soisi tulevan hyvinkin 4 gramman luokkaa vuorokaudessa. Munuainen (siis kun ihminen on terve) kyllä poistaa mahdollisen liian sisään livahtaneen, missä hommassa se taitavampi olisikana kuin juuri näinen elektrolyyttienkin tasapainon säätelyssä, sehän on sen huippuosaamisaluetta.
Ymmärrän kyllä että sairaanhoidon osalta näkökulma saattaa olla toinenkin silloin kun viitekehyksenä on sairaudet ja niiden hoito. Niissä mennäään niiden edellyttämällä tarkkuudella ja huolellisuudella ja kalium saattaa kuulostaa sieltä vinkkelistä äkkiä aika pelottavalta popsittavalta.. lähes yhtä pelottavalta kuin se sairaan ketoasidoosikin joka terveen ketoosina on mitä luonnollisinta tervettä aineenvaihduntaa olkoonkin hivenen vektoriltaan pH alas kiskova. (itseasiassa hivenen näihinkin asioihin liittyy se elektrolyyttien kompleksi josta saattaa joutua käsisäädöllä huolehtimaan tarjoamalla niitä tasapainoisesti ja riittävästi (niiden tarve kun ei suinkaan vähene vaikka ravinto olisi kuinkakin vähäistä) jos ollana kovin reippaasti laihduttavalla vahvasti ketogeenisella.
Kardiologi Robert Atkins oli sitä mieltä että Kaliumia tulisi ehkä popsia hivenen lisänä. (Hän jos kuka kyllä tiesi miten nuo elektrolyytit menee ja osmolaliteetit kulkee, ne on senverran peruskauraa)
Eräiden lääkärien toimesta aikanaan myös pyrittiin vaikuttamaan Suomen ravitsemus DDR:ssä siihen että Na/K suhde ravinnossa paranisi lisäämällä K saantia keinotekoisesti ihmisten ravitsemuksessa ja vähentämällä Na (silloin lanseerattiin pan-suola jota konseptia käyttää myös jonkin verran elintarviketeolisuus (että siinä sitä kalium "lääke reseptiä"). Niiden saantisuhde saattaa olla merkittävämpi kuin Na turhasaantiin tuijottaminen. (Tässä voisi viitata osittain vaikkapa taannoiseen G.Taubesin artikkeliin "The (Political) Science of Salt")
Täältä ei väärien ohjeiden tai tietojen johdosta kenenkään pitäisi lähteä tippaletkuihin harrastettuaan kunnon ketoosilaihdutuksen aloitusta. Joten asioihin on syytä suhtautua siten että hankitaan sitä tietoa luulojen ja uskomusten sijaan.