karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aloitin pätkäpaaston heti siitä kuultuani eli perjantaina. Jostain syystä artikkelia lukiessani heräsi valtava syömishimo joten paistoin kuuden aikaan vielä vihanneksia ja jauhelihaa ja söin ne, ikäänkuin viimeisenä ateriana. Se olikin hyvä veto koska sain vatsani todella täyteen. Olen tottunut syömään päivän viimeisen aterian aika myöhään ja ilman tuota jauhelihapläjäystä olisi varmaan ollut outo olo olla syömättä.

Lauantain paastovaihe meni ongelmitta, taltutin näläntunteen kupillisella kahvia. Tämän päivän toinen paastovaihe on ollut hieman hankalampi, mutta uskon että tähän tottuu. Näläntunnetta helpottaa se, että tiedän saavani tänään illalla syödä. Taidan tehdä jopa jälkiruokaa, kun normaalisti en herkuttelua harrasta, ja nyt siihen on tavallaan lupa. Alakarppilinjaa ajattelin tämän kuukauden ajan noudattaa, hiilareita 50-100 päivässä eli varmaankin vähän normaalia enemmän.

Yllätyin itsekin kuinka innostunut olen tästä. En muista edes karppauksen aloituksen tuntuneen näin hyvältä jutulta. Olen 164 pitkä ja painan arviolta 68 kiloa. En käytä vaakaa koska vaa'an lukema onnistuu aina pilaamaan tunteeni siitä että olen ihan hyvä sen kokoisena kuin olen. Ja koska en ole onnistunut pudottamaan painoa karppaamalla, en lähde tähän laihdutusmielessä (katsomalla muita kirjoittamiani viestejä, selviää mitä kaikkea olen laihtumiseni eteen kokeillut), vaan sen takia että tämä tuntuu järkevämmältä kuin mikään pitkään aikaan. Ainoita kertoja aikuisiässäni kun olen ollut lähelläkään ihannepainoani, on ollut vaihe jolloin söin vain kerran päivässä, illalla töiden jälkeen. Lisäksi 3 kertaa päivässä syöminen tuntuu ruokkivan näläntunnettani entisestään.

Olen normaalikokoinen muilta osin, mutta kärsin vyötärölihavuudesta. Mittasin siis tänä aamuna vatsani kahdesta kohdasta ja seuraan mahamittojen kehitystä tämän kuukauden aikana.

Aloitusmitat ovat 83cm (vyötärö) ja 95cm (vatsan isoin kohta).

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka saattaa vaikuttaa moneen asiaan. Epäilen että vajaatoimintani on itseaiheutettua, ja olen saanut sen aikaan jojo-laihduttamisella. Toivon, että jonain kauniina päivänä löytäisin tasapainon ruokavalioni kanssa, ja voisin alkaa hiljalleen vähentämään lääkitystä.

Hieman jännittää miten työkaverit suhtautuvat siihen että syön lounasta vain vuoropäivin, ja miten ruokailu sujuu niinä päivinä kun syöminen pitää lopettaa ennen kuutta enkä kerkeä ennen sitä kotiin syömään. Mutta tämä varmaan selviää ajallaan.

Pienen pieni painonpudotustoive nostaa kuitenkin päätään, joten otan vyötärömittojen lisäksi "ennen"-kuvat tänään, jotta on jotain vertailukohtaa kun en punnitsemista harrasta.

Jotain tekemistä sentään iltaruokaa odotellessa

Eilinen ilta meni sitten syömiseksi. Osasin vähän odottaakin sitä kyllä. Ensimmäinen paaston jälkeinen syömisvaihe osui tupaantuliaisten kanssa samaan aikaan, joten en päässyt hirveästi mässäilemään. Eilen töiden jälkeen sain ruuan valmiiksi jotakuinkin kuudelta ja sitten söin yhdeksään asti . Söin vähäsen liikaa, joten en syönyt aamiaista tänään. En kyllä syö aamiaista koskaan muutenkaan, enkä usko että se tulee muuttumaan.

Eilisistä fiiliksistä vielä sen verran että huomasin palelevani paaston loppuvaiheessa aika paljon. Jalat ja kädet olivat ihan kylmät.

Tänään siis vielä lounas. Pääsen töistä viideltä ja mietin pitäisikö ennen kuutta syödä vielä jotain vai pärjäänkö yli vuorokauden ruuatta.

On ärsyttävän turvonnut olo. Naistenvaivat ihan nurkan takana ja eiliset ruuat vievät vielä tilaa. Pidän molemmista vaiheista. Pätkäpaasto tuntuu kuitenkin edelleen hyvältä. Paastovaiheesta pidän sen ihanan kevyen olon takia ja syömisvaiheesta, no syyn tietää varmaan jokainen.

Nyt on taas kommentoinnin paikka. Mulla on huono olo. Vatsa on järkyttävän kokoinen ja tuntuu etten mahdu sen kanssa työpöytäni taakse. Lounaalla ei olisi tehnyt mieli syödä, mutta koska se oli jäämässä viimeiseksi ateriaksi, söin kuitenkin vähän. Ihanaa, että paastoan tästä eteenpäin. Päätäkin särkee hieman. Eilisen ruokamäärä taisi siis tosiaan olla liikaa. Tuntuu ihmeelliseltä koska vaikka söin enemmän kuin oli tarkoitus, en mielestäni ahminut tai syönyt niin järkyttävää määrää että siitä kuuluisi seurata näin paha olo.

Seurailen tilannetta..

Jostain kumman syystä söin vielä hieman jauheliha-vihannespaistosta ennen harrastuksiin lähtöä, noin kello viideltä. Seitsemän jälkeen kotiin tultuani puuhastelin kaikenlaista, tiskasin ja katselin telkkaria, mutten syönyt.

Vieläkin on oudon turvonnut olo, mutta syytän siitä ehkä lähestyviä puolukkapäiviä. Illalla matka käy taas harrastuksiin, ja en tiedä monelta olen palaamassa kotiin, joten otin vähän auringonkukansiemeniä reppuun paaston katkaisua klo 18 varten. Onneksi Hooverin päikystä olin lukevinani että ensi päivinä on ihan normaalia yrittää syödä viikon ruokalista kerralla. Tästä viisastuneena syön vain hieman, tai normaalisti seuraavalla ruokajaksolla ja luotan ettei nälkä yllätä siltikään.

Tänään paastolla sitruunatonta vihreäää teetä ja kahvia maidolla edelleen.

Lisäys: Työmatkalla huomasin hikoilevani kuin pieni porsas, vaikka tavoistani poiketen menin bussilla. Vielä bussissa istuessani puski hikeä ja hävetti olla naama märkänä kun työkaveri osui samaan bussiin.

Eilinen ruokailu menikin sitten huomattavasti maltillisemmin. Siltikin tuntui siltä että vähän vähemmän olisin voinut syödä. Tai sitten siltä vaan tuntuu, ilman mitään syytä. Tämä pätkäpaasto tuntuu tuovan pintaan vanhoja käsittelemättömiä tunteita ja ongelmia ruokaan liittyen. Ensinnäkin tämä muistuttaa ajasta jolloin paastosin ja ahmin ja tunsin siitä kamalaa syyllisyyttä. NYt kun teen tämän tarkoituksella enkä ahmi, ei tulisi tuntea syyllisyyttä mutta tilanne on niin samanlainen että väkisinkin tulee vanhoja muistoja mieleen. Muutenkin suhde ruokaan on nyt vähän eri tavalla esillä. Hieman hankalia fiiliksiä siis, mutta kaikki on vain kotiinpäin. Jos suhteessani ruokaan onkin vielä jotain parannettavaa, on tosi hyvä että se tulee huomattua nyt, että voin korjata asian.

Tajusin myös että mulla on ihan selkeästi kaksi eri ruokkimisvaihetta. Kuukautisten alkamisesta ovulaation alkuun oleva normaalivaihe, ja ovulaatiosta kuukautisiin jatkuva PMS-vaihe jolloin ruokailuongelmatkin esiintyvät.

Eilisellä paastojaksolla huomasin että kahvimaidon, tai kerman joudun jättämään vain syömispäiville. Ruokkii nälkää ihan turhaan.

Alkaispa vaan ne puolukkapäivät niin huomaisin onko kropassa jotain muutoksia. Olen ällöttävän turvoksissa. Sormetkin ihan oudot, niinkuin aina tähän aikaan kuusta.

Unohdin toisen lounaani töihin, joten korvasin sen pähkinöillä.

Syystä tai toisesta illalla nukkumaan mennessä oli jo vähän nälkä, joka ei siis ollut mielitekoa vaan vatsa ihan kurni, mutta kupillinen kuumaa teetä inkiväärillä, kardemummalla, neilikalla, ja kanelilla maustettuna teki ihmeitä.

Tänään siis ensimmäinen paastojakso ilman kahvimaitoja tai muuta häiritseviä tekijöitä. Muistin myös ottaa villatakin mukaan töihin. Fiilis on korkealla, vaikka painonkehityksestä tai vatsan- on paha sanoa mitään. Iho on uskomattoman ihana ja pehmeä, pää kirkas ja illalla laitan jotain oikein hyvää ruokaa ja nautiskelen siitä hitaasti.

Tänään aaamulla huomasin myös kuinka kivaa on ettei joka toisena päivänä tarvitse muistaa laittaa lounasta tai käydä ostamassa kahvimaitoa. Voi vaan herätä, juoda kahvit ja lähteä töihin..

Vielä juttuja, joita en ole muistanut mainita.

Ensimmäinen on juuston maku. Olen käyttänyt s-marketin Xtra juustoraastetta ja se on aina ollut ihan hyvänmakuista. Maanantaina ostin uuden pussin ja maistoin siitä ja se maistui tosi voimakkaalle ja vähän homejuustomaiselle. Inhoan homejuustoa ja tuo maku tulee usein vähän vanhentuneeseen juustoon, joten totesin ostaneeni vanhaa juustoa ja heitin pussin pois. Seuraavaksi ostin sitten pienemmän pussin toisen merkkistä juustoraastetta ja se maistui ihan samalle. Eli vika onkin mun suussa eikä juustossa. Makuaisti on siis tarkentunut entisestään.

Toinen juttu on ihottumaan liittyvä. Mulla on nenänpilessä taliköhnä-ihottumaa, jota on ollut jo vuosia ja se on karppauksella pysynyt aloillaan, punaisena kyllä mutta muutoksia suuntaan tai toiseen ei ole ollut pitkiin aikohin. Nyt tuntuu että ihottuma on alkanut hieman villiintymään. Ihan positiivista että jotain tapahtuu.. Ehkä se ensin villiintyy ja sitten paranee?

Mä olen huomannut saman asian makuaistista. Kaikki ennen normaalisuolaiselta maistuva maistuu nyt liian suolaiselta ja jotenkin omituiselta. Johtuisikohan ketoosista? Mitään leikkeleitä on ihan turha kuvitellakaan napsivansa ja juustoissa on pieni pilaantunut aromi. No, tuleehan kokattua itse kaikki.

Juustoraaste maistui minunkin suussani jotenkin "käyneeltä"... ja janottaa ihan kuin kaikki ruoka olis tavallista suolaisempaa... hyvä näin, tulee juotua paljon

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/]
[/url]

Tää makuaistin muutos olikin mielenkiintoinen juttu. Nimittäin tänään meinasin aamiaisella syödä ilmakuivattua kinkkua, mutta se maistu pahalle, tosi voimakkaalle ja suolaselle, piti sylkästä pois ja lähes yökäsin perään. Eikä se ollu pilaantunutta.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/]

[/url]

Ei taida olla kotimaista tuo ilmakuivattu kinkku?

Mahtaisikohan herkistynyt makuaisti alkaa tunnistaa säilöntäaineita? Itse en ole leikkeleitä kokeillut (vain harva niistä maistuu enää minulle muutenkaan) mutta suolapähkinät ja oltermanni (voilla) maistuvat kuten ennenkin ja paastoamaton perhe syö samaa päivällistä maustamisesta valittamatta. Eli minulla ei taida olla suolan ongelmia? Haju- ja makuaisti ovat kyllä muuten mukavasti terävöityneet

Noh ei, oli Liiteristä ostettua, kun täälläkin moni on sitä kehunut. Ennen tätä pätkistä olin sitä muutaman siivun maistanut ja oli ihan hyvän makuista, mutta mutta ei enää...

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/]



[/url]

Tein eilen resepteistä "älyttömän hyvää uuniruokaa" , juuresmuusia ja mutakakkua kun halusin vähän hemmotella itseäni hyvin menneen viikon jälkeen. Kun asuu yksin ei viitsi useinkaan laittaa vain itselleen mitään suuritöistä, mutta olen päättänyt lähiaikoina alkaa elämään niinkuin eläisin jos seurustelisin tai asuisin jonkun kanssa ja perjantainen kynttiläillallinen on osa suunnitelmaa. Tein siis ruuat sekä jälkkärin ja sytytin kynttilät vain itseäni varten ja nautin olostani täysillä.

Ruokien tekemisessä menikin sitten niin kauan aikaa että katkasin päiväni vasta kahdeksalta. Tai no miten sen ottaa. Kuudelta olisi pitänyt katkaista, mutta kotiin tultuani viideltä tajusin heti ettei ruoka ole vielä kuudeksi valmis ja join ison kupin kermakahvia jo puoli kuusi. Se katkaisi sitten pitkin päivää vaivanneen nälän ja kahdeksalta kun aloin syömään, en ollut vieläkään yhtään nälkäinenen.

Ruokaa söin kaksi lautasellista, joilla oli molemmilla sellainen kohtuullinen normaaliannos. Jälkkäriksi pieni viipale mutakakkua kermavaahdon kanssa ja vielä myöhemmin illalla toinen viipale. Mutakakusta meni siis noin neljännes, samoin uuniruuasta ja muussista. Määrät tuntuivat hyvältä, vaikka toisaalta tuntuu edelleen siltä että söin hirveän paljon. Aamulla herätessä ei kuitenkaan ollut mitään turvotuksia ja jopa vähän nälkä, eli jotain teen varmaan oikein.

Sitten pääasia. Otin aloitusmitat syömäpäivän jälkeisenä aamuna, joten ajattelin ottaa ekan viikon mitat nyt päivää aikaisemmin, niin tulee mitattua syömispäivänä, ja mitat ovat vertailukelpoiset. Vyötärö oli kaventunut sentin ja on 82cm, vatsakumpu luovuttanut kaksi senttiä ja on nykyisellään 93. Luonteelleni tyypillisesti en (melkein) osaa olla tyytyväinen, koska odotan aina jotain ihmeellisiä muutoksia, tyyliin "10 senttiä ensimmäisellä viikolla", mutta täytyy silti nostaa hattua itselleen koska pari senttiä tuosta vatsakummusta on ihan mielettömän hienoa, kun se on mua niin paljon kuitenkin riivannut.

Nyt lauantain viettoon...

Hyvä hyvä itse pitää olla itsensä paras ystävä ja istua kynttiläillallisella hyvän ruuan ääressä itsensä kanssa ihan "kaksistaankin"
... se on yksi parhaista nautinnoista kun on hyvä olla itsensä kanssa...
Pienistä hyvänolon hetkistä kasvaa suurempi tyytyväisyys ja sitä aina tarvitaan! Itseään pitää arvostaan, rakastaa ja hemmotella .. eikä se ole toisilta pois -- päinvastoin, sitten kun on mahdollisuus tehdä se hyvässä seurassa niin mikä ettei... mutta yksin se on joskus uskomattoman tarpeellista ja tehokasta! Hyvä sää! Meniks tää nyt vähän OT:ksi sun ketjuun, mutta mä nii helposti innostun löpisemään...sori

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/]

[/url]

OT on ihan tervetullutta tännekin. Tää itsensä kanssa viihtyminen on ihan uutta. Jonain aikaisempina aikoina siihen olisi liittynyt aimo annos surkeutta tyyliin "siinä se nyt ihan ypöyksin istuu kynttilöidensä kanssa" mutta olen onnellinen ettei sellaista tunnnetta ole enää. Ja koska tiedän että ihan varmasti tulen joskus vielä asumaan jonkun kanssa, nautin nyt näistä ajoista kun saan olla ihan rauhassa kotonani..

Pätkiksestä sen verran että eilinen katkesi jo kolmelta. Söin uuniruokaa ja juuresmuusia pikaisesti ennen ostoksille lähtöä ja olin ihan ähkynä vielä viideltä. Ähky ei johtunut ruuan määrästä vaan siitä etten malttanut syödä tarpeeks hitaasti. Seurantaan siis ruokamäärän lisäksi myös syömisnopeus. Tämä paasto tulee siis kestämään 27 tuntia koska olen sopinut ruokatreffit kuudeksi.

Aistien tarkentuminen jatkuu. Sain pienen nirhauman käteeni eilen. Se ei varsinaisesti edes vuotanut verta, yhtään varsinaista pisaraakaan ei tullut mutta iho meni jonkun verran rikki ja mä HAISTOIN sen veren samantien. Mikä ihmeen vampyyri musta on tulossa .

Sain otettua viralliset "ennen"-kuvatkin vasta tänään, viikkoa aloituksen jälkeen mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tiiäkkö, mulle kävi eilen ihan samalla lailla En edes ensin huomannut haavaa vaan todella haistoin veren ja ihmettelin, että mitäs mitäs... Mutta en kyllä makuaistissa ole huomannut kummempaa tarkennusta. Suolaa käytän kuten ennenkin (aika paljon) ja samalle maistuu. Jännää

_________________

Kuukauden päästä ollaan ehkä tilanteessa jossa työkaverin kärttyisyyden syytä ei tarvitse miettiä vaan haistaa onko mahdollisesti puna-armeijan hyökkäys päällä.. Öh, ehkä vähän ällöttävä ajatus mutta tuli mieleen siitä kun koirat tulee aina nuuskimaan jos on menkat.

Kyllä mullakin on tuo hajuaisti herkentynyt vaikka herkkä se on aina ollutkin... tavallisella paastolla se herkistyy ihan kamalasti ja pitkään paaston ajan on makuaistiin tosi terävä, kaikki maistuu voimakkalle ja suolaiselle...
Mä jynssäsin perjantai-iltana vessan kun oli yks pikkupoika hoidossa ja se pissasi vähän pitkin pöntönreunoja ja mun mielestä vessassa haisi pissa ihan kamalasti joka puolella... eikä sitä nyt montaa tippaa oikeesti ollut...
Likalta tuli eilen muutama tippa verta nenästä ja minusta se haisi niinkuin sitä olis ollut hirveesti... haisi pitkän aikaa sitten kun ei enää ollutkaan.
Mutta myös hyvät tuoksut haisee...tai pitääkö sanoa tuoksuu voimakkaammalle, kuten se eilinen omeanpiirakka ja kahvi, laitan kahvin tippumaan kun menen suihkuun ja se tuoksu tulee sinne suihkuun ihan tosiella lailla nykyään

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/]

[/url]

Eilisen katkaisin jo viideltä, kun edellinen katko oli kolmelta. Kävin syömässä kehutussa Nepalilaisessa ravintolassa ja söin riisiäkin, kun ruoka ei olisi muuten riittänyt täyttämään vatsaa. Oli vähän pettymys..

Illalla vielä sokerittomia karkkeja leffan kanssa ja hieman tavallista tummaa suklaata jota makuunista sai. Pitihän se kokeilla voiko tällä pätkiksellä lipsua ilman seurauksia. Ja ilmeisesti voi, kun mitään ihmeellisiä oireita ei seurannut, mutta en aio ottaa tavaksi.