karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tästä tulee lyhyt (toivottavasti lyhyt! ) ponnistus irti kesäloman aikana syntyneestä tavasta - eli siitä, ettei jaksa laittaa oikeaa ruokaa ja nälkää täytetään leivällä. Leipää aamulla, välillä ja vielä illalla. Lyhyet (lapsi)vapaahetket on puolestaan täytetty jäätelöllä, jotta niistä vapaahetkistä on saanut "kaiken irti".

Eli kuukauden verran on tullut elettyä noin 4-8 leipäpalan tahtia ja jäätelöitä puolestaan 0-3 päivässä.

Maanantaina alkoi paluu arkeen. Töihin paluun myötä työpaikkaruokala on auttanut suuresti asiaa, eikä lounasaikaan tule siis syötyä leipää, vaan ruokaa. Muut ajat onkin ne koettelevat...

Maanantaina kokeilin kaurapuuroa aamupalaksi (ennen ollut mun arkipäivien aloitus), mutta poltin suuni, eikä hiostavalla ilmalla tee mieli muutenkaan kuumaa. Illalla ei ollut kotona ruokaa, joten söin pari lämmintä ruisleipää metwurstijuustoketsuppitomaatilla. Eilen illalla söin tortilloja, mikä oli siis parannusta maanantaihin, koska en laske ohuita tortillakuoria leiväksi.

Jäätelöstä tein kertakirpaisulla eron syömällä sunnuntai-iltana viimeisen tikun pakastimesta, ja sokerin suhteen on tarkoitus palata edellisten vuosien hyväksi havaittuun menetelmään, eli viikonloppuisin yksi sokeriherkku ja maanantaina "katko" .

Tervetuloa muutkin leivänkaristusketjuun!

Jäätelön suhteen ei vielä ongelmia. Leivän korvaaminen muulla eväällä tuottaa sen sijaan päänvaivaa.

Nyt olen syönyt aamupalaksi yhden leivän (mies sulatti jonkun vanhan hätävaraleipäpussin pakastimesta ja se pilaantuu, ellen minä syö sitä) ja olen yllättynyt, että yhdellä leivällä pärjää hyvin lounaaseen saakka, eli reilut 3h. Tarkoitus olisi korvata tuo aamupala puurolla, ja pitemmällä aikavälillä smoothiella tai kananmunalla - tämä on vielä hakusessa.

Illalla oli jääkaapissa jäljellä 2 tortillaa. Söin ne, ja jäi nälkä. Mitä tein? Kaivoin 2 hapankorppua ja kuorrutin ne päällisillä. Aika heikko suoritus siis. Pitäisi päästä itse ruokakauppaan ja hakea jotain kunnon pitkään kypsytettyä kassleria ja herkkujuustoa. Ehkä ensi viikolla?

Viikonloppu vähän huolettaa, kun arkiruokailu karkaa taas helposti käsistä...

Leipäaddiktina täytyy myöntää, että mulla näyttäisi auttavan kriittisimmässä vaiheessa vain leivän korvaaminen karppiversiolla (eli yleensä jollain manteli-muna-juustoleiväkkeellä). Tästähän tuntuu olevan monenlaista mielipidettä, toisten mukaan kannattaisi opetella syömään jotain ihan muuta kuin leipää tai leiväkkeitä. Mutta mä ainakin päädyn sitten syömään sen smoothien tai munakkaan lisäksi vielä tavallista leipää leipähimotuksen iskiessä, jos ei ole mantelileipiä valmiina.
Tsemppiä ponnistukseen, jäätelö-ja-leipä-menu on ollut myös oman kesän hittijuttu

_________________
Reippaampi ruokapäiväkirja.

Kiitos tsempistä. Miumoun linjoilla täällä siis yritystä, eli mantelileipää on siis tullut syötyä parina iltana. Ei kovin kestävä ratkaisu ainakaan omalla kohdallani. Perjantai-iltana taisin tehdä munakkaan, mutta sen jälkeen jäi vielä pieni kutkutus, että jotain pitää saada. Ehkä leivän suutuntumassa on jotain koukuttavaa? Kuten tärkkelys ja se "suuhun sulaminen".

Viikonlopun leipäsaldo noin 5 viljaleipää, eli lähinnä aamiaisella ja silloinkin tajusin lopettaa kahden leivän jälkeen ja kääriä perheelle tehdyt ylijääneet leivät kelmuun ja jääkaappiin. Ennen olen aina syönyt ylimääräleivät ja hörpännyt teetä päälle.

Jäätelö taas... En voi kuin toivoa, että viime viikko ja viikonloppu menivät lähinnä harjoitellessa, kun mieskin oli vielä lomalla. (Seliseliseliseliseliseliseliseliseli. Äh.) Pakastimessa oli vielä litran paketti jäätelöä, ja siitä kauhoin sekä lauantaina että sunnuntaina itselleni reilut siivut (monikossa) - valitettavasti sitä jäi vieläkin kummittelemaan pakastimeen. Perjantaina muistaakseni söin jotain muuta sokeria (suklaata laivatuliaisina) jäätelönhimossani.

P.S. Tänään jäi aamiainen puolikkaaseen banaaniin, kun yöunet jäi todella heikoiksi ja piti jotain pikaista keksiä suuhun, mikä menisi alas koomaisena. Banaanista ehdin syödä puolet, ennen kuin tajusin, että se oli jokseenkin mustunut. Nälkä on, mutta ehkä selviän lounaaseen ilman pähkinäpussia.

Eilinen oli varmaan hienoin päivä pitkään aikaan - siis iltakymmeneen saakka. Aamulla partaäijää ja siitä runsas salaattilounas ja kaalilaatikkoa puolukalla joskus kuuden maissa. Lapset nukkumaan, ja sitten itse jääkaapille. Yksi mantelileipä eli kaksi puolikasta ei sitten riittänyt. Jokin merkillinen tuntemus, mitä en ihan tunnnistanut näläksi, vaati, että jotain on vielä syötävä. Pähkinöitä onneksi oli, joten kauhoin sitten cashewta muutaman kourallisen. Tuo siis harmitti tuo loppuilta, koska taisi olla leipäpeikko mun vatsassa kummittelemassa. Olisin varmaan sortunut leipään, jos juusto ei olisi loppunut .

Partaäijä taitaa täyttää mulla jonkinlaisen jäätelötyhjiön, ja näin arkisin mun on helpompi muutenkin pitää täysi sokeristoppi, kun olen siihen monta vuotta itseäni totuttanut. Tämäkin aamu meni siis partiksella - vielä kun jaksaisin sulattaa siihen edellisenä iltana marjoja kaveriksi, niin se voisi toimia kesän aamupalana.

Tänään kauppaan, pitää yrittää keksiä jotain iltaleipäpeikon vaimentavaa syötävää. Ehkä karppileivän päälle vielä keitettyä kananmunaa? (Tämähän ei siis ratkaise tätä leipämäisyyden ongelmaa, mutta menköön.)

Eilen olin suorastaan esimerkillisen karppi. Puolikas mantelileipä (nyt ne loppui, täytyy tehdä lisää), ei jäätelöä (ei edes himoa!), ei viljaleipää. Lounaalla oli ongelmana saada tarpeeksi kaloreita tarpeilla olevista aineista, joten söin pienen perunan ja pari haarukallista riisiä. Illan treenien jälkeen oli hirveä nälkä, mutta kauhoin kaalilaatikkoa sitten sen edestä. Aamullakin oli kyllä nälkä, joten olen tainnut syödä liian vähän.

Nyt pitäisi saada oikeasti leivottua sitä mantelileipää lisää. Ostin sentään herkkujuustoa ja kassleria iltasyömisiksi, mutta luulen leipähimon tulevan silti kummittelemaan. Ostin halpoja hampurilaisia kotiin, että saadaan yksi perheen ruoka sillä kuitattua, joten siitä on ehkä tulossa huomiselle vähän leipää - ellen sitten korvaisi vehnäistä mantelileivällä, mutta en halua heittää ruokaa roskiinkaan. Ehkä se yksi leipä ei olisi niin suuri synti, kun muuten tulee kuitenkin täytettyä hampurilainen kaikella majoneesista kananmunaan.

Öhhöm. Ensin ne positiiviset. Jaksoin leipoa mantelileipää ja jopa söin sitä aamiaisella koko viikonlopun ajan. Paitsi perjantaina, jolloin söin lasten kanssa kaurapuuroa, jota latkin monta lusikallista enemmän kuin oikeasti halusin, kun en halunnut heittää pois. En muista syöneeni yhtään tavallista leipää, mutta ehkä siellä oli joku lasten välipala, jolloin yksi siivu meni. Aika mukavan karppihenkisissä tunnelmissa siis.

Sitten ne negatiiviset. Leivoin eilen miehelle omenapiirakkaa oman puun hedelmistä. Ei ollut kermaa, joten kukaan ei voinut tehdä vaniljakastiketta - joka sitten korvattiin, milläpä muulla kuin jäätelöllä. Vaniljakermajäätelöä on siis edelleen pakastimessa kummittelemassa. Tosin kaksi reilua siivua siitä on jo veistetty mun lautaselle ja nassusta alas. Jätin kyllä viikonlopun muut sokerit syömättä ja olin oikeasti yllättynyt, miten kunnon karppiruoka vei makeannälän. Nyt pitäisi vielä osata päättää, "autanko" miestä sen piirakan ja jäätelön tuhoamisessa, vai en...

Moi Kastetar

Älä auta miestäsi sen piirakan ja jäätelön tuhoamisessa!

Tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio, jolla onnistutaan toimii V A I N jos sitä N O U D A T T A A.
Siteerasin tuossa mlv:tä jolla on toimiva sekä järkevä tapa syödä ja juoda..(niinkuin viisailla karpeilla on tapana)

Syö r a v i t s e v a a (rasvaakin tarpeeksi) ruokaa niin että nälkä menee, mutta ei saa tulla ähky olo.
Kaikki vehnä- ym makeat mössöt todella pois. Niitä ei kaipaa, jos on kunnolla "ravittu".

Lue muutama kirja aiheesta.
Jos haluat onnistua, kannattaa uhrata aluksi aikaa tutustuakseen mistä tässä on kysymys.

Tsemppiä Kastetar

Vielä lisään. Mantelileipä (sekä sen eri versiot) on todella hyvä esim. aamiaisella.
Nälästä riippuen siihen voi pakata mieleiset päälliset.
Itse paistan edellisiltana "leiväkkeen" 15cm halkaisialtaan olevassa paistinpannussa.
Ohje, joka on mukavasti muunneltavissa:

1 kananmuna
2 reipasta rkl kookosjauhoa (sakeuttaa "taikinan" mukavasti)
1 rkl mantelijauhoa, tai teen kokonaan mantelijauhosta
sitten erilaisia siemeniä. Esim. auringonkukan, kurpitsan ym. noin 1 rkl, pellavansiemenrouhetta 1rkl.
Mielen mukaan muunnellen. Kokeilemalla omaan suuhun paras koostumus. Kiva vaihdella tietenkin.
Sitten mausteeksi laitan kurkumaa.

Edelliset haarukalla kipossa hyvin "vatkaten".
Paistinpannulle kookosöljyä tai voita n. ruokalusikallinen
Edellinen sötkötys levitetään pannulle (seos on löysähköä, mutta vaatii levittämisen haarukalla)
PÄÄLLE höylätään juustoa (maun mukaan) ihan vieri viereen.
Kun on paistunut käännetään. Joskus lautasta apuna käyttäen.

Pinnasta tulee ihanan rapea.
Tämän pistän yöksi jääkaappiin.
Aamulla t a i t a n, väliin mieleiset täytteet.
Tänä aamuna laitoin kurkkua, tomaattia, persiljaa, tilliä
Iso muki vahvaa kahvia punaisen maidon ja kookosöljyn kera.

Herkullista ja täyttävää.

Tulipa pitkä sepustus.
Aina näistä toisten ohjeista uutta oppii.

Kiitos Maisami reseptistä! Vaikuttaa todella hyvältä. Juuri eilen paistelin munaa grilliruokien jämien ("pyttipannu") kanssa, ja harmittelin, ettei ole pienempää paistinpannua, kun entinen pieni pannu ei toiminutkaan induktion kanssa. Odottelen jotain sopivaa alennuskierrosta (tyyliin -25% asiakasomistajille), ja ostan sitten. Tuntuu turhalta paistaa yksittäistä kananmunaa isolla pannulla. Tällaiseenkö mun skarppistartti kaatuu - paistinpannun kokoon ja marginaalisesti suurempaan energiankulutukseen .

Karppitaustaa mulla on jo vuosia ja karppikirjojen lisäksi olen lukenut paljon tieteellisiä artikkelejakin verensokereista sun muista, mutta koska mulla ei ole mitään erityisempiä ongelmia painon tai esim. viljojen kanssa, menen yleensä hyväkarppilinjalla ja sallin itselleni viikonloppuisin jotain sokeria, jos mieli tekee. Tuosta leipälinjasta ehti kyllä tulla kesän aikana ongelma, minkä takia tähän ketjuun ajattelin raportoida, että saan vähän yhteisön painetta panostaa ruokailuun.

Näemmä olen nyt päätynyt korvaamaan leivän osin mantelileivällä ja jäätelön partaäijällä. Vaatii vielä vähän keksimistä, mikä päivän ruokien koostaminen sopii omaan arkeen ja viikonloppuun, kun yhdistetään koko perheen ruokailu.

Eilinen oli urheilupäivä, ja aamiainen piti spontaanisti keksiä työpaikan tiskiltä - täytetty sämpylä, keitetty kananmuna ja lasi maitoa. Aiemmin olisin jättänyt nuo kaksi jälkimmäistä hankkimatta, mutta juon yleensäkin maitoa (vain) palautusjuomana ja munia syön mielestäni liian vähän, joten tartuin tilaisuuteen. Runsas lounas, treenit töiden jälkeen ja pyöräily kotiin, "pyttipannua" runsaalla voilla ja maitolasillisella. Illalla olikin sitten tunne, josta en ollut varma, oliko mulla nälkä - oli sillä rajalla, onko joku vatsapöpötuntemus vai nälkä. Söin pensasmustikoita ja partaäijää, ja olo meni sillä ohi. Ehkä se oli nälkää. Tai vatsa säikähti sitä voikimpaletta pannulla.

Ei siis leipää eikä jäätelöä illalla. Eikä omenapiirasta - en tykkää piiraista yleensä ylipäätään mustikkapiirakkaa lukuunottamatta - mutta ei tehnyt mieli edes oman pihan omppupiirasta, kun oli se outo olo vatsassa.

Moi Kastetar!

Minä sua rupesin neuvomaan, vaikka oletkin jo ihan kokenut karppi .
Meitähän on todella erilaisin tyylein karppaavia. Jokaiselle löytyy omansa.
Pääasia, että löytää itselleen toimivan.
Hyvää jatkoo sulle vaan.

Kiitos vielä Maisami herätyksestä. Luin omat viestini läpi, ja kauhistus, ihan aloittelijaltahan minä kuulostan . En käsitä, miten kesän aikana olen onnistunut unohtamaan, miten olen arjen aiempina vuosina saanut sujumaan ilman jatkuvaa leipääntymistä. Harmittaa, että nyt tuntuu niin vaikealta. Eikä kyllä oikein luonto antaisi periksi kääntyä niiden vanhojen opusten puoleen .

Eilen mies oli tehnyt mulle leipiä odottamaan, kun tulin illalla (yöllä) kotiin. Suloinen ele, ja olihan mulla nälkä urheilun jälkeen. Aamulla jouduin taas turvautumaan työpaikan antimiin, eli leipä ja kananmuna. Mietin hetken, olisiko mennyt vain kananmunalla, mutta ei sittenkään.

Ja viikonloppu kolkuttelee taas ovella.

^ Minä kanssa oon miettinyt sitä, että miten mä oikein aiemmin karppasin ilman mantelileipiä/riisikakkuja/tattarinäkkäreitä yms. leiväkkeitä..? Ja nykyään oon muka hirveässä leipäkoukussa. Jossain vaiheessa elämääni en syönyt pottua tai leipää juuri ollenkaan, ja nyt muka retkahtelen niihin koko ajan! Mitä tämä oikein on

_________________
Reippaampi ruokapäiväkirja.

Miumou, eikös leipä=sokeri=opiaatin kaltainen aine, jonka siis voi hyvin olettaa myös vaikuttavan muistiinkin . Muuta selitystä en keksi .

Olenkin saanut oikein kunnon herätyksen, kävin nimittäin vaa'alla. Pari kiloa oli tullut kesän aikana! Eli nyt minulla on sitten paino-ongelmakin. Syytän leipää. Ja jäätelöä, mutta jäätelöstä oli paljon helpompi tehdä pesäero kuin leivästä, ja jäätelö maistuikin paremmalta.

Viikonloppuna söin aamiaiseksi ruisleipää, ja kärsittyäni ilmavasta olosta sen seurauksena, tein miehellekin selväksi, että leivän syönti loppui nyt. Siis myös viikonloppuaamuina. Ja arkiaamuina myös, jos on muuta saatavilla, eli tänä aamuna ostin työpaikalta vain sen keitetyn kananmunan ja katson nyt, miten hyvin sillä pärjää lounaaseen saakka.

Täytyy miettiä nyt hyvissä ajoin, mitä ruokaa aion tehdä viikonloppuna. Jostain syystä mun on tehnyt mieli riisipiirakakoita jo monta päivää, ja pitäisi keksiä jotain vastaavaa suutuntumaltaan.

Mulla muuten raskausaikana alkoi ensin ote lipsua juurikin noiden jätskien kanssa - paino ei silti lähtenyt nousemaan, vaan niin kävi vasta kun innostuin taas mättämään leipää. Eli mä syyttäisin leipää ennemmin painonnoususta.

Riisipiirakat ovat suurta herkkua myös täällä. Mutta kun niitäkään ei voi syödä vaan muutamaa! Joskus törmäsin paleoversioon, käytännössä siis viljattomat riisipiirakat olivat vaan paistettua riisipuuroa Toimisikohan munavoin kanssa?

_________________
Reippaampi ruokapäiväkirja.

Munavoi toimii kaiken kanssa! Ostin viime viikon loppupuolella riisipiirakoita 6 kpl, sellaisia oikeita voihin eikä transrasvoihin tehtyjä. Onneksi saatiinkin yllätysvieraita, ja piirakoista vain 1,5 päätyi mun suuhun .

Viikonloppu meni lähes ilman leipää. Mantelileivän rääppeet söin ja sunnuntai-iltana mies oli tehnyt voileipägrillillä leipiä valmiiksi - luuli tekevänsä kivankin yllätyksen, mutta vähän meni pieleen . Kaksi paahtoleipää metukalla ei kyllä ole mikään katastrofi, mutta miumoulle antamani leipähaaste meni kyllä siinä... Jätin viikonloppuna tumman suklaankin syömättä, vaikka olin sen itselleni etukäteen budjetoinut. Sateen myötä jäätelöä ei tee mieli lainkaan, eli puoli ponnistusta on saavutettu!

Tuo pieni herätehyppy vaa'alle sai mut miettimään syömäni ruoan määrää, ja huvikseni kokeilin jättää illalla syömättä (siis myöhäinen päivällinen joskus 7-8 maissa), vaikka yleensä varsinkin viikonloppuisin syön mielelläni telkun ääressä 10-11 välillä. Nolottaa ihan myöntää, että nälkä ei tosiaan tullut. Samoin mantelileipää riitti puolikas (siis en jaksanut leipoa ja ajattelin säästellä jäljellä olevaa leipää...) aamulla, eikä tarvinnut kahta puolikasta syödä ja nälkä pysyi hyvin poissa lounaaseen saakka. Tässäkin sen kesän leipäkoukun huomaa, silloin tuli ladattua lautaselle 2-3 leipää - joka päivä! Huh. Ehkä voisin kokeilla leipoa vähän pienempiä mantelileipiä, niin päällisiä saisi ladattua enemmän .

Nyt olen kokeillut aamuisin keitettyä kananmunaa aamiaiseksi, ihan hyvin tuntuu toimivan, vaikka siitä jääkin jonkinlainen aamuhartaus pois, kun ei jää pitkään mussuttamaan.

Jäätelöhimo on poissa.

Iltapalat olen jättänyt pois, näköjään pärjään hyvin myöhäisellä runsaalla päivällisellä. Tosin joku ilta taisin syödä partaäijää auringonkukansiemenillä ja kuivatuilla karpaloilla (niissä taitaa olla omppumehua makeuttajana), ja jossain välissä olen tainnut syödä pähkinöitäkin. Aamupalaksi olen syönyt keitetyn kananmunan, sillä pärjää hyvin.

Kahtena viime päivänä olen saanut elämäni jokseenkin kaksi huonointa uutista (jos ei mitään elämän ja kuoleman suruja lasketa). Jos jotain positiivista yritän tästä elämäntilanteesta keksiä, niin eilisen murskapettymyksen jälkeen ei tehnyt mieli ruokaa, vaikka illalla olikin oikea kurniva nälkä. Olen näemmä oppinut pois ruoalla lohduttamisesta ja käytän ruokaa enää nautinnollisten tilanteiden buustaamiseen.

Lounaalla oli tänään herkullisen tuoksuista leipää lohisalaatin kanssa, mutta vaikka tuoksu oli houkutteleva, en tuntenut edes mitään kiusausta ottaa. Olisi varmaan maistunut karvaalta sahajauholta.

Noin kuukausi siihen näköjään meni. En koe leipää enää ongelmaksi, jes! Kiitokset tsemppaajille.

Arkiaamut menevät keitetyllä kananmunalla - voi olla, että joskus talven tullen päädyn vielä kaurapuuron pariin, mutta nyt muna tuntuu vaivattomimmalta vaihtoehdolta. Kaurapuuro on toiminut minulla monta vuotta hyvin ja siihen tulee laitettua supersuomalaisia marjoja pakastimesta, mutta nyt en vain jaksa keitellä.

Viikonloppuaamuihin käy herkutteluun mantelileipä - tosin niiden leipomiseen pitäisi kiinnittää huomiota, koska lauantaina jouduin turvautumaan pariin tavalliseen känttyyn, mutta satunnainen poikkeus ei huojuttanut laivaa. Ohuet siivut ja runsaasti päällisiä toimii erinomaisesti.

Olen myös palannut takaisin normaalipainoon, eli pari kesäkiloa on lähtenyt. Ehkä se oli turvotustakin, mutta olo on kaikin puolin kepeämpi ja virkumpi nyt.

Mukavaa syksyä!

Moi,

minä myös ollut "normiaikoina" leivän pupeltaja, oikeaa ruokaa en syönyt käytännössä ollenkaan, vaan aina vaan leipää Mantelileivät tekee kauppansa myös mun taloudessa, mutta määrällisesti niitä menee vaan ½ - 1/päivä. Ne vaan niin hemskatin hyviä, etten osaa oikeen käyttää niiden kans päällysteitä. Juusto menettelee, mutta muu ei. Pitääpä muuten itsekin tsekata, mikä tilanne pakasteessa... Taitaa olla leipominen edessä , aina pitää olla jemmassa

Ehkä en heitäkään tätä ketjua vielä roskakoriin. Viikonloppuna jouduin taas turvautumaan tavalliseen leipään, ja jääkaapista puuttui juustoraaste . Maanantaina työpaikan kahvilasta puuttuivat keitetyt kananmunat, joten taas leipää, pöh. Koukku ei silti pureutunut kiinni - vielä.