karppaus.infon arkistoitu foorumi

oletko sitä mieltä, ettei ihmisen lihansyönti ole lajityypillistä?

Ne syö myös enemmän vehnää, enemmän valmisruokia, vähemmän lajityypillisiä.

Lajityypilliseen käyttäytymiseen vetoaminen on yksi tapa lopettaa yksilönä oleminen ja toimiminen. Siinä menee vapaus valita sekä vapaus ajatella eri tavalla kuin lauma.

Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Joku syö lihaa ja joku toinen taas ei. Lajityypillisyyteen vetoaminen osoittaa täydellistä selkärangan puutetta. Ei ole kanttia sanoa, että syön lihaa, koska olen minä. Ehkä taustalla häilyy myös aika iso epäilys siitä, että lihansyönti ei ole eettisesti oikein...

Väitätkö tai oletatko, että lihaa on kulunut silloin 10k vuotta sitten enemmän? Itse luulen, että lihankulutus on nyt suurempaa kuin silloin.

Lajityypilliseen käyttäytymiseen vetoaminen on yksi tapa luopua ajattelun- ja valinnanvapaudesta.

Kun oikein haluaa uskoa jotain, sitä lopulta ihan vapaaehtoisesti sulkee silmät AINA tarvittaessa.

^^ Kulta pieni, olen lukenut enemmän kuin uskoisitkaan.
Totuutta on vaikaa paeta silmät auki. Jos ei halua nähdä ei tietää, ei kannata lukea mitään.

Sinä tai tämän ketjun alkaja sensijaan tuksin luitte Vegetaqrian Mythiä, tai mitään muutakaan omien mielipiteittesi vastaista.
Eivätkä ole juuri muutkaan uskaltaneet; tai ovat, ne vaan eivät vegeile enää.

Nimmarilla Ex-vegeiljä

Nykyäänkin lihansyöjäeläimet syö niin paljon lihaa kuin ikinä pystyy. Me ihmiset pelätään punaisen lihan vaaroja ja rajoitetaan lihansyöntiämme.

Rationaalinen valinta ihmisellä on moraalinen valinta ja päinvastoin – etiikan tarkoitus on olla perustana rationaalisille valinnoille ja muodostaa pohja käytännön politiikalle, joka myös pyrkii noudattamaan Jumalan esimerkin mukaista ajatusta hyvästä yhteisöstä (ks. Naert 1964). Ihmisellä rationaalisuus lähtee sisäisistä ideoista ja moraalisesta vaistosta, joka pyrkii kohti onnellisuutta ja välttää surua. Tämä moraalinen vaisto ilmenee ihmiselle täydellisyyden tai epätäydellisyyden tunteena samaan tapaan kuin Spinozalla. Lisäksi valintaan vaikuttaa tahto, joka yleensä seuraa ymmärrystä, mutta voi toisinaan toimia myös itsenäisesti.
Koska inhimillinen ymmärrys on rajoittunut eikä ihmisellä ole kykyä täydelliseen kontingenttien totuuksien analyysiin, rationaalinen ja moraalinen valinta on ihmisellä aina jonkin verran epävarma. Toisin sanoen, myös Leibnizin etiikka on suhteessa universaalitieteeseen ja todennäköisyysajattelun kehitykseen – sitä odotellessa ihmisen rationaalisuus perustuu arviointiin ja epäselvien havaintojen antamaan mutu-tietoon.
Tämä epävarmuus korostuu siinä, että Leibnizin etiikka on luonteeltaan konsekventiaalista. Oikea teko tuottaa mielihyvää ja onnellisuutta seurauksiensa kautta, ja meidän on pyrittävä arvioimaan tai kalkyloimaan eri toimintavaihtoehtojen seurauksien vaikutuksia voidaksemme toimia parhaalla mahdollisella (ja Jumalan tahtomalla) tavalla. Leibnizin kehittelemä todennäköisyyskalkyyli olisi tässä erittäin tarpeellinen, mutta sen puutteessa on vain tyydyttävä arvioimaan tekojen todennäköisiä seuraamuksia. Leibniz on siis tässä suhteessa aikaansa edellä ja eräänlainen esi-utilitaristi.

Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) tunnetaan yhtenä varhaismodernin ajan suurimmista yleisneroista. Hänen toimintansa ulottui lähes kaikille elämänaloille, ja monilla tieteenaloilla, erityisesti matematiikassa ja filosofiassa, hänen vaikutuksensa on ollut pysyvä. Filosofiassa Leibniz muistetaan äärimmäisenä rationalistina, jonka mukaan kaikki väitelauseet ovat periaatteessa analysoitavissa loogisiin totuuksiin.

Mikäli en olisi mitenkään voinut jossakin tilanteessa toimia toisin kuin toimin, en myöskään olisi vastuussa toiminnastani. En ole vastuussa siitä, että noudatan painovoimalakia, enkä olisi eettisesti vastuussa mistään, mitä tekisin jonkun hallitessa mieltäni telepaattisesti

Toisin sanoen, moraalilain on perustuttava jollekin, jolla on itseisarvoa eikä ainoastaan välinearvoa (eli arvoa jonkin toisen tavoitteen saavuttamiseksi). Kantin mukaan tämä perusta ei voi olla mikään muu kuin hyvä tahto (Wille), joka yksin on hyvä sellaisenaan. Tahdon Kant määrittelee kykynä toimia (toimintaa ohjaavien) periaatteiden mukaisesti (Ak 4: 412). Kun tätä kykyä ei häiritse mikään ulkopuolinen voima, tahto on autonominen eli kykeneväinen määräämään itse omat lakinsa. Eettinen velvollisuus on näin ollen tahdon velvollisuutta omaa autonomiaansa kohtaan − so. tahdon johdonmukaisuutta noudattaa asettamiaan lakeja. Toisin sanoen, hyvä teko on tehty puhtaasti hyvään tahtoon nojautuen eikä sillä siten pyritä saavuttamaan mitään toista tavoitetta (esim. onnellisuutta tai suurinta yleistä hyvää). Kant myös toteaa velvollisuuden perustuvan kunnioitukselle moraalilakia kohtaan. On syytä huomata, että Kant erottelee myös velvollisuuden mukaiset ja velvollisuudesta tehdyt teot, joista vain jälkimmäiset ovat varsinaisesti eettisiä.

Taiteilija Jani Leinonen kuuli maanantaina Helsingin käräjäoikeudessa syytteet McDonald's-yhtiön maskotin kaappaamisesta.
Ruuan­tuo­tan­non eet­ti­syy­des­tä kes­kus­te­lua he­rät­tä­neel­le tai­tei­li­jal­le Ja­ni Lei­no­sel­le luet­tiin maa­nan­tai­na syyt­teet Hel­sin­gin kä­rä­jäoi­keu­des­sa.
Syyt­tä­jä vaa­tii Lei­no­sel­le ja kah­del­le tä­män kump­pa­nil­le sak­ko­ran­gais­tus­ta pe­tok­ses­ta ja vää­ren­nök­ses­tä.
Ky­se oli tem­pauk­ses­ta, jos­sa Lei­no­nen kump­pa­nei­neen vei Ruo­ho­lah­den McDo­nald's-ra­vin­to­las­ta Ro­nald McDo­nald -pel­le­pat­saan. Pel­le on pi­ka­ruo­ka­ket­jun tun­nus.
Tuo­ma­ri muis­tut­ti, et­tä ran­gais­tus­as­teik­ko mah­dol­lis­taa jo­pa van­keus­ran­gais­tuk­sen.
"O­LEN yl­lät­ty­nyt, mi­ten to­sis­saan pat­saan vie­mi­seen suh­tau­du­taan. Oi­keu­den­käyn­nis­sä pu­he van­keus­ran­gais­tuk­ses­ta kuu­los­ti jo ai­ka ame­rik­ka­lai­sel­ta", Lei­no­nen sa­noi.
Hän vas­tai­li oi­keu­des­sa hie­man hä­kel­ty­nee­nä syyt­tä­jän ky­sy­myk­siin. Lei­no­nen toi­voi, et­tä syyt­teet hy­lä­tään.
Ope­raa­tio ta­pah­tui vii­me vuo­den hel­mi­kuus­sa. Lei­no­nen oli vää­ren­tä­nyt kek­si­tyn yh­tiön ni­miin teh­dyn asia­kir­jan, jol­la nuk­ke haet­tiin huol­toon. Syyt­tä­jän mu­kaan hän syyl­lis­tyi pe­tok­seen har­haut­ta­mal­la työn­te­ki­jöi­tä.
LEI­NO­NEN lait­toi pat­saan vie­mi­sen jäl­keen net­tiin ter­ro­ris­ti­tyy­li­sen vi­deon. Sii­nä pel­le­pat­sas uhat­tiin te­loit­taa, el­lei pi­ka­ruo­ka­ket­ju vas­tai­si ryh­män ky­sy­myk­siin ruuan­tuo­tan­non al­ku­pe­räs­tä.
Kun yh­tiö kiel­täy­tyi vas­taa­mas­ta ky­sy­myk­siin, te­loi­tus­uh­kaus to­teu­tet­tiin, to­sin käyt­tä­mäl­lä nu­ken kip­si­ko­pio­ta.
LEI­NO­SEN mu­kaan tai­de­teos on­nis­tui sii­nä mie­les­sä, et­tä pi­ka­ruuan tuot­ta­mi­ses­ta kes­kus­tel­tiin esi­mer­kik­si ruo­ka­blo­geis­sa pit­kin maail­maa.
Yh­dys­val­to­jen me­dia huo­mioi Lei­no­sen mu­kaan oman uu­ti­soin­tin­sa yh­tey­des­sä myös asia­si­säl­lön.
"­Suo­mes­sa ei tie­det­ty, mi­ten asiaan pi­täi­si suh­tau­tua. Kun täl­le an­net­tiin tai­teen lei­ma, it­se asia väl­je­ni. Ky­se oli enem­män­kin ak­ti­vis­mis­ta", Lei­no­nen sa­noi.
Syy­te­tyt myön­si­vät syyl­lis­ty­neen­sä ai­noas­taan nä­pis­tyk­seen vie­des­sään nu­ken.

Tätä voisi miettiä siten, onko oikein että me täällä syömme kymmenen kertaa enemmän lihaa kuin ihmiset vaikkapa Aasiassa.

Kun ei vaan voi yksi ihminen koko maailmaa parantaa, vaikka monesti kahvipöydässä sitä yrittää.

Kuka tai mikä sen sitten "parantaisi", jokainen meistä on ihminen, ei vähempää.

Minultako kysyt vai yleisesti? Tuohon kun joku tietäiskin vastauksen. Toivottavasti tiesit kysymyksen esittäessäsi, että siihen on aivan mahdoton vastata.

En valitettavasti jaksa tuollaisia miettiä. Kukin syököön halujensa ja mahdolllisuuksiensa mukaan. Kurjaa tietysti, että kaikilla ei ole mahdollisuutta saada kunnon ruokaa. Mutta elämähän tässä menisi, jos liikaa miettii koko ihmiskunnan syömisiä tai sen puutetta. Yrittää vain tehdä oman osansa valinnoissaan ja mahdollisessa avuntarjonnassa vähäosaisille. Kun ei vaan voi yksi ihminen koko maailmaa parantaa, vaikka monesti kahvipöydässä sitä yrittää.