Onkohan mahdollista, että oot jotenkin mun kadoksissa ollut sisarpuoli, tai jotain?

Niin siis en liiku. Odotan, että läskit sulaa ilmeisesti itsestään, lumien kanssa samaan tahtiin

Olen kuitenkin henkisesti valmentautunut liikunnan aloittamiseen - ja materialla myös, hankkimalla painavampaa kahvakuulaa ja vähän uutta pilatesohjelmaa. Tykkään molemmista liikuntamuodoista kamalasti, samoin haluaisin vaikka ensi vuonna pystyä juoksemaan. Olen muutaman puolikkaan maratoonin "entisessä elämässäni" vetäissyt, ja lenkkipolulle mieli halajais... vaan ei oo juoksusta tietoa näillä kiloilla
Itse asiassa liikunhan minä pakostikin joka päivä, vähintään sen vajaan tunnin yhteen laskien, koirien kanssa. Usein pidemminkin, mutta kun koirat juoksee pitkin metsiä ja peltoja vapaana, niin eipä siinä ite tarvi kovin reippaasti teputtaa eteenpäin... Heinäkuussa, kun muutetaan ja lopetan työt, oli meinaus ottaa ihan salikortti samalle salille miehen kanssa ja ruveta vipuamaan rautaa lattiasta. Tai ainakin vähän sinne päin, jos nyt kuntopyörällä ensin kävis kerran-kaksi ajelemassa ja toteais vuoden päästä, kun kausikortti umpeutuu, että kalliiksi tuli nekin kaksi salikäyntiä

Kevättä odotan kyllä. Olen ihan varma, että nousen joka aamu koirien kanssa aamulenkille joskus puoli viiden pintaan, nautin auringonnoususta ja linnunlaulusta, jaksan ehkä ottaa muutaman juoksuaskeleenkin siinä kävelyn lomassa. Eikun ihan totta, odotan kuin hullu puuroa sellaisia ilmoja, että lenkille tekisi mieli. Siitä se pudotus taas sitten tehostuu
