karppaus.infon arkistoitu foorumi

Saatteko tukea laihdutukseen kotoa tai esim. kavereilta? Kuinka ihmiset muuten suhtautuvat teidän ruokavalioon ja laihtumiseen? Onko elämässäsi ihmisiä jotka mahdollisesti yrittää laittaa kapuloita rattaisiin?

_________________

Kiinnosti kysyä kun minä en saa tukea laihdutukseen ollenkaan. Tietyt ihmiset "odottavat" sitä että laihtuisin mutta suhtautuvat epäillen tähän ruokavalioon ja muutamat ihmiset yrittävät tietentahtoen tarjota herkkuja (hiilaripommeja kuten suklaata) joista tietävät minun pitävän.

Mieskin on jollain tapaa tätä vastaan ja on kuin myrkyn niellyt jos kehtaan unelmoida mahtuvani tällä hetkellä liian tiukkoihin housuihin paremmin kuukauden päästä. Harmittaa mutta onneksi on tämä foorumi .

_________________

Enpä ole hirveästi mainostanut. Perhe tietty tietää ja hyväksyy asian, nauttii jopa mun ruoistani vaikka syövätkin hiilareita lisäksi. Anoppi vähän ihmettelee, mutta ymmärtää hänkin, kun itse on keliaakikko ja joutuu pidättäytymään viljoista. Oma asiahan se on jokaisella, miten haluaa syödä, ja kunhan tuloksia tulee, loppuu mahdollisesti rutinatkin.

Ymmärrän kyllä, että aina perhe ei anna tukea. Itselläni oli tuo tilanne parikymmentä vuotta sitten, kun tutustuin Montignacin dieettiin. Ex-mieheni sukuineen saivat minut lopettamaan kuuden viikon jälkeen. Nykyinen mies kannustaa ja on jopa itsekin vähentänyt hiilareita.

_________________

Mun lähipiiri tukee hienosti.
Tympäsee vaan se, et ihmiset suhtautuu tähän ruokavalioon dieettinä/ laihdutuskuurina. Mulle itselle tää on terveempi elämäntapa ja painon putoaminen on vaan bonusta. Ja koska pidän tätä todellakin terveempänä kuin vt, haluan myös lasteni syövän tähän tyyliin (mut en tietysti yhtä tiukasti ku minä).
Sit nämä ihmiset, jotka tukee tosi hyvin mun ruokavaliota, tyrkyttää lapsille vt-oppeja, karkkia, pullaa jne. Myöskään erään lähipiirin hyväkarpin (karpannu jo yli puoli vuotta) mielestä lapsille ei sais syöttää rasvaa, ja puurot/ perunat yms. on lapsille hyväksi .

Juu EI.
Mulla kyse ei kyllä ole ruokavaliosta, vaan siitä että en löydä lähipiiristä ihmisiä jotka saisi laihdutuprojektiin mukaan... ja niitä kyllä riittää. Viimesen puolentoista vuoden aikana kun ite on rämpinyt suossa niin aina välillä on yrittänyt kysellä ihmisiä mukaan laihdutusprojektiin, että saisi tukea puolin ja toisin, mutta ei. Ongelma on siis siinä että ihmisiä ei tunnu kiinnostavan painohallinta, vaan on niin paljon mukavampaa syödä mitä huvittaa jne jne. Toki tässä neljänkympin puolen ja toisin olevilla ihmisillä ei vielä ole TODETTUJA terveysongelmia, joten uskotaan vissiin joko ihmeisiin tai lääkkeisiin. Eli jos ongelmaa tulee niin lääkärit hoitaa.

_________________

Alleviivasin tosta yhen kohdan. Niinpä.

Jos toki mä voin keskustella perheeni kanssa asiasta varsin vapautuneesti, kun siskot perheineen, veli, isä karppaa tai vähintään tiedostaa hiilarit ja teknotranssit. Eineksiä ei lähipiirissäni syö tietääkseni kukaan. Lähimmät työkaverini ovat urheilijoita, joten heidän kanssaankin voi puhella asioista.

Muutama ihminen lähipiirissäni on niin auktoriteettiuskovainen, ettei mee jakeluun edes todisteilla. Kuten vaikka transrasvat. Luopuis edes niistä, vaikkei hiilareita vähentäisikään. Sekin olisi jo terveysteko, mutta ei kun haetaan vaan beceliä ja muhkusuperhypersämpylöitä, joiden hyllyikä on kuukausi tai jotain ja kaffeen kanssa vähän suklaakeksejä ja muuta paskaa ja sit vielä valittaa kun on niin kutiseva iho, turvonnut olo. Sellaisen ihmisen kanssa en edes haluaisi laihduttaa tai käydä lenkillä, salilla, enkä käykään, vaan menen/teen mieluummin yksin.

_________________
Cats are carnivores.

Mulla mies on nyt pikku hiljaa alkanu uskoo, et miust on tähän. Myönnettäköön et ihan aiheesta se on epäilly, ollaan oltu nyt yli seitsemän vuotta yhdessä, eikä ykskään aiemmin aloittamani laihis oo toiminu, tai siis ei oo ollu riittävää itsekuria. Sekin on nyt kyllä helpottanu et kun hänkii on nyt syöny samoi ruokii ku miekii, ni ruuanlaitto ei oo enää niin monimutkaista. Pitää sit kattoo ku ehkä mennää käymää vanhemmilla ens viikolla, et mitä siel ollaa mieltä kun vien oman kerman kahvia varten ja muutenkii pitää varmaan jossai määrin varautua omin eväin muutenki. Anoppilassa vois tehä vaik oopsei, ku siel on aina jotain kahvipullaa (appiukko on kondiittori )

Äidille sanoin tos just et lainais jonkun Heikkilän kirjan, ku niil on molemmilla ylipainoa ja isälläkin just viime kesänä diagnosoitiin 2. tyypin diabetes . Oman parin viikon kokemuksen perusteella toivoisin et ruokavalion muutos auttais myös äitini serotoniinin puutoksesta johtuvaan masennukseen.

Pikkasen meni nyt ot, mut ehkä toi vaan nyt oli sellasta et miten voi itekkii tukee toista, ja toivoa että toinenkin näkis tän ruokavalion "valon"

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wohmUWC/]



Suklaamonsteri pyrkii kohti solakampaa muotoa.

http://twitter.com/#!/cyemre

Saan laihdutukseen VT-kannalta, mm äidiltä "tukea"(äitini on lääkäri), mutta karppausta hän ei ymmärrä yhtään, eikä näin ollen pidä tätä minään. Usko karppaukseen on hänellä pyöreä nolla, sanoi mitä vain, vaikka toisi nenän eteen mustaa valkoisella. Eli tällä hetkellä tukea ei tule mistään, eikä keneltäkään, lukuunottamatta tätä foorumia. Minulla oli vahva "mähän näytän sulle"-fiilis aloittaessani, halusin kumota äidin epäluulot, mutta kilpparivajeen takia, paino ei oikein suostu lähtemään vaikka kuinka yrittäisi, eli ei olla vielä todisteltu. Ja tähän asti saan kuulla pelkkää **skaa koko perheeltä. Samoin työkaverit ei oikein edes halua ymmärtää, vaan yrittävät selittää sitten itselleen karppausta niin, että syön kuulemma pelkkiä suolapähkinöitä ja tattarijauhoja(???:D), en edes syö kumpaakaan, ikinä.

_________________
-Dooris-

Minä en taida tukea saada kun siskolta ja äitiltä, kaverit jumittaa. Mut siinäpä jurnuttavat.

_________________

Vaimo pitää tätä koko touhua vähän "humpuukina" ja sanoo, että laihdun kun syön vähemmän kuin ennen. No osittain se pitääkin paikkansa, mutta kyllähän hänkin näkee, että hyvin tehoaa karppaus. Meillä on aina välillä vähän näkemyseroaja kun vaimo on työterveyshoitaja ja työnsä puolesta paasaa kansanterveyslaitoksen oppeja asiakkailleen. Hyvässä sovussa silti on saatu ruokapolitiikka kotona järjestettyä

_________________
Terveellinen elämä aloitettu 06.03.2011

Mun sisko huutaa naama punaisena, että väärään suuntaan oon menossa. Enkö ymmärrä, ettei kermaa ja voita syömällä saa muuta kuin infarktin. Itse on syönyt ikänsä eineksiä ja mikroruokia ja nyt on verenpainetta ja painoa tullut. Hän syö becelliä ja sanoo, ettei siinä ole mitään keinotekoista eikä transrasvoja. Kauhisteli, kun sanoin syöväni päivittäin mustikoita (pakaste), pelkää, että saan noroviruksen. Hän syö ennemmin mustikkakeittoa tölkistä!

Mies kannustaa ja syö samoja ruokia kuin minäkin. On kehunut, että ruuat on meidän perheessä parantuneet. Meillä on paino laskenut ja muutenkin voidaan hyvin.

Hertta, onpa sinun siskollasi aika kummallinen suhtautuminen asiaan .

Minua on alkanu tökkiä kun mua vastaan oikeesti oikeen työskennellään etten onnistuis tiputtamaan painoa. Miehen sisko oikeen sano että toivoo etten onnistu ja lähetti kerran marabou-levyn kotiin syötäväksi. Tiesi siis että oon alkanut karppaamaan. Hän oli itsekkin ylipainonen kunnes laihdutti ensin jättämällä sokerit pois joka sitten kääntyi syömishäiriöksi. Nykyään se ei haluu että kukaan muu onnistuisi laihduttamaan, vaan melkein vihaa niitä jotka laihduttavat (vaikka laihduttamiseen olisi ihan syytäkin). Viimeksi se paasasi suu vaahdossa kuinka sitä ärsyttää kun ihmiset puhuu että on laihtunu niin ja niin paljon viikossa/kuukaudessa vaikka eivät tiedä mistään mitään. Ja että kuinka sitä ärsyttää kun joku sen kaveri on alkanu laihduttaa vaikka _hän_ pitää siitä kaveristaan juuri sen takia kun se on pyöree. Rasittavaa .

_________________

Se on se vanha totuus "sukulaisia ei voi valita, mutta kaverit voi". Ole pari kuukautta pitämättä mitään yhteyttä, niin jokohan alkaa miettiä että mistä johtuu.

_________________
Terveellinen elämä aloitettu 06.03.2011

Jhmt, joo oon ollutki pitämättä yhteyttä. Tuskin se tajuu/ välittää, sillä on aina joku silmätikkuna, joko painon/laihduttamisen tai jonkin muun asian takia. Sillä on todella suuri tarve olla huomattu sukunsa keskellä, että kaipa se pelkää että jos joku laihtuu niin sitä ei enään muistetakkaan kauhistella painon pudotuksensa vuoksi. Mulle on aivan sama, se ei mun laihtumista estä .

_________________

Ei ole tukijoita kun ei oo kavereitakaan. Toisaalta sen parin kerran kun oon käyny kylässä, niin on ollut ruokaa jossa liha ja perunat ja salaatit erikseen. Lihapullat sain laitatettua ilman korppujauhoja tai perunaa, ja olivat muuten helkkarin hyvia. Taikinassa siis oli kuulemma, sikanautaa, kermaa, muna, ja juustoa.

Mun äiti on huomannut laihtumiseni ja suhtautuu asiaan myönteisesti. Kun taas aviomies ei "pidä minään" mun saavutusta, sanoo vaan että eipä toi maha näytä mihinkään lähtevän. Se ei usko tähän karppaukseen ollenkaan. Ja toisaalta, eipä siippa koskaan mitään positiivista tapaa minusta tai mun lookista sanoa... josta johtopäätös on tietenkin, että mä en ole paljon mitään

Aluksi tökki porukoiden luona käydessä kun äiti ei meinannut ymmärtää tätä elinikäiseksi ruokavalioksi, mutta nyt se yrittää mua ajatellen tehdä ruokia, vaikkei sen tartte, mulle on helpompaa kun mie ite teen ruokani.. Mieheni ei vastusta ja olen VIHDOIN saanut hänet pikku hiljaa leipää vähentämään, huomaa olonsa parantuneen itsekin I told you so!

Tukea saan mieheltäni jos pyydän, täältä saan myös, pelkästään lukemalla näitä juttuja . Muualta en pyydäkkään, nää riittää.

_________________

Simari, onpa ilkee siippa . Lieneekö itsekkään täydellinen? Onkohan se niin, että ihmiset ei tajua tiettyjen kommenttien satuttavan, vai miksi ne laukoo mitä sylki suuhun tuo?! Siitä pitäisi kyllä sanoa eikä vaan sulkea kaikkea pahaa oloa sisälleen.. eihän ne ihmiset muuten opi. Ootko sanonu miehellesi että sen tyyli puhua sinusta on todella ikävää?

_________________

Saan tukea, lähinnä ystäviltä ja perheeltä Myös poikaystävältäni, vaikka hän ei kuulemma ikinä voisi ruveta karppaamaan, sairasta tällainen touhu kun ei saa kiskoa kaljaa ja pitsaa. Syömmekin enimmäkseen eri ruokia, kun mun pöperöni ovat kuulemma outoja. Erilaiset piirakat, wokit ja välillä munakkaatkin se kyllä syö. Ja pekonit. Ja mutakakkua!

Jokin aika sitten työkaverini huomautti, että olen laihtunut paljon. Kylläpä lämmitti mieltä tuo kommentti! Olen jotenkin ajatellut, että ei kukaan muu kuin mä huomaa tätä painonpudotusta, kun ylipainoa kuitenkin on vielä parikymmentä kiloa jäljellä.

_________________
Kirjailua

Mulla puoliso kyllä on hengessä mukana, mutta se ei voi elää ilman karkkia/pullaa, joten välillä ihan ahdistaa kun se jättää niitä vajaita karkkipusseja pitkin kämppää ja mä sit siivoilen niitä pois. En ole kertaakaan vielä sortunut niitä syömään (hyvä minä!), mutta välillä kun kovat angstit iskee ni tiukkaa tekee. Mutta kertaakaan tuo ei ole mun murkinoistani mussuttanu, kiltisti syö niitä mut vetää sit leipää ja valmiskakkaa siinä sivussa. Vanhemmat kyllä sillain panostaa kiitettävästi, et jos siellä käydään kyläilemässä ni ruuat on karppia

_________________
15.1.2011 BMI 58.8
15.2.2011 BMI 56,8
20.3.2011 BMI 55,9
20.4.2011 BMI 55,4
20.5.2011 BMI 54,9
20.6.2011 BMI 54,5
20.7.2011 BMI 54,5
22.8.2011 BMI 53,7
23.9.2011 SynttäriBMI 52,9

Massu täynnä on mukavampaa laihduttaa!