Mulla mies on nyt pikku hiljaa alkanu uskoo, et miust on tähän. Myönnettäköön et ihan aiheesta se on epäilly, ollaan oltu nyt yli seitsemän vuotta yhdessä, eikä ykskään aiemmin aloittamani laihis oo toiminu, tai siis ei oo ollu riittävää itsekuria. Sekin on nyt kyllä helpottanu et kun hänkii on nyt syöny samoi ruokii ku miekii, ni ruuanlaitto ei oo enää niin monimutkaista. Pitää sit kattoo ku ehkä mennää käymää vanhemmilla ens viikolla, et mitä siel ollaa mieltä kun vien oman kerman kahvia varten

ja muutenkii pitää varmaan jossai määrin varautua omin eväin muutenki. Anoppilassa vois tehä vaik oopsei, ku siel on aina jotain kahvipullaa (appiukko on kondiittori

)
Äidille sanoin tos just et lainais jonkun Heikkilän kirjan, ku niil on molemmilla ylipainoa ja isälläkin just viime kesänä diagnosoitiin 2. tyypin diabetes

. Oman parin viikon kokemuksen perusteella toivoisin et ruokavalion muutos auttais myös äitini serotoniinin puutoksesta johtuvaan masennukseen.
Pikkasen meni nyt ot, mut ehkä toi vaan nyt oli sellasta et miten voi itekkii tukee toista, ja toivoa että toinenkin näkis tän ruokavalion "valon"

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wohmUWC/]

Suklaamonsteri pyrkii kohti solakampaa muotoa.
http://twitter.com/#!/cyemre