karppaus.infon arkistoitu foorumi

Uusi elämä vaatii uuden päikyn! 20 kiloa on rutistettu pois alle 10 kuukaudessa ja nyt olisi aika pitää yllä saavutettua painoa.

Olen siis 50 v nainen, joka onnistui pudottamaan painon siihen mitä se oli alle 30-vuotiaana. Paino tänä aamuna 62,2 kg, BMI 21,5, rasvaprosentti 31,8, viskeraalirasva 5%, pituus edelleen 170 cm.

Olen ollut pikkutarkka makrojen laskija, josta nyt luovun ja yritän syödä ilman että kaikki menee vaa'an kautta. Kesä tuo omat haasteensa, yleensä paino on noussut paljon. Mutta tänä kesänä ollaan tarkkoja!

Minulla ainoa keino pitää paino kurissa on pitää hiilarit kurissa. Hiilarimaailmassa paisun kuin pullataikina. Olen karpannut on/off jo vuodesta 2004, mutta tyhmyyksissäni aina välillä olen langennut hiilarimaailmaan. Ehkä vihdoinkin on iskostunut mieleen ettei se sovi minulle.

Eli nyt siis plusmiinusnolla-linjalla ja yritetään pitää paino tuossa 62 kilon paikkeilla.

Onnittelut upeasta saavutuksesta ja valtavasti tsemppejä "tasapainoiluun"!

_________________
Painon- yms. seurailupäikky

Kiitos Nannuukka!

Hyvin on tämä alkanut viikko mennyt, vaikken syömisiäni ole punninnut (Tosin varsinkin aamuisin käsi hapuaa automaattisesti talousvaakaa jugurttikipon alle). Paino on ollut tasaisesti 62,3.

Olen kuitenkin lisännyt ruokamäärää, mutta paino onneksi pysyy ennallaan. Eilenkin tein lihapullia ja normipastaa perheelle, mutta itse kokeilin Dreamfieldsin pastaa. Täällä palstalla sitä on usein pidetty turhakkeena, mutta en ainakaan minä saanut siitä mitään hiilarihimoja ja oli ihan hyvää.

Muutamia sääntöjä olen kehitellyt itselleni:

1. Syö kohtuuannoksia, vähempikin pitää kylläisenä. (Turkkilaista voi ottaa vain puoli kulhollista!)
2. Jos tulee syötyä liikaa, syö vähemmän seuraavana päivänä. (Ja sitä seuraavana, jos tarpeen!)
3. Käy vaa’alla päivittäin. (Eli ei laiteta päätä pensaaseen. Jos noususuhdanne uhkaa, ei saa luovuttaa, sillä asialle voi tehdä jotain!)
4. Ei välipaloja, vain aterioilla syödään!
5. Hiilarihimoon auttaa vain hiilareiden rajoittaminen!

Jos nämä muistaisi, ei olisi mitään hätää. Eka sääntö on ollut jo koetuksella, kun pistaasipähkinöitä mutustelin telkkarin edessä. Kuudes sääntö voisi olla ettei pistaasipähkinöitä joka päivä!

Nyt pähkäilen sellaisen asian kanssa, että kun sunnuntaina menen kummitytön synttäreille, otanko siivun kakkua vai en? Siellä kehtaan kyllä olla ottamatta, mutta seuraavana viikonloppuna on taas sama ongelma edessä: ylioppilasjuhlia ja kesällä on muutenkin paljon kissanristiäisiä. Eli kieltäydynkö kokonaan hiilaritarjoiluista johdonmukaisesti vai pyrinkö elämään normaalimmin ja sallin itseni ottaa pienen hiilaripommin silloin tällöin tällaisissa tilaisuuksissa? Tekisi toisaalta mieli kokeilla aiheuttaako se jälkiseuraamuksia. Kun laihdutin oli helppo kieltäytyä, mutta onko nyt liioiteltua kieltäytyä kaikesta?

Kummassakaan ei ole mun mielestä mitään pahaa. Jos sillon tällön syö jonkun pienen kakkupalasen nii se ei painoa suuntaan tai toiseen varmaan hetkauta Nimenomaan kunhan se jää siihen sillon tällön. Mut ei mun mielestä oo liioiteltua kieltäytyäkään, jos sille tuntuu. Sit vaan sanoo et se turvottaa hirveesti, minkä varmaan tekeekin. Tai jotain tän suuntasta Et kummin vaan on mun mielestä hyvä. =)

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Heippa Peepi! Oikeastaan tuon kakunpalasen syöminen mietitytti siltä kannalta että minulle jää niin helposti hiilarimieliteot päälle eli repsahtaa. Mutta hyvinhän se meni. Otin pikkariikkisen palan jotain kinkkupiirakkaa ja pienen siivun kakkua, enkä sortunut muuhun. Eli voin kyllä ilmeisesti jatkossakin tehdä saman.

Paino on noussut kilon verran, mikä oli kait odotettavissakin. Mutta mikä ihmeellisintä, rasvaprosentti on laskenut koko ajan. Lihaksiako tässä kasvatetaan? Rasvaprosentti oli aamulla 30,1 %, mikä on yli prosentin vähemmän kuin lopettaessani laihdutuksen (25.5 se oli 31,8 %). Proteiinia tulee syötyä kyllä enemmän kuin ennen (ne pähkinät) ja extraliikuntaa on tullut pojan muuton yhteydessä.

Pähkinät ja suklaa näyttävät olevan ne pahimmat kompastuskivet nykyisessä ruokavaliossa. Erityisesti Arriban 81% suklaa näyttää aiheuttavan himoja. Eli täytyy lakata ostamasta sitä.

Muuten sujuu jo hyvin ilman makrojen laskemista ja olen yrittänyt pitää annokset kohtuullisina. On mukava tehdä kaikenlaista ruokaa nykyään, kun laihdutusvaiheessa ruokapuoli oli vähän yksipuolista. Eilen tein raparperipiirakkaa murotaikinapohjalla, nam!

Hiukan painonnousutendenssiä näkyvillä. En ole edelleenkään luopunut pähkinöistä vaikka niin olisi varmaan pitänyt tehdä. Muuten syöty karpisti ja kohtuullisilla hiilareilla mennään. Raparperia käytetty tosin paljon leipomuksissa ja kiisselin muodossa. Salosen Karppinen-leipäkin kokeiltu, ihan OK, mutta se jäi yhteen sivuun, kun on jo niin tottunut olemaan ilman leipää ettei sitä enää edes kaipaa.

Eilen palkitsin itseäni painonpudotuksen kunniaksi oikein kunnon hemmotteluhoidolla kauneushoitolassa. Vaatteita tulee edelleen ostettua paljon, se on vaan niin kivaa ostaa vaatteita jotka todella istuvat! Uudet farkutkin tuli hankittua, kun ne vanhat pienimmätkin piti vyöllä pitää ylhäällä. Aika tiukat, mutta kun mieskin kehui peffaani niissä, pakkohan ne oli ostaa!

Matkalle lähtö edessä, katsotaan miten karpisti automatkalla pystyy elelemään Ruotsissa/Tanskassa/Norjassa. Mielenkiinnolla odotan mitä karppia noissa maissa on tarjolla kaupoissa ja ravintoloissa. Yritän ainakin pysyä poissa hiilarimaasta.

Päivitys näköjään vähän takkuilee näin kesällä. Matka meni yllättävän hyvin syömisen suhteen: kaksi pizzaa, kaksi jäätelöä ja puolikas suklaaleivos taisivat olla pahimmat repsahdukset. Ja Norjassa yhdessä tienvarsipaikassa tuli tilattua lehtipihvi, joka olikin sellainen teollinen lätyskä eikä mennyt kurkusta alas, joten silloin söin vain ranskalaiset.

Matkan pelastuksena oli tumma suklaa (yli 70%) jota bongailin joka maan kaupoissa ja ostinkin toista kymmentä levyä. Ruotsissa ja Tanskassa oli hyvät valikoimat, Norjasta en tainnut löytää mitään. Niillä sain hiilarisyömisten jälkeisen himotuksen pysymään aisoissa. Pähkinöitä meni iltaisin hotellihuoneissa myöskin melko paljon. Olen tosi tyytyväinen tähän matkaan, taisi olla eka kerta kun syöminen ei mennyt pelkästään hiilaripuolelle.

Yksi ratkaiseva tekijä oli varmaankin se, että jonkin verran elettiin omilla eväillä. Kylmälaukku oli autossa mukana, kotoa oli mukana Karppinen-leipää ja matkan varrelta ostettiin juustoja, metukkaa ja voita. Yritin löytää kaupoista vähähiilarisempia leipiä, Ruotsista saimme GI-leipää ja lehtileipää, Tanskasta ja Norjasta emme muistaakseni löytäneet. Norjassa meillä oli mökki vuokrattuna, joten itse tehty ruoka oli siellä plussaa.

Hotelliaamiaiset olivat hiukan pettymys, aina munakokkelia ja pekonia/nakkeja. Tarkemmin ajateltuna kaipa siihen pettymyksen tunteeseen vaikutti se, että hotelleissa on entisessä elämässä tottunut syömään sitä kaikkea muuta ja nyt kun leipää en syönyt, juustot ja leikkeleetkin jäivät syömättä. Ja hedelmät.

Loppumatkalla alkoi turvottaa selvästi ja kotona vaaka näytti 3 kiloa lisääntynyttä elopainoa. Mutta taisi olla suurimmaksi osaksi nestettä, kun jo viikossa sain ne pois, tosin melko tiukalla vähähiilarisella ruoalla.

Mutta joka tapauksessa todistin tällä itselleni, ettei matkojen tarvitse olla pelkkää hiilarimässäilyä ja että kotiin palatessa on mahdollista päästä takaisin ruotuun nopeastikin. Toinen matka odottaa elokuussa, ja vaikka siellä ei ole mahdollista ihan samalla tavalla vaikuttaa ruokailuun, olen senkin suhteen nyt paljon optimistisempi.

Tässä on pikkuhiljaa alkanut itää semmoinen ajatus, että olisikohan mahdollista vielä päästä 2-3 kilosta eroon, kun tuntuu että se voisi olla tarpeen vielä noiden mahamakkaroiden vähentämiseksi.

Olin toukokuun lopulla niin kyllästynyt laskemiseen ja makroihin, että tuntui hyvältä ajatukselta silloin lopettaa laihdutus siihen. Ja epäilemättä olin tyytyväinen painooni jo silloin. Olen vieläkin, mutta nyt tuntuu että voisin taas kerätä tarpeeksi motivaatiota muutaman kilon pudottamiseen.

Ainakin voisin kokeilla sujuuko se ilman laskemisia, kunhan vain vähennän syömisiä. Pähkinöistä olen jo luopunut, ne veivät painon selvään nousuun, kun niiden syömistä en pystynyt säätelemään kohtuulliseksi.

Mansikoita on mennyt myös aivan liikaa. Ostin 15 kiloa pakkaseen ja niitä varten toisen pakastimen kellariin. (Tuli siis tosi kalliita mansikoita , mutta maku on kuitenkin eri luokkaa kuin kaupan valmiissa pakasteissa!) Joten mansikan syömistä on vähennettävä.

Pystyn myös syömään 86% suklaata liikaa. Sitäkin on tarkkailtava. (Jotain 70% suklaata pystyisin syömään levyn kerralla, joten sitä en osta koskaan )

Päämääräksi voisin asettaa neljän viikon päässä häämöttävän lomamatkan alun ja pudottaa siihen mennessä noin 3 kiloa. Tänä aamuna painoa oli 62,8 kg joten paino saisi pudota 60 rajapyykin alapuolelle. Voisi olla mahtava tunne päästä 50-alkuiseen lukuun?

Löytyyköhän näin kesällä tarpeeksi motivaatiota ja itsekuria ja millaista on laihduttaa ihan näin normaalipainon sisällä? Se onkin aivan uusi kokemus!

Jaa-a, kyllä on kilo lähtenyt viikossa helposti. Kaapoja syntyi kolme viikon aikana.

Olen tosin syönyt tarkoituksella muutamana päivänä vähän, koska onneksi muistin paastopäivät. Parissa kuukaudessa siis jo ehdin unohtaa syklityksen, jota harrastin ison laihdutusprojektin loppukuukausina. Näin helposti siis kaikkea voi unohtaa! Helteillä on ehkä ollut myös oma osansa, vaikka ei se kyllä ennen ole minun ruokahaluani vähentänyt.

Paino siis tänä aamuna 61,7 kg, BMI 21,3. Rasvaprosentti on nyt 31, saisikohan sen alle 30?

Normaali päivä näin kesällä:

aamulla: turkkilaista
aamupäivällä: keitetty muna ja 2 metukkasiivua, 1 pala prossasuklaata
iltapäivällä: perhe syö yhdessä, joten jotain lihaa, usein grillattua, lisäksi kasviksia tai salaattia
illalla: usein tacopiirakkaa tai samalla pohjalla tehtyä kinkkupiirakkaa (vaihtoehtona leipäjuustoa tai keitettyjä munia), rahkaa ja Valion karviais-boysenmarja keittoa, pari palaa prossasuklaata

Paastopäivinä periaatteessa samat ruoat, mutta vähennän annoskokoja ja suklaat pois.

Kylläpä se kilo tuli yhtä helposti takaisinkin kun lähtikin... Tallinnan reissu ja mökkeily syinä. Taitaapi olla mahdotonta saada pois niitä paria kiloa ennen matkaa. Taitaa olla parempi yrittää uudestaan syksyllä, onnistuu yleensä paremmin.

Kälykin on alkanut karppaamaan. Pyysi ohjeita, kun itse oli viikon verran yrittänyt selvittää asioita. Hänellä ei ole painon kanssa ongelmia, mutta aikamoinen sokeriaddikti on niin kuin minäkin. Yrittää päästä siitä eroon, katsotaan nyt kuinka tosissaan hän on. Lainasin Matrevolutionin hänelle ja hän lukikin sen heti. Tsemppiä hänelle!

Minäkuva voi olla aika hassu juttu. En aina muista laihtuneeni, eihän sitä peilin edessä vietä aikaa koko aikaa, joten joskus sitä vaan tuntee itsensä yhtä isoksi ja paksuksi kuten ennenkin. Mutta näin kesällä tulee paljon valokuvatuksi ja välillä oikein ällistyy miten "hyvältä" (lue: normaalipainoiselta) näyttää kuvissa. Ennen välttelin kuvia kuin ruttoa ja miestäkin olin kieltänyt kuvaamasta minua monien vuosien ajan. Kuinkahan kauan siihen menee että minäkuva muuttuu?

Tänään on jonkinlainen merkkipäivä: tasan vuosi sitten 8.8. 2010 pyhästi vannoin etten enää hypi hiilarimaan ja karppimaan välillä ja että vihdoin ja viimein pudotan painon normaaliin. Vuoteen mahtui paljon makrojen laskemista ja muutamia takapakkeja, mutta 20 kiloa tippui. Matkan varrella mies ja tyttö jäivät myös koukkuun, joten meistä tuli varsinainen karppiperhe. Onhan se niin helpompaa minullekin.

Pitäisiköhän tämä päivä laittaa samalle viivalle kuin syntymäpäivä tai hääpäivä? Tätä päivää juhlistin shoppailulla ja kauneushoitolakäynnillä ja ensi viikolla lähdetään lomamatkalle. Eiköhän elokuun 8. päivän juhlimiset ole näillä kuitattu!

Eilen siivottiin tytön kaappia, josta löytyi hyllyllinen karkkeja! (varsinkin mummu ja vieraat aina tuovat...) Kysyin, että mitä näille tehdään, voit varmaan antaa kavereille. Mutta hänestä olisi väärin myrkyttää (!) kavereitakaan, joten jätepussillinen karkkeja meni roskikseen. Täytyy myöntää, että vähän sydänalasta otti ja kuola valui . Entinen minäni olisi ne helposti takavarikoinut omaan käyttöön, mutta uusi minä ei edes harkinnut! (ja taputtaa itseään olkapäille! ) OK, myönnetään - pelastin yhden 70 % suklaan ja yhden Ranskasta ostetun prosenttisuklaan, mutta niitähän ei lasketa! Ja vihreäkuularasia meni pojalle.

Oltiin matkalla viime viikko ja kiloja kertyi 4 kiloa! Noloa mutta tosiaan menomatkan lentokonefarkut olisivat kiristäneet sen verran paljon tulomatkalla että oli pakko valita löysemmät vaatteet. Onneksi oli sellaisia mukana, entisistä kokemuksista viisastuneena käytin tiukimmat vaatteet alkumatkalla ja loppumatkalla siirryin löysempiin! Mies ei tahtonut uskoa että voin paisua niin paljon viikon aikana (erityisesti maha pullotti), mutta vaatteet eivät valehtele! Ensi kerralla otan mitat ennen jälkeen matkan jotta uskoo!

Myönnän syöneeni paljon hiilariruokaakin, vaikka yritin myös valita vähähiilarisia vaihtoehtoja. Mutta kaikki se liika syöminen ja juominen kyllä vaikutti (joo alkoholiakin mutta yli 30 asteen kuumuudessa kului myös paljon vettä ja light-juomia). En kylläkään edes asettanut itselleni mitään ehdottomia rajoituksia vaan vetelin pizzaa ja jäätelöä kun niitä teki mieli. Valitettavasti hiilariruoat eivät aiheuta minulle mitään muuta vaivoja kuin että ne lisäävät syömisen haluja verensokerin nousun takia. Olisi ehkä helpompi pidättäytyä jos ne vaikuttaisivat enemmän negatiivisesti.

Tietysti tuossa 4 kilossa on mukana nesteitä. Maanantaista lähtien olen vetänyt tosi tiukkaa linjaa, ketoosissa ollaan ja neljässä päivässä on jo ehtinyt lähteä 3 kiloa. Ajattelin tästä vielä jatkaa ponnisteluja kun kerran on hyvä alku ja saada paino putoamaan vielä viitisen kiloa syksyn aikana. Haaveilen pääseväni alle 60 kiloon...

Hei, kivan kuuloinen projekti! Ja kiva, että elämäsi ei selkeästi pyöri karppauksen ympärillä, mutta silti muistat päivitellä silloin tällöin.

Haluaisitko kertoa vähän lisää tuosta syklityksestä - miten sait sen toimimaan laihdutuksen yhteydessä? Itselläni tavoitteena -7 kg, mielellään jouluun mennessä, mutta "pakolliset" repsahdukset (matkat, metsäviikonloput) arveluttavat.

_________________
Edustusvaimon etsikkoaika
Karkittomat päivät: 1. Ennätys tänä kesänä: 9

Upea saavutus! Rasvaprossan pienentämiseksi kannattais treenata lihaksia. Jos kuntosali ei houkuta, pilates ja voimajooga muokkaavat kroppaa nopeastikin!

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Kiva kun käy vieraita!


Minun tapani syklittää: 2-3 päivää viikossa alemmilla kaloreilla (700-1000 kaloria) ja kun laihdutan hiilarit eivät mene normaaleinakaan päivinä yli 20. Matkojen jälkeen otan nykyään melko tiukan linjan ja se tuntuu toimivan. Minusta on kiva kun matkoilla tai vieraissa ei tarvitse stressata syömisen kanssa, mutta joskushan se lasku on maksettava . Toi kalorimäärä on varmaan ihan jokaisen määriteltävä itse, en pysty syömään miten paljon tahansa karppiruokaakaan lihomatta vaikka normaalipainoon olen päässytkin.


Kiitos, olen tosi tyytyväinen painooni ja siihen että olen pystynyt pitämään sen koko kesän aisoissa, koska kesät yleensä ovat olleet vaikeammat syömisten suhteen kuin talvi. Olen tosiaan suunnitellut lihasten treenaamista, katsotaan nyt mikä tapa sopisi parhaiten minulle.

Hyvä! Jos innostuisit ihan kotona jumppaamisesta, tässä helppo ja mielestäni hyvä ohjelma etenkin aloittelevalle: http://www.pilateskauppa.fi/product/29/ ... ilates-dvd

Tuon oheen vain jotakin lenkkiä, niin onkin monipuolista liikuntaa riittämiin.

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Syksy on alkanut niin työntäyteisenä, etten ole millään ehtinyt täällä roikkua! Paino junnaa samoissa lukemissa, vaikka yritänkin edelleen saada ne 3-4 kiloa pois. Tyttö ei ainakaan auta asiaa vaan on innostunut karppileivonnaisista. Liukuhihnalta pukkaa oops-pohjaisia täytekakkuja ja kääretorttuja, kookospalloja ja suklaamuffinseja, ole siinä sitten tiukalla linjalla!

Motivaatiota kilojen pudottamiseen pitäisi antaa se, että uusi pitkä iltapuku täytyisi ostaa syksyn juhliin. Vanhat kun roikkuvat kaapissa aivan liian isoina. Jos sen muutaman kilon pudottaisi, voisi ensimmäisen kerran ostaa juuri sellaisen puvun kun haluaa eikä sellaista johon mahtuu!

Painon putoaminen ei ehkä kuitenkaan ole pääasia, vaan kesän bikinivalokuvien perusteella kiinteytyminen olisi tärkeämpää. Jumppaa olen kotona harrastanut (kiitos Kukkopilli!), ostin kuukauden aikaa kotijumpat.fi:stä ja jumpannut niiden ohjelmien mukaan muutaman kerran viikossa. Ihan tehokasta jos ei yritä päästä helpommalla, itsekuria siis tarvitaan kun ei ole mitään ryhmäpaineita. Tyttö osti kuntokeskuksen jumppakortin ja harkitsin sitä minäkin, mutta nyt työaikataulu muka on niin kireä, etten edes viikonloppuisin ehtisi sinne. Tekosyy ja laiskuutta??? Pilatestakin pitäisi kokeilla.

Oot kyllä hienosti saanu painoa alas, hyvällä syyllä saa olla tyytyväinen itseensä
Ja älä nyt niistä 3-4kilosta piittaa...
Ihan sama mitä nainen painaa, sillä on aina justii tuon verran liikaa

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Hei!

miten syöt, kun olet oikein tiukilla hiilareilla? Nimimerkillä kesäkilot pitäis polttaa pois...

_________________
It's my life It's now or never

TeijaS, niinhän se on, nainen ei taida koskaan olla ihan tyytyväinen. En todellakaan halua kuulostaa siltä että valittaisin painostani, tosiasiassa voisin tyytyä tähänkin, kiinteyttä lähinnä kaipaan. Mutta kurinpalautusta tarvitsen aina silloin tällöin, muuten tulee syötyä liikaa (syöminen on vain niin kivaa!)

Bamse, mitäkö syön tiukoilla hiilareilla? Vastaus: en paljon mitään, koska minun on rajoitettava myös kaloreita jos haluan laihtua. Minulla taitaa olla aika mitätön aineenvaihdunta, itse asiassa minun pitää rajoittaa kaloreita ylläpidossakin, koska kyllä karppiruokakin lihottaa, ainakin minua. Eli karppiruokaa vähäisessä kaloripaketissa, siihen on pyrkimys. Koomakulutukseni on jotain 1300 kcal, joten käytännössä minun on mentävä sen alle jos haluan laihtua.

Keitettyjä munia ja keitettyjä munia! Hiukan turkkilaista aamiaiseksi (alle 100g) ja tällä hetkellä suosikkina coleslaw (majoneesi-turkkilaisjugukastikkeella). Lämmin ruoka jää tiukistelussa usein syömättä.

Eilen:
aamiainen: noin 100 g turkkilaista
lounas: keitetty muna ja coleslawta
päivällinen: paistettua jauhelihaa ja shirataki-nuudeleita
illalla: keitetty muna, 2 siivua metukkaa, coleslawta, rahkaa ja sokeritonta mehukeittoa

Jossain välissä taisi mennä pari palaa 86 % suklaata.

Suklaa, rahka ja marjakeitto taisivat nostaa hiilarit yli 20, vaikka yleensä menen helposti sen alle. Kaloreita ei luultavasti kuitenkaan tullut liikaa.

Tänäänkin on menty muna-coleslaw-linjalla!