Jaa, että älä ressaa...
Noh, piti päivittää jo torstakina, ku oli kaksvuotispäivä, mutta ei jaksanna. Puntarilla toki kävin, sillon tasan 14 kilua hävitettyä massaa. Kolmannentoista kilon kans tehtiin töitä kolme kuukautta ja neljännentoista kans kolme viikkua, että niin tasaasta täällä pohojammaalla

. Sunnuntakina ja tänään 100 rammaa vähemmän, notta se ny olokohon virallinen tulos täs vaihees.
Pikkulikka joutu sitten koulukoneiston rouhittavaksi torstakina, innolla lähtee joka aamu, no, sekin voi vielä muuttua. Ja luultavasti muuttuuki, mutta nautitahan tästä ny vähä aikaa.
Positiivisuuden huippu taas tää postaus, mutta mitä voi odottaa ensimmäiseltä työpäivältä loman jälkeen? Ja vielä 13. päivä.
(Poika katteli mun kans joskus jotain rokumenttia, jossa sanottihin, että tämä ihminen oli optimisti. Poika (ehkä 12-vee) kysäs, että äitee, mitä se optimisti tarkottaa. Mä kerroon sille opettavaasen tarinan kahdesta miehestä, toinen mies, se optimistin vastakohta, pessimisti, meni aamulla peilin eteen ja tuumas, että kylläpä seisoo huonosti. Optimistimies meni kans peilin eteen ja tuumasi riemuissaan, että kylläpä roikkuu komiasti. Meni kerralla äireenkielet perille.)
Ilmottelen taas, ku jotaki tapahtuu.