karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiitos samoin Laihtumisen jälkeen on helppo luulla että tuli immuuniksi herkkujen vaikutuksille - tehty on ja nähty Onneksi sinulle ehti tulla vain väliaikaisia harmeja, niistä pääsee säikähdyksellä. Kun sitkeästi jatkaa sillä tiellä niin sitten saa kyllä takaisin pullamuotonsa. Ei sitä enää Jatketaan vaan tiellä joka on hyväksi havaittu, vaikka hitaamminkin.

Onneksi en ihmeemmin osaa leipoa

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

96 kg. On tää ja. +1 kg viikossa Mutta jatketaan.

Mulla on maanantaista +1kg...huh meitä

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Ja sitten vaan porskutetaan, ensi viikko parempi viikko

Tosiaan taas on toivoa: oli se nestepöhöä, tänään paino taas sen 95 kg. Ei laskua mutta ei sentään nousuakaan. Syvä onnen huokaus

Kaunista sunnuntaita!
Joo, mulla se +1 kg tipahti kanssa pois. Mitä lie pöhöä oli mullakin
Harvinaisen myöhään nukuin, mutta valvoinkin pitkään. Ja saunan jälkeen nukuin sohvalla vähän aikaa.
Mutta tosta painosta. Kyllä se sydämestä ottaa, kun tietää että ei ole ns. ylimääräisiä syönyt ja sitten vaan eräänä aamuna onkin painoa lisää. Mulle tulee sellainen epäonnistunut olo. Vaikka mun paino onkin reilusti laskenut mut usein mietin, koska voi olla huoleton painon suhteen? Pitääkö, kun on helposti lihoavaa tyyppiä, koko loppuikä pelätä sitä 1-2 kg:n painon nousua? Vai tuleeko vielä se aika, että voi olla huoleton?
Mä en oikeesti jaksaisi joka aamu mennä vaakaan, mutta kun aina on se toivo, jos se oiskin nyt mennyt alaspäin ja kunnolla
Sama, kun mittaan vieläkin verensokereita.
Lääkäri sanoi jo aikoja sitten, että mittaa kerran viikossa yhtenä päivänä pari kolme kertaa. Mä mittaan joka päivä n 4 kertaa. Onko se jo hysteriaa, että enkö luota siihen et ne sokerit pysyy tasoissa?
Pitäiskö heittää vaaka ja mittauslaitteet roskiin?
No kääk, sitten paniikissa ostamaan uusia...

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Hyvä, kaksi onnenmimmiä täällä sitten

Luulen että lihomaan taipuvan on vaan loppuelämänsä tarkastettava välillä, mitä vaaka kertoo. Mutta pelosta voi takuulla oppia pois kun lopultahan siihen on kehityttävä luottamus, että painossa on pientä vaihtelua, mutta se pysyy oikealla elämäntavalla jossain vaihtelurajoissa kuitenkin. Ja vaaka kertoo jos lipsahtaa niin pahasti että raja ylittyy. Minulle kävi nuorena niin että laihduin ja luulin sitten että nyt kroppa on tervehtynyt ja siirryin terveelliselle kasvisravinnolle - traagisin, hiipivin seurauksin. Ehkä vaaka olisi auttanut huomaaman muutoksen.

Ajattelin että hyvä olisi jos pääsisi johonkin miellyttävään painoon, saisi elämäntapansa normalisoiduksi ja voisi sitten punnita itsensä kerran kuussa. Sen pitäisi riittää - ja jos painonnousua olisi, ehtisi hyvin tehdä korjausliikkeen. Eikä tulisi hysteeristä vahtausvimmaa Joka päivä punnitseminen lisää huolta kun ei se vaaka ihan kaikkea kerro ja päivittäin paino vaihtelee monesta syystä jonkun verran. Nykyiset digivaa'at ovat minusta ne saavat ihmiset huolesta sekaisin kun 100 gramman muutos alkaa askarruttaa mieltä. Mullakin oli semmoinen... Vanha kunnon mekaaninen vaaka ja punnitus kerran viikossa on ainakin minulla toiminut, ja toivonpa pääseväni siihen kerran kuussa punnitukseen huolettomin ottein

Että älä kumminkaan pois heitä vermeitä - harvenna mittaus- ja punnituskertoja

97 kg.

Hormonitoiminta turvottaa, joten melko varmaan sen lasehdittua 95. Ei laskua, ei nousua, ehkä Täytyy palata asiaan taas. Olo on hyvä mutta kiva olisi painonlaskukin. Mutta opinpahan kärsivälliseksi

Muoks: olipahan ruokavieras sitä mieltä että olen laihtunut

Huomasin tänään jakunnappeja näplätessäni että alimmainen meni kiinni. Keskivartalosta on tosiaan lähtenyt jotain

Regina,
todella hienoa
Eikös tuntunutkin kivalta? Kun mulla alkoi vaatteet sopimaan, kun yhtä kokeilin, revin kaikkia vanhoja vaatteita kaapeista ja alkoi sovituspuuhat, mun oma muotinäytös.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kiitos Santikka, tuntuu todella kivalta Minullakin voi vielä olla oma muotinäytös edessä, toivottavasti - olin aika yllättynyt, koska paino ei ole kummemmin pudonnut. Tuo kertoo kuitenkin että nyt juuri teen jotain oikein

Niinpä,
nyt on hyvä mieli aloittaa uusi viikko

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Ihan varmasti. Sitä samaa Santikalle ja muillekin

Uutinen se on huono uutinenkin: 99 kg. Ei liene enää turvotusta.

Jotain menee pieleen. Varmaan iltaruokinta. Pitää keksiä jotain, koska se on tuntunut hyvältä, hyvä olo, hyvä uni eikä sydämenhakkausta yöllä kun syön riisiä (kuivana vajaa desi, mukana proteiinilähde) tai papuja, suolaa ja rasvaa, mausteita. Olen tehnyt sitä nyt viikon ja painon puolesta tulos on tämä. Ratkaisu mietintään.

Jäin miettimään,
riisiä kuivana? Kyllä mun mielestä se kannattaisi nyt jättää pois. Nooo, älä välitä, se on vaan mun mielipide. Mut kuitenkin, alkoi vaivaamaan.
Meille on taas tullut lunta

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Riisi se minuakin epäilyttää. Paras jättää se, kokeilen papuja ja ... mitä nyt keksinkin. Kuitenkin on varmaan riisiä parempi vaihtoehto. Kummallista tässä on se, että jakun löysyys päällä jatkuu vaan vaikka painosta päätellen pitäisi kinnata kummasti. Enkä kyllä ole niin paljon treenannut, että lihakset tässä painaisivat

Jahas, ja aikaa on kulunut. Painolle ei ole tapahtunut juuri mitään mainittavaa, tänään vaaka näytti 99 kiloa. Ei vielä sadassa eikä enää sadassa Jonkinmoista liikettä ikäänkuin tuntuu koko ajan, vaatteet löystyvät ja kiristyvät, kaipa, sitä nestettä velloo ympäriinsä ja/tai läski siirtyy uusiin asemiin. Vai onko toiveajattelua... Ehkä vähän apeana mutta tyytyneenä täytyy todeta, että erittäin hyvä on, kun ei paino radikaalisti ole nousussa. Jatkan, koska en tahdo olla vuoden päästä 150-kiloinenkaan. Seuraan kehitystä, mutta tässä tilanteessa riittänee harvempikin seuranta, tällainen.

Pitkästä aikaa aamupainoa:
97 kg
Ja mitään en oo tehny, juurikaan - siis pyrkiäkseni painonlaskuun. Vain kaksi kiloa viimeisestä, mutta mikä suunta Näin juuri. Kaksi vaivaista kiloa toiseen suuntaan ja vaaka näyttäisi 101 kg Joo, näin on hyvä, 97 kiloa ja siitä sitten alemmas kohti kevättä. Eläköön se pieni ero suunnassa.

Hyvä Sitä se teettää kun on elämä ottanut uutta suuntaa

_________________
"Atkins makes food your friend and is all about choice, rather than denial."
"Every atom in your body came from a star that exploded [...] So forget Jesus. Stars died so you could live. We're all Stardust " Lawrence Krauss
ॐ