Jeps, kuten edellisessä postauksessa totesin, viime lauantaista tuli kuukauden neljäs ja sunnuntaista 5. repsupäivä. Hain lauantaina iltasella pussin sipsejä ja päätin jo siinä samalla, etten ala sunnuntaina kokkaamaan, joten su sitten hain kebabin päivälliseksi. Senkin ranskalaisilla kun teki mieli. Tämän jälkeen syömisten puolesta meni ihan ok paitsi viikolla otin kauppareissulta yhden suklaapatukan ja tänään sitten suklaalevyn. Kaikissa näissä repsuissa on se hyvä, etten niistä saanut samaa makuelämystä kuin joskus ennen; sipsejä olisi riittänyt 1/3 pussia, suklaapatukka ok, muttei herättänyt himoa ja tänään suklaalevystä olisi voinut luopua noin 5. palan jälkeen. Kuitenkin 7/13 päivästä repsuja, joten on niitä mielitekoja, jos vähän härnää tai syömisissä tinkii.
Sain torstaina itseäni hyvin pitkän ajan jälkeen sen verran niskasta kiinni, että ajattelin järjestää kaappeja. Siinä touhutessa muistin illalla, etten ole syönyt kuin aamiaismunakkaan noin 11 tuntia sitten ja perjantaina melkein sama homma eli aamiainen, päivä touhuilua ja sitten illalla vähän salaattia ennen kauppareissua. Siitä selvisin kunnialla paitsi light-limppareita tarttui mukaan pari litraa iltasyömisten kyytipojaksi. Tänään sitten maksettu suklaalevyn muodossa parin päivän ehkä liian vähästä syömisestä.
Löysin eilen (pe) vihdoin tarvittavat ainekset ja pääsin kokeilemaan iltasella
MarjoL:n kuminanäkkäreitä - tosin hieman sovelletulla reseptillä siementen osalta kun niitä ei aivan kaikkia ole vielä saanut ostettua. Näkkäreistä tuli aika kypsän piparkakun näköisiä, mutta meikäläisen leivontataidoilla ihan hyväksyttävä ensiyritykseksi. Tänään jatkoin harjoituksia tuplaamalla juustoraasteen määrän ja pudottamalla paistolämpötilan 225 - > 200 asteeseen. Nyt lopputulos vastaa enemmän kuvaa ja makukin parempi. Tyytyväinen tulokseen ja uskon muutamalla lisäyrityksellä ja hienosäädöllä pääsevän vielä parempaan. Pirteää ja hyvänmakuista karppirouskuteltavaa.
Eilen tein myös elämäni toisen ja samalla viimeisen kerran pekoniin käärittyjä herkkusieniä valkosipulituorejuustotäytteellä. Sain aikaiseksi jotenkin mauttoman evään eikä kannusta jatkokokeiluihin. Tänään päivälliseksi
MarjoL:n reseptillä pizzaa. Tämä vaatii varmaan aika monta yritystä ja säätöä, mutta uskon pääseväni vielä itseäni miellyttävään lopputulokseen. Aika niukalti sattui olemaan täytteitä saatavilla, joten en mitään huippuonnistumista odottanutkaan.
Tämän viikon huolenaiheena ollut vatsan toiminta ja ennen kaikkea sen hidastuminen. Normaalisti tuollainen sipsipussi+kebab -yhdistelmä laittaa ottamaan pikalähtöjä wc:n suuntaan, mutta nyt kävi aivan päinvastoin kun pariin päivään ei tarvinnut käydä isolla hädällä ollenkaan. Ja aika hitaahkosti asiat tapahtuneet tuon jälkeenkin. Olen ottanut aamuisin oliiviöljyä lusikkatolkulla, syönyt riittävästi vihreitä ja otin jo maustetut Activiatkin kera pellavansiemenrouheen takaisin normalisoidakseni tilanteen. Vähän on parannusta tapahtunut, muttei tämä vieläkään ole niin kuin pitäisi. Liikuntaa tämä kai huutaa eikä koneella istumista. Voi kai tuossa olla sekin syynä, että suht karpin ruokavalion jälkeen hiilarimössöä tulikin sitten lyhyessä ajassa heti paljon. Kyllä se mietityttää, että mitä viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut kun näin on käynyt. Itse en tosiaan keksi muuta kuin hyvin pitkän liikkumattomuuden tätä aiheuttavan. Toivottavasti ei mitään pahempaa ennustele kuitenkaan...
Unirytmi edelleen ihan katollaan ja nukun huonosti ja katkonaisesti sekä herään 8 tunnin pyöriskelyn jälkeen kuolemanväsyneenä. Ankeat ajatukset ja vähäinen liikunta tuskin tätäkään edistää, mutta ei ole voimia korjata tilannetta.
Lopuksi off topicia. Tuossa tavaroita järjestellessä miettinyt, että mikä helkkari saa ihmisen säilyttämään kaiken mahdollisen. Miksi luopuminen on niin hankalaa ja jos jostain luopuu, siitä seuraa ahdistus ja on aivan varma, että tätä tulee joskus tarvitsemaan... Ei niin, että kämppä olis täynnä roinaa tai lehtiä, mutta sanotaan nyt, ettei ylimääräistä kaappitilaa ole - toki sitä aika snadisti tässä mökissä on lähtökohtaisestikin, mutta silti. Vaikka kaappeja olisi tuplasti tai triplasti enemmän, ne olisivat ammuttuna täynnä siitä huolimatta. Tosiaan nyt kun pari päivää käynyt tavaroita läpi, niin kaikki mihin liittyy mitään muistoja menee automaattisesti säilöön vaikka samalla tiedostaa, ettei tässä ole mitään järkeä. Järjellä ajateltuna pitäisi toteuttaa vanhaa totuutta, että kaikki mihin ei ole viidessä vuodessa koskenut tai mitä ei ole tarvinnut, joutaa hävitettäväksi. Mutta se ei vaan mene niin, kun ei pysty. Itse kierrän tätä sillain, että vaikka tässä nykyisessä asunnossa ei ole yhtään ylimääräistä neliösenttiäkään varastotilaa, niin minulla on maalla perheen hallinnassa oleva paikka, mihin voin kohtuullisessa määrin viedä tavaroitani säilytykseen. Eli järjestelyprosessi menee siten, että pieni osa tavaroista menee roskiin. Se osa mitä en usko tarvitsevani hyvin pitkään aikaan, mutta mistä ei raaski luopuakaan, menee hyvin pakattuna edellä mainittuun paikkaan säilytykseen - kutsun tätä ikuisuusvarastoinniksi. Ja loput sitten järjestellään takaisin kaappiin. Mitään järkeä tässä systeemissä ei ole kun ikuisuusvasrastoituihin tavaroihin tuskin kovinkaan moneen tulen ikinä enää edes koskemaan. Mutta tämä takaa jonkinlaisen mielenrauhan. Ja perikunnalla joskus tulevaisuudessa helppo nakkoa laatikot varastosta roskalavalle.
Hauskaa tai oikeastaan surullista on kun torstaina tässä ahkeroin pitkän päivän, mulla oli kaksi laatikkoa tavaraa menossa roskiin ja kolme varastoon. Perjantaina oli sitten hieman erilaiset fiilikset ja niin toinen roskiin menossa ollut laatikko vaihtoi paikkaa varastoitavien pinoon. Ei kauhean tehokasta toimintaa kun tarkoituksena päästä eroon turhasta tavarasta.
Vähän kun harrastaisi keittiöpsykologiaa, niin syitä löytäisi montakin tälläiselle käyttäytymismallille, mutta arvuuttelen niitä toistaiseksi vain hiljaa mielessäni. Kyllä kai ne syyt menneestä löytäisi, jos uskaltaisi ja oikeasti haluaisi ne esiin kaivaa. Silti vaikka luulen tiedostavani tämän, en vaan osaa luopua vaikka haluaisin. Raskasta. Toisessa ääripäässä voisi olla pari matkalaukullista vaatteita ja paksu lompakko, millä hankkia jos jotain tarvii - toisessa päässä nykytilanne eli sentinvenytystä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen kaiken ylimääräisen tavaran keskellä. Ensimmäinen on tilanne missä haluaisin olla ja jälkimmäinen eli nykytilanne siitä mahdollisimman kaukana. Rohkenen epäillä, ettei ratkaisu piile silti rahassa. Se olisi liian yksinkertaista.
GreatKingRat kirjoitti:
Zeims!
Miten on tämä viikko sujunu, onko unihommelit vielä huonolla tolalla, entäs mieliteot?
Tsemppiä sulle kovasti
Kiitos tsempistä, sitä todella tarvitaan!
Niin, vyö kiristää edelleen sen verran, ettei vaa'alle mielekästä mennä. Eikä kasvoissakaan ainakaan kaventumista ole havaittavissa viimeiseen kolmeen viikkoon. Tappioiden minimointia tässä yritetään jatkaa.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
)
