Mun elämä osaa joskus olla niin saatanallista!
Tänään menin töihin fillarilla, kuten ennenkin...
Aamu alkoi omituisesti, paikat oli puuduksissa ja mun sormetkaan ei taipunut oikein mitenkään. Oli kummallisen kankea olo.
Nooh, kun aamupalaveri oli ohi, mä tajusin että mulla on tulossa migreeni. Mulla kun särkee lähes päivittäin, aattelin että tääkin vois mennä ohi.
Otin panadol 1mg aamukahvin ohella ja koitin olla ollakseen.
Ei toivoakaan, kun kello löi tahtiin kakskymmentä vaille kahdentoista, mä huikkasin esimiehelle, että tää läks.
Fillaria en voinu sinne jättää, kun ei sitä siellä enää huomenna sitten ois. Vaikka poliisiaseman vieressä ollaankin.
No ei muuta kun pyörän selkään ja kotiin.
Koko kotimatka tuntui jotenkin oudolta. Tuttu sokeus iski niin, etten enää nähnyt kunnolla eteen.
Mutta koska käveleminen tuottaa yhtä ihanaa tuskaa kun kevyt pyöräily, päätin pyöräillä kotiin.
Iidesrannan kohdalla oli pakko polkea yhtä lujaa kun rampa mummo rollaattorillaan. Meinasin ajaa järveen muutamaankin otteeseen.
**TTU, matkaa on kotiin noin kymmenen kilometriä töistä. Pakko on kotiin mennä, ei sairaalassa voida mitään tehdä. Siitä paukkuu vaan turhaa saikkua ja turhia lääkkeitä.
Kun olin ajanu järven ohi, tuli turtuminen. Olin niiiin turtana, kankeena ja sokeena... kuola valu pitkin poskee ja silmät vuoti. Luojan kiitos juuri ketään ei tullu vastaan. Olis ollu kova selittää, että en oo humalassa kun mul on migreeni. Haisen vielä niin hyvältä aina kun on mige päällä ja varsinkin nyt kun on VHH ruokailija.
Aikaan ei oo ollu näin kovaa migeä (kaksi viikkoa).
Kotiovi häämöttää.
Astun sisälle ja valun pitkin lattiaa kun vanukas kohti vessaa. Mulla on sellainen ihana, kun muut oksentaa migessä... minä p****nnan.
Sitten kömmin sänkyyn... ihana sänky.
Tyyny molemmin puolin päätä ja valveunien hirveään maailmaan.
En pysty nukkumaan migessä, mutta vaivun sellaiseen valveunten maailmaan jossa uni ja todellisuus sekoittuvat. Yleensä en edes pysty herättämään itseäni vaan näen kaikki hirveät painajaiset alusta loppuun ja huudan itselleni: "NOUSE ÄMMÄ YLÖS!"
Kello on nyt kymmentä vaille seitsemän. Olen saanut aikaiseksi ahmintaa, pahaaoloa, lapsille ruokaa ja tämän viestin. Mige laantui hetkeksi, mutta se on tulossa takasisin. Se ei lähtenyt missään vaiheessa kokonaan.
Huonopuoli tässä on se, että olen äärimmäisen pahalla tuulella ja tekisi mieli heittää kakarat seinään. Pistää pakkaseen tai jotain, että ne olisi hiljaa.
Isäntä joutui lähtemään veneelle ja tulee illalla myöhään. Pakko sietää lasten meteli ja toivoa vaan, että ne ymmärtäisi nukkua yön putkeen.
Mä mässään kaikkea mitä kaapista löytyy ja itkien toivon että se toisi apua. Ei se tuo...
_________________
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Rakkaudella kaavid, koljatin pikkusisko.
Haluun olla onnellinen
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
kunpa nytkin..
