karppaus.infon arkistoitu foorumi

Itse tuossa pari viikkoa sitten sinkkuuntuneena olen alkanut miettiä, että onko täällä muita yksinelelijöitä! Tämän alueen ketjuja lukiessa on tullut sellainen olo, että tosi moni vonkale on vakituisessa parisuhteessa.

Vaikka itse ero ei enää varsinaisesti kirvelekään, niin melkoisen romahduksen itsetunnossa se sai aikaan. Poikaystävä kesti aina valittelematta mun läskit ja selluliittipeban, kuten asiaan kuuluukin. Nyt puolestaan tuntuu siltä, että nuo edellämainitut seikat ihan varmasti estävät mua saamasta enää ikinä ketään/keneltäkään.

Mites muut sinkkuvonkaleet? Oletteko tyytyväisiä elämäntilanteeseenne? Tunnetteko painonne tai vartalonmuotonne vaikuttavan siihen, missä määrin käy flaksi?

_________________
Kirjailua

Moi! Itse en ole enää varsinaisesti vonkale, sillä olen saanut jo BMI:n vähän kolmenkympin alle ( ), mutta se on kuitenkin niin vähän alle, että koen itseni kuitenkin melko vonkaleeksi vielä. Toivottavasti saan edelleen roikkua täällä vonkaleiden puolellakin...

Yksineläjä olen ollut jo tosi pitkään. Mulla homma menee niin, että kun itse en pidä ulkonäöstäni ja häpeän itseäni, niin en kertakaikkiaan PYSTY antautumaan parisuhteeseen. Tuntuu, ettei kukaan mies musta oikeasti tällaisena voi tykätä, ja vaikka joskus joku lähestyisikin minua, niin torjun hänet, sillä pitäähän siinä olla jotain vikaa jos TÄMMÖSESTÄ on kiinnostunut. Typerä ajattelutapa, sillä kaipaan kuitenkin kumppania. Mutta en vain mahda itselleni mitään. Miesten seurassa vain iskee "paniikki". Tätä ongelmaa ei ole ollut silloin, kun olin hoikempi ja tyytyväinen itseeni, joten elättelen toiveita, että kunhan saan tätä laardia vielä lisää pois ympäriltäni, niin minäkin pystyn silloin parisuhteeseen! Periaatteessa olen tyytyväinen elämääni yksinkin, mutta olis se niin paljon mukavampaa jos olisi joku ihana mies kenen kanssa sitä elämää jakaa.

Nää on niin kun mun suusta sanottuja sanoja Itse mietin ihan samoja asioita, ihan tässä lähiaikoinakin toi "paniikki" iski. Eli se oma kulta olisi kiva saada, mutta oma pää ei tällä hetkellä kestä sitä. Tai siis oman pään kanssa pitää tehdä MAHDOTTOMASTI lisää töitä ennen kun on mahiksia alkaa ees realistisesti miettimään mitään parisuhteita tai mitään. Ja paino vaikuttaa ihan omassa päässä. Kyllä noita kiinnostuneita on ollu tässä vuosien varrella, huolimatta siitä minkä kokoinen oon. Mut kun omassa päässä on vikaa siinä suhteessa..

Kyllä minä vielä joskus..

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Mä en oo enää vonkale, mutta villi ja vapaa kuitenkin.

Mut sen mä voin omasta kokemuksesta sanoa, että jos joku kolahtaa, niin siinä vaiheessa ei kiloilla ole merkitystä. Itse olen aina tykännyt laihoista miehistä, mutta sitten törmäsin erääseen, jonka kanssa juttu jäi vuosikausia sitten kesken. Se on tässä välissä onnistunut kasvattamaan aika tavalla mahaa, mutta yllätyksekseni huomaan, ettei sillä ole minulle mitään merkitystä. Tykkään siitä ihmisestä ja sillä selvä. Edelleen huolisin koska vaan. Kuten mun pallislöpinöitä lukeneille on varmaan käyny selväksi...

Mulla on vähän sellainen (kenties aika yleinenkin) juttu, että aika harva vartalo on mulle täydellinen turnoff. Kolkytkiloinen anorektikko ja kolmesataakiloinen megavonkale ovat tietty ääripäät, jotka eivät erityisemmin houkuttele, enkä myöskään tykkää kovasti hyvin lihaksikkaista vartaloista. Kaikki sillä välillä kyllä menee, ja naisella/miehellä saa olla mahaakin! Kummasti suvaitsevaisuus vaan loppuu oman kropan ollessa kyseessä...

_________________
Kirjailua

Oonkohan mä sit vinksahtanu Kun jos miehellä on vähän ylipainoo nii ekana on sellanen kääk olo. Et en ala. Tai siis, tosi vaikee selittää. Mut sellanen en halua mieheks ylipainosta oloo. Paraskin panettelija, itellä ku painoo on Mut vinksahtanu varmaan oon. Tai sit se on vaan siitä kii ettei oo vastaan tullu ketään lähellekään sopivaa tai jotain..

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Peepi, et varmasti ole vinksahtanut! Makuja on monia, eikä sillä omalla kropalla ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa

Mulla on kokemusta (siis ihan tuttavatasolla) miehistä, joiden mielestä kaikki ylimääräinen naisen kropassa on hirveää ja ällöttävää, ylipainosta puhumattakaan... Muuan herrasmies totesi kerran, ettei kukaan terve ihminen halua seurustella ylipainoisen kanssa. Uh, kiitos.

_________________
Kirjailua

Olenkin ajatellut, että karppilammikkoon voisi perustaa kutusumpun!

En ole muista kuin painoon liittyvistä syistä sinkkuuntumiseni jälkeen vielä kummemmin verkkoja viritellyt, eli käytännön kokemusta painon vaikutuksesta flaksiin ei nyt ole, mutta täytyy myöntää että jonkinasteista epävarmuutta paino aiheuttaa. Pidemmät suhteet minulla ovat aina alkaneet silloin, kun paino on ollut suhteellisen alhaalla; suoranaisesti hoikkahan en ole koskaan ollutkaan. Ja sitten olen suhteen aikana lihonut.

Viime suhde kyllä ehkä sikäli teki hyvää itsetunnolle, että vaikka sen loppuun mennessä aika massiiviset mitat olinkin saavuttanut (yli tuon tickerin tuossa), kumppanin eroottinen mielenkiinto ei silti sammunut. Suhteen loppumiseen oli ihan muut syyt.


Oon sitten epäterve, minusta taas sopivan ylipainoisena ihminen on viehättävimmillään. Ehkä sitä laihaankin puolisoon tottuisi, mutta katse etsiytyy kyllä rehevämpien muotojen perään.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

No kun mäkin kuvittelin ennen, että vain hoikka mies kelpaa mulle.

Vapaa mutta en kauhean villi.Kyllä tuo paino vaikuttaa kumppanin etsimiseen ja löytämiseen,ei sitä voi kieltää.Minä en ainakaan ole törmännyt mieheen joka ei välittäisi ylipainosta,tosin en ole törmännyt kehenkään kunnolla viime vuosina.Deittipalstoilla korostuu usein sanat "itsestään huoltapitävä,liikunnallinen,painoindeksi kohdallaan..", no eipä ole asiaa näille hepuille.
Ja myös itsevarmuus on kadonnut kuin tuhka tuuleen,joten hyvin korkea kynnys on pistää itsensä tyrkylle,kun alitajunnassa pyörii hylätyksitulemisen peikko. Minulla on sellainen olo että kelpaan vasta sitten kun näkyvää ulkonäköhaittaa ei enää ole. Tää asenne on syvältä,mutta istuu tiukassa.

_________________
http://karppaus.info/kultakalat/jasen.php?u=34453][/url]

Yksi kestovitutuksistani on se että järjestään senssipalstoilla miehet hakevat hoikkaa ja hyvännäköistä naista. Ja naisten puolella moni ilmoittaa kookseen "XL". Ei ole ihme jos kumppanin löytäminen on vaikeaa jos ollaan noin nuukia, saatana Toisaalta naiset ovat hirveitä ulkonäkönatseja mutta kolikon kääntöpuoli on myös se että painonsa kanssa tapelleet naiset ovat paljon, paljon suvaitsevampia pulleutta kohtaan kuin hoikat naiset tai hätkähdyttävän monet keskivertomiehet (tekopyhistä kaljamahasovinisteista nyt puhumattakaan). Naiset kun lihovat muutenkin helpommin tämän iki-ihanan estrogeenin takia, ja kuten varmaan kaikki tiedämme niin sillä lihomistaipumuksellahan ei ole paskan vertaa tekemistä sen kanssa että pitääkö itsestään huolta (saan kylmiä väreitä tuosta koko "pitää itsestään huolta"-konseptista).

No, nyt meni raivoamiseksi, mutta oli pakko purkautua Enivei, itse olen huomannut sen että naisten kanssa käy flaksi about miljoona kertaa paremmin kuin miesten jos on vähän pullukka. Saan kaupungilla paljon enemmän ihailevia kommentteja ja katseita naisilta kuin miehiltä. Joskus tuntuu että mulla on joku lesbinen magneettikenttä Ei tuo ikinä paha juttu ole, mutta viime vuosien aikana on alkanut tulla vähän sitä miessukupuoltakin ikävä... onneksi kuitenkin on miehiä jotka tykkäävät kurvikkuudesta. Eiköhän tuo pallislammen panoketjukin kerro että miten hyvin palliksilla käy flaksi

Ja Sagu, sä olet aivan upea vamppi ja omaat aivan tyrmäävät kurvit, joten varmana sulla on enemmän ihailijoita kuin luuletkaan

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Jatkan vielä tuosta deittipalsta-asiasta sen verran että jos niitä on uskominen on maa täynnä "kuntoilua harrastavia,avarakatseisia ja suvaitsevia" miehiä.
Ihme ja kummastus on se, että kenen helvetin kuvat ne on laittaneet esille,kun ainakin naamasta päätellen kyseessä on usein ihan tavallinen pulleanassuinen mies ,jonka ankara urheiluharrastus ei ainakaan näy naamasta Kysyn vaan.

_________________
http://karppaus.info/kultakalat/jasen.php?u=34453][/url]

Oletteko huomanneet, että netin deittipalstoilla kaikki harrastavat kuntosaleilua ja lenkkeilyä?

_________________


167cm/73.8kg

Vaikka periaatteessa parisuhteen haluaisinkin, niin en mä haluaisi ketään "rankaista" sillä että joutuisi tällaisen mörssäriämmän kanssa seurustelemaan. Kuulostaa huonolta itsetunnolta, mutta mä en halua olla parisuhteessa, ennenkuin osaan olla tyytyväinen tähän ruhooni. Ja tiiän että sitä ei tapahdu ainakaan ennenku oon -30kg. Suoranaisesti vituttaa kun tuntuu että tossa vuosi takaperin missasin yhen elämäni parhaista ihmisistä, koska oman itsetunnon vuoksi ei voinut toisen kanssa mihinkään vakavampaan ryhtyä vaikka toinen olis selkeesti halunnut.. Perkele kun pitää olla typerä

_________________

updates

_________________
Ruoalla terveeksi!
LCHF

Kai sen nyt voi harrastukseksi laskea, jos kerran kahdessa vuodessa saa perseensä sinne salille/lenkkipolulle

_________________
Kirjailua

No nii eli meikäki vois siis ryhtyä tähän ryhmään

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Täälläkin yksi vonkale, BMI lähentelee 40:ä, toteaa sen, että kyllä se flaksi kävi paremmin noin 30 kiloa sitten ja vielä paremmin 40 kiloa sitten. Siihen siis pitää pyrkiä
Kyllä varmasti tuo ulkonäkö, eli liiat kilot vaikuttaa parisuhteen saamiseen, mutta luulenpa suuremman syyn olevan kuitenkin siellä omien korvien välissä. Ainakin näin minulla . Ihan itse olen avioeron jälkeen kasvattanut ensin sen henkisen tiilimuurin ympärilleni ja tässä vuosien saatossa sitten tämän läskivuorenkin. Toivottavasti nuo molemmat muurit tässä murtuisivat vähitellen.
Tuolla tanssipaikoilla kun joskus käy, niin huomaa sen, kuinka miehet hakevat mieluummin selaisia naisia jotka ovat hoikempia eli lähinnä normaali painoisia, tällainen vonkale saa olla aika rauhassa. Tosin viime tanssireissulla sain tanssia ihan kunnolla parin miehen pyörittäessä ahkerasti

uskon itse että kiloja enemmän vaikuttaa itseluottamus. jos ei ole tyytyväinen itseensä niin se näkyy. ja uskon et jos ei hyvöksy itteensä on vaikea hyväksyy toista (ja toisen kiloja). itse olen oppinut hyväksymään muotoni ja huomannut on et miehiä jotka iha villinä muhun eikä pidä mua olenkaan lihavana vaikka BMI on +30. että naiset..eiku leuka ja rinta pystyyn ja ollaan ylpeitä muodoistame; runsaista tai vähemmän runsaista

_________________
vain kuollut kala ui virran mukana


BMI 31, tavoite BMI 24

Onhan se niin että ei sitä harmaata laihaa hiirtäkään kukaan baarissa huomaa. Olen huomannut että se on itsetunnosta eniten kiinni ja voihan vonkalekin näyttää hyvältä ja pistää päälle tyylikastä ja seksikästä oikean kokoista vaatetta. pukeutumatta kuitenkaan mihinkään telttaan. Ja muistakaa hyvät vonkale naiset ostaa kunnon rintsikat ne kohottaa kummasti itsetuntoa ja terhakoittaa ryhtiä. Changelta minä oon ainakin löytänyt suht edullisia ja hyviä liivejä plus liikkeissä on ammattitaitoiset myyjät jotka osaa hienotunteisesti palvella asiakasta. Kun on kunnon tukevat liivit niin voi huoletta kumarrella ja hytkyä tanssilattialla eikä tarvi pelätä koska tissit putoo liiveistä.
Olen naimisissa mutta olen kyllä saanut baarireissuilla huomiota sekä vonkaleena että nyt hoikempana. Tällä hetkellä itsetunto vähän hukassa. Piiloutunut varmaan tuonne 6kilon alle jotka on tuohon mahan kohille hiipineet.

Onnea kaikille jotka etsivät elämänkumppania tai hetken hauskaa!

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wicKtR7/]

[/url]