karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tässä viime aikoina olen hieman miettinyt asioita ja tuonkin nyt hieman hajatelmia ilmoille. Nämä perustuu enimmäkseen omiin kokemuksiin mutta myös osittain muiden.

Lihominen
Lihomisesta monesti syytetään geenejä, samoinkuin SVT-tauteja, kolesterolia, diabetesta jne. Mutta... eikö yleensä syömisenmalli (tai herkuttelun) opita kotona, eli kyse on siis opituista tavoista pikemminkin kuin geeneistä?
Itse olen syntynyt -67 ja meillä syötiin normaalia kotiruokaa, joskus 70-80'luvun vaihteessa kuvaan tuli herkuttelut pienine sipsipusseineen ja limuineen. Normaalipainoinen olin kumminkin vielä 27 vuotiaana joten opittu syömisenmalli ei ollut syy miksi aloin llihoa about 28 vuotiaana.
Annan siis tälle vaihtoehdolle miinuksen. (olisikohan pitänyt tehdä äänestys)

Alkoholismi
Nykyään tiedän että suvussa on useampi alkoholille perso ihminen ja silti löytyy yksilöitä jotka ovat lopettaneet saunaoluetkin. Itse en juurikaan alkoa käyttänyt alle 25 vuotiaana, mutta ympäristön vaikutuksesta se lisääntyi sen jälkeen. . . Tai siis näin luulin. Kun nyt olen näitä juttuja lukenut/kuullut, niin olen enemmänkin varma että kyseessä on geenit, sillä näiltä suvun jäseniltä joilla on ollut oikea alkoholiongelma, niin heiltä en ole asiaa pystynyt oppimaan.
Miksikö?
Koska en ole ollut heidän kanssa tekemisissä kun heillä on ollu ne heikoimmat hetket. Tai oikeestaan mitään muutakaan.
Miinus tälllekin.

Jep, kyseessä on vain yksi koe-eläin, mutta asioita kannattaa silti miettiä.

Tässä on myös yksi ongelma. Täältä yleisestä puolelta jotkut tunnistaa minut, mutta koska en ole näistä asioista puhunut sukulaisten kanssa, niin haluanko että he lukevat näitä. Pallokalojen puolella näistä voi puhua luottamuksellisti ja anonyymisti ja siksikin olen sillä kannalla että ihan kaikkia ei pitäisi hyväksyä.

Onko tämä todistelua vai totuuden etsimistä, tiedän että osa miettii sitä?
Mutta miettikää sitä, että haluattteko parantua vai syytellä. . .
Minä haluan parantua. . .

1.2.3.
Voisin vielä perua tämän, mutta otan riskin.

Ja onko tässä jotain hienoa, se että kumoan kaksi yleisintä syytä lihomiseen kahdella peruistelulla.

_________________

Asiaahan tuossa on...

_________________
Karppi, since 2005

Lihomiseen ja lihavuuteen voi sanoa omasta kokemuksesta että on huomattavasti paljon helpompi vedota geeneihin kuin olla itselleen 110% rehellinen... ne pienet (ja isommat) ylimääräiset puputukset herkästi unohtuu... Ja siis nyt puhun itsestäni.

Joo, onhan se helppo syyttää geenejä, kun se tuntuu olevan nykyään vielä hyväksyttävääkin.
Mutta jos aattelee niitä nuoria jotka nykypäivänä ovat lihavia niin onko se syy kumminkaan geeneissä, vai siinä mitä opitaan kotoa?

Joskus aikanaan ne selvisivät joilla oli geenit sellaiset että he lihoivat helposti, joten vararavinnon avulla selvittiin huonojen aikojen ohi. Tämä on asia jota ei voi ohittaa, mutta ihan yhtälailla pitää ottaa huomioon miten ne hiilarit vaikuttaa tähän. Nykyäänhän on melko tavallista että lapsia hemmotellaan erilaisilla hiilariherkuilla ja tällöinhän se geneettinen ominaisuus joka saa aikaan lihoamisen alkaa toimia.
Mutta onko tämä sittenkin muna/kana kysymys?

Hmmm, mä alan jo kumoomaan omia kirjoituksiani, mutta taustalla on kumminkin se miten ollaan tähän tultu. Kunkin vonkaleen/pallokalan kannattaa yrittää miettiä missä on lihavuuden syy. Meinaan jos syy ei selviä, niin silloin voi olla todella vaikea päästä pysyvin tuloksiin painonhallinassa.

_________________

Lapsuudessa meillä oli aina pullaa, jäätelöä, limua tms kaapissa mutta niitä syötiin vain ja ainoastaan erikoistapauksissa taikka jälkiruokana. Ei silleen mättötalkoina kuin nykysin.

Kun muutin pois kotoa niin voin kertoa että elämä meni karkki-pulla-valmisruoka-helvetiksi. Ja eeehei, liikuntaa ei metriäkään jos ei ollut pakko. Ei ihme että turposin kuin pullataikina.

Tämä linja näyttää ikävän normaalilta monissa lapsiperheissäkin. Esim. siskoni on pulla-karkkihiiri ja "eihän sitä voi lapsiltakaan kieltää"... Tosin pienempi lapsi on onneks synnynnäinen karppi ja isompi osaa jo ajatella järjellä. Mutta siis tiivistetysti - uskon suuresti että nykyinen eines-syödään pikku nälkään rahkapurkkinen-elämäntyyli tekee omat temppunsa..

Kyllä mäkin oikealla ruokavaliolla laihdun. En koko aikaa, mutta pitkällä aikajanalla.

Se tuntuu olevan hallitsemattomissa, lihonko kaiken takaisin ja kuinka nopeasti, tai miten hitaasti paino ylipäätään putoaa. Siitä en tiedä onko se geneettistä vai muu fyysinen ominaisuus joka on ollut tai tullut laihdutuksien myötä.

-- edit, muutamaa ajatusta korjattu tai tarkennettu

"Ihminen lihoo, kun syö enempi kuin kuluttaa" julisti minulle yksi (oikeasti häijy) lääkäri muutamia kuukausia sitten. Niinhän se on, eipä siihen vastaan väittämistä. Se, kuinka paljon voi syödä ja kuinka paljon pitää kuluttaa saadakseen painon pysymään kohtuudessa, vaihtelee kyllä ihmisestä toiseen. Jostain juuri luin jonkun pienen jutun geneettisesti lihavista (niitä lihavuusgeenejähän voi jollakulla olla montakin): liikunta on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ henkilölle, jolla on lihavuusgeeni olemassa.

Minun sukutaustassani äidin puolelta KAIKKI ovat paksuja: äidinäidin suunnalta on päärynälihavia, äidin isän puolella taas omenalihavia. KAIKKI. Mummoni muistan (ää): ahkera ihminen, josta minulla ei ole mielikuvaa istumassa ollenkaan, vaan aina tekemässä töitä. No, viljalla ja perunalla hän kyllä enimmäkseen taisi elää. Isäni puolella on hoikkaa väkeä.

Mutta: tiedän useita ihmisiä lähipiirissä, jotka syövät päivittäin pullaa, suklaata ynnämuutaynnämuuta ja reilusti ruokaa. Ja kulkevat työmatkat autolla, ja harrastavat lukemista. Eivätkä ole pulleita. Itse painaisin 150 kiloa vuodessa, jos niin eläisin. Mutta pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Minun kehoni ei kuluta kovin tehokkaasti. On vissiin niin nälänhädässä eläneet entiset sukupolvet, että kaikki talletetaan, mikä yläaukosta sisään laitetaan - pahan päivän varalle.

Ei käy tasan onnen lahjat - olkoon geneettistä tai muuten vain henkilökohtainen ominaisuus. Pekonintarkkana pitää olla loppu ikä ja polkupyörää ei pidä myydä eikä muitakaan vemputtimia. Ikinä!

_________________
Pallukanpuristus
Kuis tää ny tälleen? Ei ikinä ennen ja nyt taas!

No jaa.. tää nyt on vaikea kysymys -- mutta omat kokemukseni kyllä viittaa siihen suuntaan, että geeneillä on varmasti osansa lihomiseen. Tai siis miun kroppa ainakin pitää kiinni näistä "saavutetuista" läskeistä tiukasti kun taas parilla tutulla kilot lähtee raivostuttavan helposti Taipumus on suvullakin (varsinkin äidin puolelta) olla melko pulleita, huoh.

Niin, ja katsoinpa yhden dokkarinkin (muistaakseni ykköseltä..?) jossa oli koehenkilöinä ihmisiä, jotka oli olleet koko elämänsä hoikkia. Heille syötettiin moninkertaisesti tarvittava energiamäärä päivässä muistaakseni 1kk ajan ja liikunta oli kiellettyä.

Ennen testin alkua tehtiin kaikille rasvaprosentin mittaus, painon mittaus, aineenvaihdunnan mittaus jne. Ja testin jälkeen sitten samat hommat uusiksi. Nooh, yksi mies oli kyllä yli muiden; hän lihoi vain 3-4kg ja mittaustuloksista selvisi, että se paino oli tullu LIHASmassana! Miehen aineenvaihdunta oli kiihtynyt jollain 30%:lla testin aikana..... Joillakin paino nousi vain kilon mutta kaikki rasvana.

Että silleen. Joillakin on ainakin "helpompaa" pysyä laihana.

_________________




Liika on aina liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän

Asiaa on toki tutkittu, identtisillä eri perheisiin sijoitetuilla kaksosilla. Näyttää olevan lihomisalttius hyvin pitkälle geneettistä, sillä vaikka toinen sisaruspareista olisi sijoitettu urheilulliseen, terveyttä korostavaan perheseen ja toinen sohvaperunaperheeseen, sisarusten aikuisissa painoindekseissä ei löytynyt juurikaan eroja.

Tuo ei tarkoita, etteikö ylipainoon voisi yrittää vaikuttaa, mutta kertoohan se karusti, että lihomistaipumus todellakin on geeneissä. Sopivilla geeneillä lihot vaikka eläisit suunnilleen miten, tai et liho vaikka eläisit suunnilleen miten.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Minä uskon siihen, että vielä jonain päivänä tämä juttu ratkeaa, eli selviää syy miksi jotkut niin herkästi lihovat!

Valitettavasti karppauskaan ei ole pelastanut.
Aluksi putosi ihan mukasati, mutta sitten ei olekkaan lähtenyt enää mitään, vaikka olis vielä tarvetta.
Oli niin ihania ne alkuajat karppina, kun ajatteli että nyt se normipainon salaisuus löytyi.
Enkä kyllä syömisissä huijaa, vaikka niin ne hoikat aina kuvittelee.

Nythän THL tekee just tuota "lihavuusgeeni"tutkimusta opiaattireseptorin geenivariaation suhteen. http://www.pudotapainoa.fi

... jossa selvitetään syömishäiriön taustatekijöitä ja opiaattireseptorin geenivariaation (A118G) yhteyttä hallitsemattomaan syömiseen. Opiaattireseptorien uskotaan olevan yhteydessä makeiden, suolaisten ja rasvaisten ruokien hallitsemattomaan ylensyömiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää voidaanko löydetyn geenin avulla tunnistaa hallitsemattomasta syömisestä kärsiviä henkilöitä.

Huom. en puhunut syömishäiriöistä, vaan siitä että joku lihoo pienemmillä syömisillä kuin joku toinen!!!

Mutta tuo THL:nhän tutkimus koskee syömishäiriöisiä sinänsä. Se osaltaan selittää jotain, mutta ei niitä jotka lihovat ihan normaaliruokavaliolla eivätkä kärsi ahmimiskohtauksista yms.

Mutta kyllä siinä geneettistä vikaa näkyy olevan, joo. Olen omassa perheessäni ainoa läski ja geenit ovat tulleet isänäidiltä joka oli sairaalloisen lihava ja kuoli melko nuorena kun sydän petti (eniten minussa on isänäitini näköä muutenkin). Isälläni on isänsä hyvät geenit ja äiti ja pikkusisko ovat hoikkia, joten aina on jurppinut kun ne ovat voineet syödä normaalisti eivätkä ole paisuneet samalla tavalla kuin minä. Joten aina on saanut kuulla että ylensyön tai olen laiska tai muuta vastaavaa roskaa kun ne voivat vetää kahvin kanssa pullaa eikä mitään näy, enkä ole itse etenkään aikuisiällä edes tykännyt pullasta tai makeasta Se on aina ollut vain ja ainoastaan hiilariensietokyvystä kiinni.

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Mun käsittääkseni lihominen pienillä kaloreilla johtuu säästöliekki-ilmiöstä. Onneksi sen voi purkaa.

Laitoin tuon linkin sen vuoksi, että osalla ylipainoisia voi olla oikeasti geneettinen tausta, joka aiheuttaa liikasyömistä. Sitähän tuossa tutkimuksessa nyt selvitetään. Hyvä, että tutkivat.

Kuka puhuu pienistä kaloreista?

Minä ihmettelen miksi normaali syömisillä toinen on hoikka ja toinen ei.

Ai, olin kirjoittanut tänne muutaman viestin perusteella, ja nyt vasta luin tätä ketjua pidemmälle.

Taidankin olla kummajainen!

Juuri näin. Asiaa tutkitaan valtavasti, ja uusia juttuja selviää. Lihomistaipumuksen taustalla saattaa olla geenien lisäksi mm. mikrobitulehdukset, hormonaaliset erot ja jo varmasti osoitetusti erilainen suoliston bakteerifloora.

En sano, ettei mitään voi tehdä, mutta lihomisalttiin pitää vaan tehdä perkeleesti enemmän kuin helppogeenisemmän, eikä tulos siltikään ole varma. Valitettavasti.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

No olen ihan samaa mieltä Mirka, kukaan ei vielä tiedä kaikkea tästä jutusta, enkä kuitenkaan usko olevani ainoa joka tämän asian kanssa kamppailen, ja varmasti joku on onnistunutkin!
Minullakin on ollut "hetkeni", mutta ei pysyvää tulosta ja mainittakoon, että olen ikäni ollut taipuvainen pyöreyteen. Kovasti tästä karppauksesta sitä lopullista apua luulin aluksi saavani ja kymmenen kiloa on onneksi takana, mutta siihen se tyssäs ja jämähti.
En onneksi mikään tankki ole, mutta olisi ollut mukava näyttää tutuille, että karppaus auttaa laihtumaan kunnolla.
Onneksi tämä ruokavalio on kuitenkin auttanut minut terveen kirjoihin ja siihen näköjään voin luottaa, yli kahden vuoden kokemuksella, se on paljon se!

No jokaisella meistä on oma ristinsä.

P.s. Ai niin mulla on paljon kivoja vaatteita joista pitäis luopua jos vielä laihtuisin!

Otetaanpa ensimmäinen huutoäänestys.

1. Montaako teistä äiti täysimetti vähintäin 6 kk?
2. Moniko on selvinnyt tähän asti ilman lukuisia antibioottikuureja?
3. Kuinka moni alkoi lihoa kunnolla vasta ensimmäisen laihdutuskuurinsa jälkeen?

Ainakin hiirillä suolistobakteerikanta näytti vaikuttavan lihavoitumiseen merkittävästi, toistettavasti ja vaihdettavasti.
Ne 15 biljoonaa pientä ja niiden lajijakautuma yhdessä harrastetun ruokavalion kanssa tekee kuulemma ihmeitä, kumpaankin suuntaan.
Tai ainakin näin näyttää väittävän aika moni alan ihminen (kun vielä pari vuotta sitten puhuttiin vain geeneistä)
Jos näin on, niin lihavuus ei ole kohtalo (ihan) jos tietää mitä tekee, mutta muutos vaatii sekä kärsivällisyyttä että tietoa. Ja jotain muuta kuin ihmekitukuureja tai itsekuria, joka ei tepsi niihin bakuihin muutenkaan.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

1) mua imetti...solloin vaan sota-ajan jälkeen ainoita vaihtoehtoja.
2) Varmaan elämänaikuiset mahtuu yhden käden sormiin ja viimesestä yli 20v.
3) Lihoin kunnolla ennen ensimmäistäkään laihdutuskuuria ja ekan laihdutuskuurin pidin esikoisen syntymän jälkeen.


Mitä niille suolistobakuille pitäis tehä?

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!