Mulla kaikkein ikävimmät jutut on viime syksyltä ja nyt talvelta.
Aina paininut itsetunto-ongelmien kanssa, koulukiusattu (joskin sitä nyt en niin vakavasti ole ottanut, kait siihen tottui kun yhdet muuton jälkeen neljänneltä luokalta lähtien olin kiusattu - annoin niille välillä takas ja olin kun en huomaiskaan, niin väheni loppua kohden). Kolmannen lapsen jälkeen ihan finaali ja masennus iski sitten viimein. Sitten lasten kasvaessa kaikenlaista ikävää, jolloin masennus nosti päänsä jälleen. Tällä kertaa pari kk sairaslomallakin, mutta koska en osannut puhua psykiatriselle sairaanhoitajalle niin töitä oli pakko jatkaa. Koska jos et juttele hoitsulle, olet terve ja lääkäri ei voi määrätä sairaslomaa.
Muutama vuosi meni kun selvisin siitä, mutta vähän herkempi sitä on ollut.
Parisuhteessa ollut ongelmia viimeisen vuoden aikana ja se on vähän haitannut elämää, tietenkin. Mutta kaikenkukkuraksi kävin syksyllä lääkärissä väsymyksen vuoksi. Määräsi verikokeisiin ja sokeri oli koholla (no, väsymyksen vuoksi en muistanut että olinko juonut appelsiinimehua vai en aamulla). Lääkäri soitti tietenkin perään, että sokerit on nyt koholla muuta "vikaa" ei löytynyt. Sanoi reilusti, että pitää laihduttaa. Minä siihen, että kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. No, tarjosi että ei muuta kun alat harrastamaan liikuntaa. Ja ravintoneuvontaa voivat antaa, että hän voi heti varata sulle ajan. Siihen kyllä jo sanoin, että kiitti mutta ei kiitti. Mä kyllä tiedän mitä pitäis syödä jo varmaan paremmin kun teidän hoitsut

.
Lääkäri unohti, että olen väsynyt - siis TODELLA väsynyt. Sain siihen kyllä lääkkeet, mutta seuraavana päivänä soittaessa käski vaan ottamaan itseä niskasta kiinni ja rivien välistä kuuntelin, että pitäis lopettaa se herkkujen syönti (niin, mikä hiton herkkujen syönti kun söin s...tana niin "terveellisesti" kun vaan pystyin - enkä yllättäen laihtunut silti

).
No, lääkkeet auttoi nukkumaan (olivat sellaisia mietoja, jotka auttoivat nukahtamisessa). 2vko söin niitä joka ilta ja se loppu kahden viikon satsi kesti 1,5 kk. Lääkärikäynnistä n. 3vko soitti lääkäri, toinen lääkäri. Tämä oli lukenut, että siellä luki että pitää soittaa ja hän sitten soitti. Kehuin miten olen nukkunut hyvin ja lääkäri oli sitä mieltä että hyvä juttu. Sanoin sitten, että pitäis saada lisää pillereitä että jaksais - että sais nukuttua kunnolla edes pari yötä viikossa, jotta jaksais. Lääkäri sanoi, että ne ei ole jatkuvaan käyttöön. Okei, eli saldona tähän mennessä se, että lopeta se herkkujen syönti ja opettele syömään "oikein" - eihän ihminen voi lihoa ja olla lihava, jos syö vt:n mukaan. Eikö? Ja toisen lääkärin viesti, että lääkkeet ei ole jatkuvaan käyttöön - ei vaikka tarvitsisit niitä vaan muutamana päivänä auttamaan nukkumisessa. Valvo tai nuku ennemmin huonosti, jotta olet väsynyt. Kunhan et syö lääkkeitä.
(Tähän väsymykseen selvennystä, että noiden lääkkeiden aikana tajusin että mulla on ollut aina sama ongelma eli unettomuus. Siis ihan parikymppisestä lähtien. En ole koskaan ollut sillälailla pirteä, mitä lääkkeiden avulla - koska en ole koskaan pystynyt nukkumaan niin kunnolla useampaa yötä peräkkäin, että olisin ollut kunnolla pirteä.)
No, näin ollen väsymys tuli kuvioihin takaisin mukaan nopeasti kun ei enää voinut tosi väsyneenä ottaa lääkettä, jonka avulla olisi nukkunut yön hyvin.
Sitten iski selän kanssa ongelmia kun lumet tuli. Kävelen työn puolesta aika paljon siellä lumessa ja lumityöt on tehtynä sit kun ehtii tekemään eli tarvon joskus hangessa ja se(kin) käy selkään. Väsyneenä ei jaksa enää illalla lähteä liikkumaan, eikä edes kotonakaan harrastaa liikuntaa sen enempää. Tiedän että se auttais, mutta kun ei niin ei. No, menin lääkäriin. Tämä oli lääkäri numero 3. Nuori, luultavasti just valmistunut. En päässyt kunnolla liikkeelle, söin aamupalaksi 2-3 kpl ibumax:ia että pystyin lähtemään liikkeelle. Lääkäri testasi ja katseli ja kevyesti koski tuonne nikamiin, niin olikin ihan kerpeleen kipeät. Sain rentouttavia lääkkeitä ja toteamuksen, että ei saa jäädä paikalleen että et saa sairaslomaa. Yritin sanoa, että kiertoliike tekee kipeää ja tarvitsen sairaslomaa, että saisin edes vähän vetää henkeä ja saisin jonkun tekemään hommani (olen siis maatalousyrittäjä) edes osittain. Mutta eipä poika ymmärtänyt, kysyi että mikä käy selkään (kun sanoin, että sonnanluonti käy selkään). Eli jälleen kerran tuloksena tyhjää. Lääkäri käski jatkaa "liikkumista, ei saa jäädä paikalleen". Ei ymmärtänyt, että en todellakaan voi jäädä paikalleen vaikka lomittaja töihin tulisikin Totesi vielä, että "katselin että sulla on ollut ennenkin selkävaivoja" - katsoin hitaasti. Joo, edellisestä taitaa olla aikaa kymmenkunta vuotta ja ei ole tällaista ollut mitä nyt. Olen nyt syönyt lääkkeitä (lähinnä särkylääkettä) 4-8kpl/vrk, lähes joka päivä viimeisen 4kk.
RIvien välistä olin jälleen kuulevani että koska olet lihava, niin pitää pysyä liikkeessä vaikka olisitkin kipeä. Lääkäreillä jostain syystä tuntuu olevan sellainen käsitys, että ihminen on lihava vain siksi että mussuttaa kaikenmaailman herkkuja, eikä osaa syödä (virallis)terveellisesti.
Ei nyt muuten mitään, mutta lääkäriin en uskalla enää mennä. Pää alkaa olla aika hajalla, kun ne parisuhteen ongelmatkaan ei ole ihan hyvällä mallilla vaikka ovatkin helpottaneet ja samoin selkä. Mutta mitäs minä sinne lääkäriin, kun kaikki johtuu vaan siitä että olen lihava ja lääkkeitä ei nukkumiseen voi käyttää ja vaikka selkä olis miten kipeä, niin paikalleen ei saa jäädä. Parempi on, että nukun huonosti ja olen väsynyt ja selkä on kipeä, etten vaan jää sänkyyn syleksimään vaan kattoon sairasloman ajaksi

. Stressiä tietysti tulee lisää sitten siitä, että hommat ei joudu kun pitää hiljentää väsymyksen ja selän vuoksi.
Eli lyhyesti, pahin hankaloittuminen on tullut siitä että lääkäriin ei voi mennä, koska kaikkeen on syypää ylipaino ja ylipaino puolestaan johtuu siitä, että sä vaan makaat etkä tee mitään ja syöt epäterveellisesti (ja varmaan siellä jo lukeekin, että ei edes halua oppia syömään "terveellisesti").