karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tuo on sitten niin raivostuttavaa Vaan kai se on jotain naistenvälistä norminmukaista läpänheittoa, että kuuluu valittaa läskejään, oli niitä sitten tai ei? Semmoista omanlaistaan yhteisöllisyyttä?

Itse en koskaan ota töissä painoaihetta puheeksi, en omaa painoa enkä muiden, en valittaen enkä kehuen, enkä myöskään halua kommentteja mahdollisesta laihtumisestani. Äitini huomautteluista aikoinaan riittää minulle loppuelämäksi. Nyt satakiloisena tässä seurassa tunnen itseni jo melkein hoikaksi.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Alkuun kotona hallitus oli ainoa joka kannusti täysillä alusta asti. Muu suku oli vähän epäileväinen siitä vaarallisesta "aktidietistä" kun siitä on kuultu paljon pahaa. Eipä silti en olettanutkaan että kommentit olisivat suotuisia.. mutta toisaalta suku tietää että viis veisaan heidän mielipiteistään. Sen verran ovat tajunneet että pullaa ja perunaa on ihan turha tarjota. Vastaus on aina sama: Mitä mulle paskaa tarjota kun ei mulla oo peltoa mihin sen levittäs.

Nykyään ei ole poikkipuolista sanaa tullut mistään suunnasta kun tulokset näkyy, homma toimii ja peitto heiluu.

_________________
Prettys Womans in your town

Kynteli: Juu, voihan se olla, että naisilla on taipumusta ihan tavan vuoksi valittaa painostaan. Siihen pitää sitten ympäristön vastata, että "sinähän olet hoikka kuin pajunvitsa", tai jotain muuta, mikä hivelee normipainoisen mukaläskin itsetuntoa. Duunipaikan kahvipöydässä julistettuna se aiheuttaa väistämättä säälivän vilkaisun oikeasti läskin (minun) suuntaan. Onneksi olen Oscarin arvoinen näyttelijä. Sisälle sattuu, mutta päälle ei näy.

Koltta: Syvä kumarrus maahan asti saavutuksesi johdosta! Olet idolini .

Mies aloitti samaan aikaan kuin minä, anoppi teki karppiruokaa, ku olimme syömässä, äitikään ei tyrkyttänyt mitään makeeta vaikka oli leiponut. Toi mansikoita ja rahkaa pöytään. Yllättävän hyvin on kannustusta tullut. Nyt vaan kesän aikana olen itse lipsunut, ja pitää todellakin palata nopeasti ruotuun, vatsa on mennyt heti sekaisin kun ei ole noudattanut...olo ei ole yhtä hyvä ollenkaan.

Mä vasta aloitin, mutta työkaverit kovasti kannustaa ja muutama muu kaveri joille olen kertonut.

Sain juuri kutsun veljen tytön synttäreille ja mun takia olis ostettu kakku kun pääsen aina vähän myöhässä juhlimaan, mutta ilmotin, että ei tartte mun takia ostaa, että mennään mieluummin vaikka porukalla lenkille ( veljen lapset lenkittää mun koiria aina kun heillä kyläilen ja ovat siitä aivan innoissaan kun heillä ei omia lemmikkejä ajanpuutteen vuoksi ole).

Kerroin että aloitin karppaamisen mistä jo oltiin aikaisemminkin puhuttu joten tuli sieltäkin sitten kannustus kun sanottiin että ei sitten osteta kakkua vaan mennään mieluummin lenkille. Veljen tytön oikeat synttärit jo vietetty lasten kavereiden kanssa eli kyllä muut ovat sitä kakkua jo ihan tarpeeksi saaneet

_________________


Aloitus 29.7.2011

*******************

Oon muuten muutamankin kerran miettinyt, miten voisin tsempata hyvin ylipainoista ihmista, joka minun silmiin näyttää laihtuneelta. Mutta on silti hyvin ylipainoinen. Enpäs oo sanonut mitään, ettei sitä vaan koettas pottuiluksi. Tai kehujen kalasteluksi, kun oon ittekkin laihtunut silmin nähtävästi.

Toisaalta voisin kuvitella, että jos itse olisin hän, ja kukaan ei kommentois miun laihtumista, niin harmittaishan sekin.

^"Hei mutta sähän näytät hyvältä! Onko sulle tapahtunut jotakin?"

Itse en kyllä toivo minkäänlaista kommenttia, mutta kuvittelisin ettei tuosta moni pahastuisi, ja sillä antaa pallon toiselle puhua laihtumisesta, jos tämä haluaa.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Kiitos kynteli! Tuon vaan pitää tulla spontaanisti ja aika heti, ei puolen tunnin pohdinnan jälkeen. Ei pitäis tehdä asioita liian vaikeeksi.

Kyllä saan tukea, ei vielä suuresti epäilijöitä ole ollut ja niille jotka on epäillyt, olen antanut jonkin hyvän kirjan luettavaksi aiheesta.
Äiti ja isä ovat itsekin siirtyilemässä karppi-linjalle, samoin siskon perhe ja avomies on innostunut niinkin paljon, että pissailee ketostixeihin ja on innoissaan mun kanssa laittamassa ruokaa. Asiat siis kaikin puolin hienosti!

ens viikolla liitty karppausjoukkoon 3 työkaveria eli lisää kannustusjoukkoja

_________________


Aloitus 29.7.2011

Meillä mies karppailee innoissaan mukana, nyt noin puoltoista kk takana jo En usko että paluuta entiseen on ikinä, kyllä tää on jäänyt elämäntavaksi. Mies muistaa onnitella jokaisen kilon pudotuksen kohdalla, mun mielestä se on aika söpöä
Mun omat vanhemmat karttaa hiilareita, ei syö perunaa,pastaa jne. Ja äiti mielellään keskustelee painon pudotuksesta, he ovatkin laihtuneet molemmat toisiaan tsempaten jo kymmeniä kiloja! Appivanhemmat taas eivät oikein tiedä ehkä mitä ajatella, luulen että heidän mielestään tää on ehkä taas kaupunkilais tytön hömpötyksiä (itse ovat maalta), ainakin kun kommentit ovat olleet vastaavia kuin tämä: " Milloin tuo teidän laihdutus kuuri loppuu", minä siihen tietenkin että " Ei ikinä".
Ja siihen sitten kommentteja ; aivot tarvitsevat sokeria, ja otahan lapsi pullaa kun et kotona saa (meidän lapselle).
Tuki joukot on siis oikeinkin hyviä, kyllä tää painon pudotus varmaan onnistuu, jos ei onnistu niin ainakin meidän perheellä on terveelliset elämän tavat, ja parempi olo nykyään

Hiukan OT, mutta tänään meinas tulla suru puseroon näiltä tiimoilta. Itse olen (nykyään) normaalipainoinen (BMI 22,5), eräs ystäväni on pyöreä ja miesystäväni huomattavan (sairaalloisen?) lihava. Osuivat tänään pitkästä aikaa meille samaan aikaan ja historia toisti TAAS itseään. Pyöreän ystäväni on jostain syystä ihan PAKKO joka ikinen kerta miesystäväni tavatessaan tavalla tai toisella ryhtyä vouhottamaan omasta pyöreydestään ja "pakko alkaa tehdä jotain" ja "pakko ruveta laihduttaan" ja "näytin kaikissa jortsuvaatteissa HIRRRRVEEN lihavalta!" Mies "katselee kattoon" ja hymähtelee jotain - hän ei koskaan ole sanaakaan puhunut omasta koostaan tai mistään siihen liittyvästä. Emäntänä hyvin hätäisesti, suorastaan taitavasti, hyppäytin puheenaiheen muualle, mutta kalvamaan taas jäi. Kumpaakaan heistä en missään nimessä halua loukata tai mitään, mutta miten ottaa asia kahden kesken puheeksi..?

Vaimon kanssa aloitimme yhtäaikaa karppauksen niin kotona ei tule vääntöä asiasta . Työporukastakin puolet on karppaajia, joten lounaspaikkakin katsotaan aina karppiystävälliseksi. Syntykotona käyminen on aina ollut ongelmallista, siellä kun notkuu karkkia, leipää, leivonnaisia ja kaikkea muuta vähärasvaista pöydillä ja seinillä. Mutta onneksi eivät tuputa niitä sentään, kävin joko ulkona syömässä itse tai kokkasin koko porukalle karppisafkaa, eikä kuulunut mutinaa .

Ymmärrän sekä puolisoasi että tuskaasi. Jos ystävä on oikea ystävä, hänelle voi sanoa suoraan mutta lempeästi tyyliin "Ajattele, miltä Arskasta tuntuu. Kyllä hän taakkansa tietää ilman, että siitä muistutetaan, vaikka tahattomastikin. Maailmassa on paljon kivoja puheenaiheita..." Ja toiselle voit ehkä mainita, että ystävättäresi on mahdollisesti epävarma naiseudestaan ja viehätysvoimastaan, eikä varmaankaan halua tuottaa mielipahaa niin hyvälle tyypille kuin kaverisi on.

Kirjoitti kyökkipsykologian erikoisasiantuntija Kielo

Tyttöystävä osa-aikakarppaa. Eli syö kotona niitä ruokia mitä teen, kylässä ottaa kyllä tarjotut pullat (voin hyvillä mielin kieltäytyä kun toinen ottaa ) ja mökillä juo saunakaljan jos useammankin. Tsemppaa muutenkin ihan täysillä, mitä nyt huolissaan että takapuoli ja tissit häviää kokonaan

Mulla on siinä mielessä yllättävä työpaikka, että suurin osa suhtautunut tosi kivasti mun karppaamiseen vaikka hoitsuja ollaan ja vt:tä tuputetaan ovista ja ikkunoista. Varsinkin nyt kun kiloja tippunut huima määrä, olen alkanut saamaan positiivista kommenttia laihtumisesta. Vain pari negatiivista kommenttia oon saanut. Kuulemma tälläset PAASTOT on epäterveellisiä ja tulokset ei ole pysyviä. Vedin salaattia ja grillikylkeä rasva suupielistä valuen kun tuon kommentin sain, että se siitä paastosta... Tänään meillä oli kehittämisiltapäivä ja pomo tuli aamulla iloisesti kertomaan, että oli tarkistanut että lounasravintolasta johon mentiin, saa myös mulle sopivaa ruokaa Ja totesi vielä siihen, että oon hurjan määrän laihtunut ja muutenkin vaikutan pirteämmältä. Kyllä tälläsillä kommenteilla jaksaa taas

_________________
Paluu karppauksen maistuvaan maailmaan 11.7.2011, jolloin painoa 126kg.

Ai kun kuulostaa positiiviselta suzc, mukava luettavaa!

Puuuuh, neljän päivän retki hiilarilandiaan eli äitini luo on onneksi takana. Tai loppui siis sunnuntai-iltana. Mietin mihin raportoida ja pistetään nyt vaikka tähän, vaikkei ihan oikea paikka olekaan kun ei liity tukemiseen.

Olin etukäteen päättänyt että syön mitä tarjolla on, kun minulle onneksi ei hiilarisafkoista tule kummempia oireita. Ja etukäteen olin tilannut leiväkseni kokorukiista, kun kerran kysyttiin, ja sitä myös sain ja kaksi palaa runsaan voin kera aamiaisella kiltisti söin. Kahvimaidoksi sain täysmaitoa, ja voitakin siis jääkaapista löytyi (kalanpaistotarkoituksiin), vaikka julmetusti leipää mättävä äitini käytti Beceliä. Juusto oli jotain kevaria, mutta meni sekin kun paksulti vuoli. "Terveellinen" niukkasokerinen kokojyväjauhomarjapiirakka maistui kummalliselta, mutta vähitellen siihen tottui (pellillinen riitti moneksi päivää). Keitin yhtenä päivänä itse seljankan, käytin hieman perunoita, ja hyvää oli. Paistettujen muikkujen kanssa keitetyt perunat sen sijaan tuntuivat mahaan liian "solaniinisilta". Olen alkanyt epäillä, ettei kroppani nimenomaan perunaa oikein kestäisi, ne ovat viime aikoina maistuneet pahoilta ja karvailta. Kylässä piipahtanut tuttava toi leipomiaan karjalanpiirakoita ja kohteliaana söin niitä muutaman, vaikken koskaan ole ko. ruokalajista oikein piitannut. Sienestin, joten saimme myös ukonsienipihvejä ja haperokastiketta. Yhtenä päivänä oli sangen karppia kesäkurpitsamoussakaa, ja koko ajan tarjolla runsaasti oman kasvimaan tomaatteja ja kurkkuja. Olutta joimme. Ostin kaupasta itselleni pikkiriikkisen maitosuklaapatukan.

Painoa tuli koko aikana lisää yllättävän vähän, vain 200 grammaa. Ylitäyteen pumpattu olo oli koko ajan kyllä, kaikkea tuputtua en ehtinyt syödä. Loppujen lopuksi täysin erilaisista ruokavalioistamme löytyi kuitenkin yhteisiäkin elementtejä (kalaa, kasviksia) sen verran, että vaikka olisin tiukempaa linjaa vetänyt, samoilla ruoilla olisi pärjätty. Kovin usein en kyläile äitini luona (nyt kyllä pelkään että jouluksi on pakko mennä vaikkenen haluaisi). Sikäli se, mitä siellä joudun syömään, ei ole iso ongelma. Oloni oli siis liian täysi, mutta kyllä minä joka suupalan ihan itse suuhuni vein. Olisin kai voinut syödä vähemmänkin? En tiedä onko hiilaripöperöiden vai yleisen ahdistavan tilanteen (en vieraile mielelläni) vika, mutta koko ajan teki mieli mättää jo ylitäyteen mahaan vain lisää tavaraa.

Mietin, että tuollaisessa tilanteessa, jossa toiselle syöttäminen on se keino osoittaa rakkauttaan, toimisiko (tiukemman linjan) karppaajalle se strategia että kehuu vuolaasti niitä tarjolla olevia liha-, kala- ja kasvisruokia, jolloin saa syöttäjän emotionaaliset tarpeet tyydytettyä ja voi ehkä huomiota herättämättä skipata ne makeat jauhoruoat? Ottaa lusikallisen kiisseliä ja syö, sitten sanoo oli niin makeaa että alkoikin vielä tehdä mieli sitä ihanaa savukalaa, saiskos sitä lisää?

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

aika hyvin tuo mies kannustaa muut nyt ei ees tiedä että karppaan tai kukaan ei ainakaan oo huomannu mun karppaamista
äiti ja isä asuu pohjosissa niin voihan se yllätys olla kun seuraava kerran näkee kun kiloja lähteny tai ainakin kovasti toivon että kilot lähtevät

_________________