Tämä viikonloppu meni ihan hyvin. Vkloppuaamupalat ovat muodostuneet yhdeksi paahtoleiväksi jossa reilusti leikkeleitä yms. Onhan se yksikin leivänpalanen turhaa, mutta kun en haluaisi näistä syömisistä tehdä mitään showta ja meillä on aina syöty leipää aamupalaksi viikonloppuisin...

Omat lapsuudenmuistot siitä ikuisesta laihduttamisesta, joka kolahti omaan nilkkaan jo joskus alaluokilla ja siitä saakka on kulkenut mukana, ovat tehneet sen että en halua "laihduttaa" lasten nähden lainkaan. He ovat onneksi normaalipainoisia ja syövät ihan järkevästi, vanhempi totesi juuri eilen että hän ei ole syönyt karkkia pitkään aikaan eikä edes välitä siitä

(no, sipsejä hän sitten rakastaa...) Olen alusta alkaen ollut sitä mieltä että lapsille pitää opettaa hyvät ruokailutottumukset, piste. Missään nimessä en saa välittää heille virheellistä suhtautumistani ruokaan.
Näin ollen olen nytkin vain ruokien yhteydessä syönyt vihanneksia ja proteiinia, jättänyt pastat, riisit, perunat muille kommentoimatta sitä mitenkään. Eivätkä lapset ole mitään huomanneet

Ajaattelin siis heidän osalta tehdä vähän niin kuin sala-vallankumouksen. Ollaan aina syöty paljon vihanneksia ja jopa hiilarittomia ruokailuja ollaan harrastettu aikaisemminkin mutta nyt pikkuhiljaa yritän siis lisäillä näitä hiilarittomia ruokia meidän arkeen ja joka aterialla on useampaa vihannessorttia, vaikkapa salaattia ja hyörytettyä parsakaalia tms. Kukkakaalimuusi ei nyt ollut ihan suksee, mutta toisen mielestä se sentään menetteli, mies piti siitä

Mitään pahoja hairahduksia tähän mennessä siis ei ole sattunut mutta ihan vielä en kylllä tunnista (tai tarkemmin osaa toimia sen mukaan) oikeaa nälkää. Edelleen siis saattaa käydä niin että iltaisin tekee mieli napostella jotain vaikka ei kyllä varmanakaan oikeasti ole nälkä. Mutta ovatpa naposteltavat ainakin olleet karppia, siitä voi tietysti olla iloinen! Ja ehkä ne naposteluhetket ovat jääneet hieman aiempaa vähemmällekin...
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille kanssavonkaöeoööe!