karppaus.infon arkistoitu foorumi

Lihavuus hankaloittaa minulla monen muun asian lisäksi matkustusta jouduin muutama vuosi sitten reissaamaan hml-turku väliä bussilla ja aina sai toivoa että etupenkit on tyhjänä että pääsee siihen eikä tarvi nolona mennä sivuttain vatsaa sisään vetäen siitä penkkien välistä(ja silti ei meinaa mahtua....)...kohta ulkomaan matka edessä ja pelkään että turvavyö ei mene kiinni lentokoneessa, huvipuistossakin olisi kiva käydä mutta empä enää uskalla painoni takia niihin laitteisiin mennä

_________________

En ole vonkale, mutta tämän ketjun luettuani tuli vähän huono omatunto. Minä kuulun niihin, jotka avoimesti mulkoilevat selvästi ylipainoisia ihmisiä. Läskin näkeminen inhottaa. Koskaan en vielä ole kenellekään sanonut ylipainosta päin naamaa, vaikka mieli on tehnyt ja olen valitettavasti erittäin paha suustani ja saatan sanoa erittäin ilkeästi. Myönnän siis olevani ikävä ihminen...

Eikö tämä kannata muuttaa tiedon lisääntyessä siksi että ajattelee "voi hitsi, tuollakin on näköjään insuliiniresistenssi eikä kroppa kestä yhtään hiilareita; nykyisen leivänmussutuskulttuurin uhri" ennemmin kuin "ruma laiska ahmatti läski"? Koska läskeimpiä tuntuvat olevan ne kevyttuotteiden käyttäjät ja rasvafoobikot. Kyllä se läski tietää olevansa läski ja varmasti kärsii siitä jatkuvasti ja tuntee ihmisten katseet (taikka sitten sen katseen äkkiä pois kääntämisen; näkee kun ihmiset yrittävät olla tuijottamatta). Tuskin on kyse siitä että se lihava ihminen ei olisi mitään yrittänyt lihavuudelleen tehdä. Läimäytin kerran ylimielistä äijää joka totesi että "you should lose some weight". Niin kuin sitä ei saatana tietäisi. Mutta jos itsellä ei ole ikinä ollut aineenvaihdunnan häiriöitä (ts. insuliiniresistenssiä ja naishormonisekoiluja) niin kyllä sitä näkyy kummasti empatia puuttuvan kun ei vain ymmärrä miten jonkun elämä voi olla 24/7 tappelua omaa aineenvaihduntaa vastaan. Oulussahan tehtiin joku tutkimus lihavilla naisilla joilla alkoi erittyä insuliinia kun he vain näkivät kuvankin ruoasta, elikkä se vanha myytti siitä että vain ruokaakin vilkaisemalla voi lihoa on ihan biologinen fakta.

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Snowgrouse, olet ihan oikeassa. Eiköhän minunkin tapauksessani ole kyse lähinnä siitä, että kun on muita ongelmia ja huono itsetunto, niin pitää jollain tavalla yrittää "päteä" ja kokea olevansa jollain tavoin "parempi" ihminen... ikään kuin se ihmisen hyvyys olisi millään tavoin painosta kiinni. Mutta lupaan yrittää parantaa tapojani! Ja enhän minä itsekään halua, että mulle tultaisiin päin naamaa sanomaan, että "oletpa sinä varsinainen luuseri, joka on sössinyt elämänsä täysin". Tiedän sen ihan sanomattakin.

Bellanoora, tää oli ihana lause (ethän pahastu?)
Minäkin haluaisin laihtua 80-luvulle. Olin silloin jotain 65-kiloinen ruipelo

_________________
"Sing, sing blue silver"

^Mulle se 80-luvulle laihtuminen olisi jo aika vaarallista . Paino hupenisi pikkuhiljaa jokusesta kymmenestä kilosta olemattomaan .

_________________

Tämä vähän ärsytti, kun olin fillaroimassa.... niin, sellanen juopahtava wamppi huus mulle; "Oh-hoh, kyllä noilla pohkeilla ylämäen polkee!!"
Prkle.
vai ???

_________________
Paluu Luontoon!

Samanlaisia saapasongelmia täälläkin kele kun ne varret on tehty ihan liian pieniks, tai sitte oon vaan liika iso niihin.

Mut yks kesäinen ongelma, joka on todella rajoittava ja ärsyttävä. Rakastan hameita, mut kesäisin kun ei oo sukkiksia ei voi kuvitella kävelevänsä koko päivää koska reidet hankaa yhteen ja vetää ihan rakoille. Luojalle kiitos leggareista, niitä on tänä kesänä kulutettu!!!!

_________________

No oisit näyttäny keskaria!

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Kaikille saapasjalkakissoille linkkivinkki: http://www.duoboots.com/products/boots/

Kalliitahan nuo penteleet ovat mutta on siellä joskus alennusmyynnitkin...tosin nyt kesän aleissa ei saappaita näkynyt. Itse en ole vielä tilannut, mutta joku suomalainen naistenlehti (en muista mikä) testasi ja hyvin kuulemma toimi palvelu ja saappaat olivat kauniit ja laadukkaat.

Olin normaalipainoinen 1994 vuoteen asti kun esikoiseni oli vuoden. Sen jälkeen painoa alkoi tulemaan tasaiseen tahtiin. Tuolloin painoin muuten 72kg Painon nousuun vaikutti kouluaikainen kiusaaminen painostani (enkä ollut edes painava) itsetuntoni huononi. Paino sahasi ylös ja alas lukuisten diettien takia. Kun tapasin nyt jo edesmenneen mieheni painoin 88kg. sen jälkeen painoa tuli hitaasti mutta varmasti 2 raskauden jälkeen. Mieheni kuolemasta tulee kuluneeksi 7kk ja painoni oli tuolloin 114kg. Painoni tippui 100g mieheni kuuoleman jälkeen. Sitten aloin surusyöpöksi ja onneksi painoni ei nyt noussut kuin 105 korkeimmillaan.. Kunnes löysin tämän..
Ja nyt lähtöpainoni oli 104,8.

Siihen miten se on hankaloittanut elämääni on ihan yksinkertaisesti, ei saa vaatteita, kenkiä, itsetunto on huono.. ja pohkeistani minäkin olen kuullut koko ikäni..
Muistan yläasteelta erään pojan sanoneen että muuten tosi hyvä mutta paksut pohkeet.. ei nostanut mielialaa ei..

_________________

Ennen lasten syntymää pidin jo itseäni tosi lihavana (165cm/70kg eli lievä lihavuus). En ole ikinä ollut langan laiha, mutta kun nyt ajattelen tuota aikaa, niin mielelläni olisin noissa mitoissa. Itsetuntoni on laskenut nollaan kilojen myötä. Samoin liikkuminen kun kunto laski eikä jaksanut/kiinnostanut. Peilistä katsoo ihminen joka on tosi ruma ja lihava (välillä tulee sitten niitä hetkiä kun katsoo vain kasvoja kun on lisännyt hieman ripsiväriäja laittanut hiuksia et hei, en mä nyt niin ruma olekkaaan).

Vaatteita on vaikea löytää. Nyt kun olen päättänyt, että painohan tippuu, niin tiedän jo valmiiksi millaisia vaatteita haluan ostaa ja käyttää. Nyt on vaatteiden löytäminen liian vaikeaa ja on vain muutama vaatepari mitä voi käyttää. Vaatteet ovat liian kalliita. Olen päättänyt näyttää vielä ihmisille että minussa on naista (tai ehkä mun pitää todistaa se vain itselleni).

Mutta pahimmat kaikista on tuo huono itsetunto ja itsearvostus. Puhumattakaan yksinäisyydestä kun ei uskalla liikkua missään.

_________________
Tavoite 1.


Painonseuranta

Suurin on varmasti se, että vaatekaupoilla tulee tuskanhiki. Olisi mukava saada jokin hyvin istuva vaate, joka ei näytä lainapeitteeltä. Mutta miksi, oi miksi niissä puseroissa, topeissa ja tunikoissa se kaula-aukko on kuin seitsemän leivän uuni? Se oikein korostaa läskejä, kun on noita rintalihaksiakin ihan kiitettävästi. Vihaan sellaisia yläosia, jotka putoavat henkariltakin tästä syystä. Ja sitten kun luulee löytäneensä hyvän vaatekappaleen, niin luulot rapisevat äkkiä, kun näkee valokuvan itsestään

Toinen ihmetyksen aihe on se, että toisilla on aina niin käsittämätön tarve kommentoida ääneen muiden kiloja, mutta kai niillä kommentoijillakin on sitten huono itsetunto, ja omaa huonoa oloaan kompensoivat.

Noo, tuota mä vastaisin tähän et ekaan kahteen asiaan voi vaikuttaa vain itse. Ja tuo kolmas onkin sitten jännä juttu, eli itse ainakin saan eräänlaista sadistista tyydytystä, kun käyn ihmisten ilmoilla ja totean, etten todellakaan ole ainoa lihava. Ja että minullapa on tieto, mitä kaikilla ei olekaan...

Oi, sanopa muuta! Ihan hirveitä leurakkeita, joissa ei uskalla liikkua, ettei boobsit tursahda kaiken kansan nähtäville. Ja itse kun satun olemaan mallia, joka ei ole erityisen lihava käsivarsista eikä olkapäistä, niin eihän ne pysy päällä. Enkä tosiaan nauti minäkään näytellä tissivakoani kaikelle kansalle.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Aikoinaan mua kiusattiin painoni takia..
Nyt painoni ei itsetunnon kannalta ole ongelma

Nyt ehkä painon pudotukseen kannustaa turhamaisuus... ja oma egoistinen halu näyttää mielikuvani naiselta.. ja sitten ihan realistinen asia: haluan toisen lapsen.

Mut ihaninta on ajatella kauniita vaatteita, hiusmalleja...aah! Ja KENKIÄ!

Et..pinnalista.

Mut en oo ikinä näyttäny hyvältä niissä vaatteissa joissa olisin halunnut... joten olen luvannut itselleni kaikkea ihanuutta, jos vain IKINÄ saisin puntariin numerot 6 ja 0, (8 ja 4 sijaan)
Olis niin ihanaa!!

_________________
sädelmä

Mua taas ei harmita avonaiset kaula-aukot koska mulla on niin kauneet rinnat , mutta ihmetyttää minkä takia niin paljon suositellaan ylipainosille ja pömppömahaisille näitä tunikoita ja lantiolle asti ulottuvia, ja sitte sellasia joissa on se kiristys rintojen alla - siis kun ihminen on omenavartaloinen niin em . mainituissa sä näytät tasan tarkkaan siltä että oot raskaana ( kerran multa jopa kysyttiin...) - Omenavartaloinen reilunkokonen on hyvän näkönen _vain_ja_ainoastaan: Ryhdikkäissä jakuissa ja puseroissa ja t-paidoissa (ryhdikkäissä, ei pintaa pitkin menevissä ohuissa) joissa se jakku tai pusero ulottuu vyötärölle tai siitä 10 senttiä alaspäin - ei lantiolle asti, eikä mitään telttoja.

Esim Elloksen Plus Collection kaavut, tunikat ja takapuolen peittävät y-painosten kuteet on kammottavia mammakuteita aikuisille naisille jotka ei oo raskaana - ja värit, fyy faan: harmaata, beigeä, viininpunasta, munasta, no joo toi oli painovirhe mut jätän sen koska ne on munasta, siis mustaa ja oliivinvihreetä eli vain kökkövärejä, mihin värit katoo kun syksy koittaa ? Missä on hehkuva liila, hehkuva pinkki, keltanen, limenvihreä? Missä on turkoosi, taivaansininen ? Plääää, sanon minä

Ja materiaalit ylipainosille: Polyesteriä ja muuta mummokamaa, mikä niitä vaivaa

Oli ihan pakko kirjautua sisään kommenotimaan tätä, helevetin hyvä snowgrouse! Oisit todennu vaan perään että "look at me demolishing 90 kilos in a nanosecond" ja jatkanut pätkimistä...

(ei, eihän väkivalta tietty mikään ratkaisu ole, mutta ei se oo niin justiinsa)

Tosiaan siihen läskien tuijottamiseen; muistan, kun olin paikkareissa laihtunut 20+ kiloa ja hoikka (tosin tietenkin sillon pidin itseäni läskinä, ja olihan se nahka harmaata fläsää kun ravintoaineita ei ollu mistään saatavilla. Paino oli tosin pieni, lihaksia tosi vähän). Niin, niin varsinkin sillion oli indoktrinaatio huipussaan ja kyyläsin lihavia oikeen vihan kanssa, "miksette tee itellenne jotain niinkun MINÄ!"

Jälkeenpäin olen maksanut pahoista ajatuksistani, olen lihonut (sillä samalla vähärasvaisuudella) takaisin kaikki ne 24 kiloa mitkä silloin muka (teini-iässä) laihdutin. Jälkeenpäin ajatellen osaan jo tulkita, että siinä vihassa ja kyyläämisessä on jotenkin yrittänyt rangaista niitä pahoja tunteita itseään kohtaan, kun ei ole pystynyt kohtaamaan omaa lihavuuttaan silmästä silmään, niin sen näkeminen kellään toisella on ollut ihan hirvittävää.

Nykyisin olen jo paljon parempi ja leppeämpi. Pidän ihmisistä itsessään, olivatpa laihoja tai lihavia tai siltä väliltä, tai ehkä juuri ja juuri ihmisiäkin. Siihen ei kyllä ole auttanut muu kuin ikä. Toisilla ei sekään.

_________________
Älä pilaa ruusunpunaista laalaa-ländiäni, koska se on asennekysymys.

Juuri tällä hetkellä suurin ongelma on selkä. On se vaan niin pirun pahana taas. Yks kaveri hommas koiran ja kävi sitä sit kusettaan 45 kilon edestä. Siis jo alkujaan hoikka kaveri repi ittensä BMI alle 18, mutta eipä olekaan selkäänsä valitellut tuon ryhtiliikkeen jälkeen. Mä en hommaa koiraa, paitsi jos saan jostain ihka oikean kankalan.

Muuten pitkäselkäisenä olen joutunut vaatteeni teettämään. Markettitarjonnosta aika harvoin löytyy sopivaa. Housuja kyllä, mutta paidat ovat todellinen ongelma. Sekään ei sinänsä ole ylipainon ongelma, vaan mittasuhteiden.

Ylipainon takia mua ei oo koskaan syrjitty. Melko pitkälti mun johtaja-asema ja ammattitaito nollaa semmoset ajatukset aika nopeesti. Mutta olen sivusta nähnyt, kuinka joitain ihmisiä on kiusattu tuonkin asian takia. Kiusaamista muutenkin esiintyy aivan liikaa erilaisissa yhteisöissä. Siihen joskus puutunkin, mutta kaikkea ei näe tai ehdi korjaamaan.

Ylipaino sinänsä on kiusallinen vitsaus ja sitä on itse asiassa kahdenlaista. Siis haitallista ja toinen olkoon vaikka hyväksyttävää. Mä koen itseni ylipainoiseksi kun oon melkeen 120 kilonen, mutta toisaalta kuitenkin voin suht hyvin yli neljäkymppiseks. Ei tuo ylipaino aina ole pelkästään negatiivinen seikka. Viimeksi kiinassa käydessä pitivät jopa asiansa osaavana herrasmiehenä, kun on jotain muuta kuin riisikeppi. Mutta terveysriski se on aina, toisaalta vähintään yhtä suuri riski on laihuus. Jonkinlainen keskitie olis aikas kiva tässä.

_________________
Cats are carnivores.

Hikoilen päästä ihan tolkuttomasti, aina on hiukset sen näköiset, kuin olis just tullut suihkusta!

Puseroita/paitoja/tunikoita on vaikeaa löytää hyvissä väreissä; inhoon oliivinvihreää ja ruskeaa

Mä haluan pitää juuri sellaisia raskausvaatteita, kun mulla on todella pallo-keskivartalo. En jaksa vetää mahaa sisään...

Jalat turpoo ja niitä särkee (seisomatyö), selkä kenkkuilee ajoittain sekä ylämäessä meinaa henki loppua. En pysty enää juoksemaan, jos bussille on kiire.

_________________
"Sing, sing blue silver"

Haili taas nii ihananastki kirjoitti. Ihan parhaat pomot tekee juuri näin. Harmillista tuo, että sitä kiusaamista sen verran aina on, ettei siiden jouda puuttumaan. Mutta jo pieni vihje siihen suuntaan, että se ei ole hyväksyttävää on jo paljon sekin.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!