|
Nyt on aihetta minulla pieneen juhlaan! Vaikka kauan se vei - painoni on vihdoin kaksinumeroinen!!!! Pahimmillani olen painanut 117 kg (166cm)....ja diabeteskin on... Tie tähän ei ole ollut helppo - mutta kyllä on kannattanut! Aluksi oli vaikeaa ymmärtää rasvan tärkeys tässä karppauksessa. Puoleen vuoteen ei tapahtunut oikeastaan MITÄÄN.. ja meinasin jo luovuttaa. Mutta kun paino ei sentään noussut, niin jatkoin VHH:ta. Tammikuussa sitten vihdoin alkoi jotain tapahtua. Sen jälkeen on paino tullut alas hitaasti, mutta varmasti. Se on tullut alas portaittain...muutaman kilon pudotuksen jälkeen ei mitään, mutta sitten taas seuraavalla viikolla putoaa. Nyt kun tiedän tämän ilmiön, en stressaa yhtään, ja se on yksi hyvin tärkeä juttu - ei saa stressata - Eli se oli ihan omien korvien välissä se juttu! Tammikuussa siis lakkasin odottamasta painonlaskua - ja kas - siitä se lähti. Kun tulee jumitus, en ota pulttia, vaan totean rauhallisena, että tämä on nyt tämä vaihe taas, ja se menee ohi! Itse ruokailut ovat olleet helppoja, siinä suhteessa ei ole ollut ongelmia, paitti ulkomaan matkoilla, joissa asiasta ei ole kuultukaan! Munat ja pekoni aamulla alkoi hyvin äkkiä tökkimään - siirryin turkkiliaseen jugurttiin ja sotken siihen marjoja ja STEVIAA! Tuo stevia on yksi minut pelastanut aine. Makean perään kun olen hätki. Toinen, joka todella laittaa asioihin vauhtia on kookosöljy, jota on mennyt kahvin joukossa usseempi purkki. Laitan ruokaa usein hyvinkin isolle porukalle, perunoita keittelen kyllä, mutta teen semmoisen kastikkeen, jossa ei ole hiilareita jotta voin syödä sitten sen soossin salaatin ja lihan tai kalan kanssa. paljon olen myös syönyt kaalia, pääasiassa paistinpannulla rasvassa haudutettuna sipulin kanssa - kyllä on hyvää. Sitä tuppaa syömään perheen ei karpaajatkin...joskus täytyy oikein huomautta, että jättäkääs sitä nyt mullekkin! Kreikkalainen salaatti on koko perheen suosikki ja sitä on pöydässä usein. A-luokan makkarat ja nakit ovat kuuluneet ruokavaliooni, sian- ja hirvenliha ja kaikki kalat. Sillistä tosin sain hirveän kihtikohtauksen - parin lonkeron kera tuli nautittua!
Itse viljelltyjä härkäpapaujakin söin talvella paljon - niiden HH määristä en saanut tolkkua - oli niin monenlaista tietoa - nyt nekin tökkii... Leivän syönti on minimissään, ei tosin kokonaan - leivon yleisön pyynnöstä spelttileipää (itse viljellystä ) ja kyllä on pakko pari viipaletta lämmintä leipää maistaa - mutta en ole siittäkään stressiä ottanut. Joskus pahimpaan himoon hapankorppua tai näkkileipää, mutta hyvin harvoin semmonen leivän himo iskeekään.
Kahvin siis juon kookoksen ja stevian kanssa, ja jos jotain tekee mieli napostella -niin juustoa mukaan...Siinä on vain se vika, että saan kovetetuista juustoista ummetuksen...joka ei ole kivaa. Vanha, pitkään seisonut kahvi kyllä sitten helpottaa siihen. Olen herkutellut muutaman kerran jäätelöllä - ja 70% suklaalla... Mutta kummasti on makutottumukset muuttuneet. Uudet perunat eivät maistuneet enää hyviltä - dominokeksit maistuivat äklömakeilta - ei tartte enää niidenkään perään haikailla... No - kalja maistui entiseltä kuumana kesäpäivänä terassilla - tai se ensimmäinen - toinen alkoi jo tökkiä... Jos joskus eksyn ravinteliin, niin tilaan Irishkoffeen hermeseteksella - siis kahvia, wiskiää ( tai konjakkia) ja kermavaahtoo - Onneksi on tuota mielikuvitusriepua, että olen hoksannut vaihtoehtoisia tapoja, niin ettei ole oikeastaan tarvinnut luopua istään olennaisesta. Normaalina päivinä koto-oloissa hiilarit jää siihen 20-30 gr....enkä ota stressiä- se on se tämän viestin tärkein pointti - stressi tekee ne jumit....
Lokakuussa 2010 siis aloitin, ja meni yli 3 kk ennenkuin alkoi tapahtua. Näin on käynyt Maijamimmulle - stemppiä muillekkin - uskokaa vain - tää toimii- toisilla vain hitaammin!
|