JariJ kirjoitti:
Onko mittausarvoille mitään "viitearvoja" karppinäkökulmasta eli voiko niistä päätellä juurikaan mitään muuten kuin omalla kohdallaan suhteessa edellisiin mittauksiin? Milloin arvot pitäisi olla suurimmillaan ja pienimmillään?
Saitkohan tähänkin jo vastauksen? VAstaisin että ei
Se on yksilöllistä sekä perimän että elämäntilanteen osalta:
- On ihmisiä, joiden kroppa menee helpolla ketoosiin ja jotka käyttävät ketoaineita (eli tekevät maksassa rasvasta vesiliukoista ravintoa) enemmän kuin glukoosia (jota samainen maksa voi tehdä proteiineista silloinkin kun hiilareita tai maksaglykogeenia ei ole).
- Ja on toisia, jotka käyttävät mieluummin rasvaa suoraan rasvana ja käyttävät helpommin sitä glukoosia (jota maksa tekee tai annostelee).
- Lisäksi kropan (tai siis lihasten) siirtyminen rasvapolttoon vähentää vesiliukoisten polttoaineiden tarvetta ja siis myös ketoainetuotantoa kaikilla
Vähän samanlaisista yksilöllisistä eroista riippuu sekin, kenen kroppa "viihtyy" ketotikuissa näkyvällä ketoosilla ja kenen ei. Tällä ei ole tekemistä laihtumiseeen an sich, vaan homma riippuu maksan ja haiiman yhteispelistä rasvapolttoisella karpillakin.
Meistä vanhoista karpeista muistaakseni mirka (ja hoover?) viihtyvät todella hyvin ketoosilla eivätkä tarvitse kovin suurta hiilarirajoitusta päästäkseen tuonne "tikuissa näkyvään ketoosiin" . Ja vastaavasti minä allergioineni voin huonommin "tikuissa näkyvässä ketoosissa", joskin näemmä pääsen sinne nopeasti hiilarirajoituksilla - siksi olen mieluummin "hitailla aivohiilareilla". Ja muistelen että pappa (ja elka?) olivat niitä, jotka eivät nollahiilareillakaan olleet enää karppiintuneina "tikuilla näkyvässä ketoosissa" mutta viihtyvät silti hyvin niillä tosi matalilla hiilareilla. (Korjatkaa jos muistin väärin

)