Mimmimakia kirjoitti:
EI
JOo, hetken jo luulin et oheneminen alkoi, kun vaaka notkahti alas päin. Nyt se on kyllä tullut jo takaisin, eilisiltana punnitusta alin on ollut n. viikko sitten 3,4kg alempana. Mutta ei siis enää.Eli en mä mitään ohenekaan. Mittanauhaa konsultoin ja kokonaista yhden sentin on lähtenyt vyötäröltä... Onhan sitä siinäkin. Muualta ei ole lähtenyt. Ilmeisesti ihmiset, jotka ovat "nähneet" että olisin laihtunut, ovat vain olleet kohteliaita. Pakkohan se läheisten on yrittää tsempata, kun näkevät kuinka tämä lihavuus on mulle psyykkisesti (ja fyysisestikin tietysti) raskas paikka.
Vaikea varmasti tajuta, et mulle painon aleneminen on se juttu. Ihan sama lähteekö se paino pois lihaksista, läskeistä vai luista, kunhan 34kg ottaa ja katoaa jonnekin huitsin nevadaan.
Pitäs ehkä käydä ruinaamassa taas ne kilpirauhaskokeet.

Mut jos niissä ei mitään oo, niin sit ei oo.
Mun tekis mieli jo uutta vauvaakin, mutta en kyllä voi näiden läskien päälle enää taas lihoa 40kg... Enkä mä jaksais eläkään sen mahan kans, jos on yhtä hirveä turvotus yms olo raskausajan...
no ei tää tänne kuulu oikeesti. Kiitos pappa!
Siis käytät vaakaakin miten sattuu.
Punnitse vain ja ainoastaan aamulla, samassa vaatetuksessa tai vaatteitta. Aamuvirtsan ym jälkeen, ennen kuin olet laittanut mitään suuhun.
Tai heitä se vaaka mäkeen, survo vaikka kappaleiksi. Et tarvi sitä. tarvit ravinnon jolla homma alkaa toimia ja sen havaintoon riittää se kun tietää vatteiden venyvän. (toki psyykkisenä motivaattorina vaaka voi toimia silloin kun homma pelaa ja oikein käytettynä mutta väärinkäytettynä tms se voi olla yksi paha tuska)
Vertaile niitä lukemia keskenään pidemmällä aikajänteellä. Unohda satunnaset vuorokausivaihtelut. Kuukauden parin trendi alkaa jotain kertoa. Ota vaik noista punnituksista viikon keskiarvo jossa on ylin ja alin jätetty pois. Tai ihan jotetenkin muuten. Kunhan lakkkaat reagoimasta lyhytaikavaihteluihin. Se nopeatempoinen vaakalukemiin tuijottaminen ainoastaan aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa ja poukkoilua sinne tänne. Normaalin fertiili-ikäisen naisen painovaihtelu voi helposti olla luokkaa 4 kiloa ilman että sillä on mitään tekemistä lihomis laihtumis asioissa. Miehillä se on keskimäärin pienempi.. parisen kiloa. Vaihtelu syntyy nestemäärän muutoksista kudoksissa sekä muista pikkuseikoista kuten vaikkapa suolen sisällöstä.
Ja jos paino on tosi tärkeä. Kirjoita tarralappu johon laitat sen painon ja liimaa se näkyvälle paikalle puseroon tai hattuun.
Rasvakerros voi myös vähentyä painon olennasesti muuttumatta. Mutta toki jos ylipainoo on 40 kiloo niin kyllä silloin painokin putoo kun se rasva lähtee.Lihaksia ei edes noin paljon olisi tuhottavaksi vaikka kaikki vetäisiin.
Ei tuo ongelma ole vaikea tajuta, ei fysikaalisesti eikä myöskään sen psyykkinen puoli.
Sellaista runsaasti ylipainoista ihmistä ei ole joka ei laihdu. Se on lähtökohta. Jos se ei onnistu on jossain jotain pielessä. Ja se missä jotain on pielessä on siinä mitä kaikkea sinne suuhun ängetään. vaikeaa voi olla mikäli elimistössä on ongelmia jotka hiukan laittavat hanttiin, tai psyyken puolella joka taas vaikuttaa unen laatuun, stressitilaan, syömisiinkin silloin kun kontrolli ei pelaa tai johtaa laihtumisen kannalta epäsopivaan syömiseen vallitsevassa elimistön tilassa.
Rasvapaasto tai sen kaltainen yksilöviritetty on melko varma nakki, kun se tehdään kurinalaisesti. Se on suht helppo. Mutta myös jatko siitä on suunniteltava.
Sinä tarvit kurikarppausta valitettavasti. uskon että jos psyyke kestää ne rajoitukset ja ohjeet homma menee loppujen lopuksi suht kivuitta.
Mutta täsmäsäätöjä ei voi tehdä ilman dataa.
Oikein kunnolla tehty ja suunniteltu vaatisi jopa muutaman labrauksenkin.
Siksipä se olisi oikeastaan lääkärin heiniä face to face.
Mutta voisi sitä ilman niitäkin kokeilla. Kotikonstein. Mutta oli tapa mikä tahansa jollekin ns epämukavuusalueelle meno ainakin tilapäisesti on tarpeen ainakin jos haluaa nähdä tulosta kohtalaisen vauhdikkaasti esim psyykkisistä syistä. (uskon palautus, motivointi jne... ja ns edestakaisin poukkoilun ja sen tuskailun lopettamiseksi. Se ressikin kun saattaa pahimmillaan pilata paljon, koska sekin vaikuttaa aineenvaihdunnan säätelyyn. (mm kortisoli)
Rasvapaasto (joku sen viritelmä) on sinänsä helppo eikä se edellytä edes rasvan juontia pullosta. (on muuten aika lähellä pikkulasten epilepsiahoidon ruokavaliota, mutta kalorirajoitetu). Toki makeutusaineitta ja niukoilla hiilareilla maustamisen saa tehdä niin hyväksi kuin haluaa (mutta niidenkin sisällöt lasketaan jos enemmän kuin puoli hyppysellista pippuria)
Ennen rasvapaastoa toki vosi myös tehdä pienen "temppu - boostin" eli tuupata kroppaan kunnon muonaa viikon pari kokolailla rajatta mutta kohtalaisen pienin kerta-annoksin sentään. (paitsi hiilarin osalta tietenkin rajaa.. )