Hyttysten ininän lisäksi ehdoton suosikkini vihan kohteeksi on viritetyllä kovaäänisellä mopolla selkä köyryssä paahtava teinipoika.
Aina kiihdytetään ja ajetaan täysillä, kaasukahvalla on kaksi asentoa.
Jos se vitun rakkine kulkee kahdeksaakymppiä, pakko on painaa pyörätietä täysillä. Onko ne kuuroja metelille, eli kiihottuu aiheuttamastaan metelistä? On ne, olin itsekin sellainen, hetken.
Jumalauta, vajaamielisenä syntynyt marakatti tulee mieleen kun semmonen lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt möykkää menemään edestakaisin kylänraittia!
Aikuiset sentään useimmiten, ja autoilevat teinitkin, noudattavat jonkinlaista varovaisuutta ajossaan. Nämä idiootit hakee parasta kulkua, ajattelematta sitä risteyksessä tumpeloivaa pappaa/mummoa, tai perheenpäätä kakaroineen.
Heimokontrollia mopopoikien mielivaltaan! Puuttukaa rohkeasti! Joku tolkku!
(kimmokkeena mielipidekirjoitukseeni ehkä, kesäöisin ikkunat avoinna tuulettaessa, vimmainen teiniapina kiusaa viritettyä moottorisahaansa täyteen vauhtiin - vitun idiootti, herätät isomummosikin hautausmaalla!)

lis. Painoarvoa sanoilleni - I know what kids do, how they are - Was one myself - Olin tietenkin pahin metelöitsijä, muuten ihan kiltti..., hitsasin Honda Monkeyyni koulun teksnisen työn tunnilla suorapaahtoisen pakoputken. Tarkoitus oli laittaa äänenvaimennin perään, oliko niin että opettaja kielsi omat viritykset. Olihan se asennettava, yritin hillitä meteliä ruuvaamalla klemmarilla (letkunkiristin) rei'itetyn viinpullon korkin putken päähän. Sehän poksahti samantie pois, vaikkei mopo ollut isommin viritetty.
No, eräs kaunis päivä ajelin ihan rauhassa kaasu pohjassa lähiössä, kuuli metelin läpi rasahduksen takanani. Toisen vai kolmannen kerroksen parvekkelta oli heitetty tuolilla, mies huusi naama punaisena nyrkkiä puiden perään...
Virittelin kulkupeliäni maltillisempaan suuntaan lähipäivinä. Vaikka olinkin kova jätkä kaverien mielestä.

En korjaa typoja, mutta korostan - mulla oli aina jarrut ja valot kunnossa, toisin kuin muilla apinoilla!