|
Ei ne kaikki kommentit täynnä vihaa ole esim, tässä loistava tarina kirjoittanut tigru, eikös täälläkarppaajissakin ole tigru ken ties vaikka sama tigru.
Hei, täällä taas yksi sellainen karppaaja soittaa suutaan. Oma tarina lyhykäisyydessään: Mieheni sairastui 2-tyypin diabetekseen jo alle kolmekymppisenä. Söimme “terveellistä” suomalaista kotiruokaa, johon kuului mm. paljon leipätuotteita. Leivoimme paljon mm. täysjyvä sämpylöitä. Emme syöneet ranskalaisia tai eineksiä yms. Mieheni työ on fyysisesti erittäin raskasta. Silti, vaikka teimme kaiki oikein, mieheni sairastui niin, että hänen verensokerinsa huiteli yli 20 ja lääkärit ihmettelivät kuinka äijä pysyy tolpillaan. Aloimme syömään tarkasti diabetesliiton ohjeiden mukaan. Tilanne vain paheni. Äijä turposi kuin pullataikina vaikka taas tehtiin kaikki niin oikein ja punnittiin jokainen suupala. Verenpaine ja kolesteroli ja muut metabolisen oireyhtymän sairaudet vaativat omat lääkkeensä. Mieheni ei enään jaksanut kuin sohvalla maata.
Sitten löysimme sen “uskonnon” näimme “valkeuden”… heh, vähän huumoria. Ei me olla niin tosikoita, kun luulet… Me löydettiin Antti Heikkilä kirja: “Diabeteksen hoito ruokavalion avulla”. Mieheni, joka alle nelikymppisenä muistutti viiskymppistä ukonrahjusta, totesi, että kokeillaan nyt tuota sitten vielä, että ei tässä paljoa menetetä kun kaikki arvot on muutenkin viturallaan.
Mieheni laihtui silmissä 20kg ja sokeriarvot olivat heti viikossa 4-6, eli normaalit ja mitään lääkkeitä ei tarvittu. puolen vuoden sisällä mieheni pääsi eroon kaikista lääkkeistä ja nykyään kun ollaan karpattu 2 vuotta, hän näyttää kolmekymppiseltä!
Diabetesliiton ohjeilla sain myös minäkin sellaisen tasapaksun vyötärön. Luulin, että nyt se varhaiskeski-ikä iski ja saan “mummomahan”. Muu kehoni pysyi hoikkana. Nyt olen karppauksella saanut takaisin ampiaisvyötäröni.
Se “apinanraivo” mitä karpaajat tuntee, on oikeastaan vihaa: Tehtiin kaikki niin oikein kun nuo professorit sanovat. Syötiin sydänmerkittyjä ja 0% tuotteita ja käytettiin hirveä määrä lääkkeitä ja sairaus vain paheni. Eletään monta vuotta huonossa hapessa. Sitten tehdään kaikki TÄYSIN PÄINVASTOIN kun nuo proffat kertoo ja parannutaan täysin, saadaan viskata kaikki lääkkeet menemään. Siitä nousee armoton viha, että minua on kustu silmään monta vuotta. Minua on pidetty tahallaan sairaana. Siinä syntyy vainoharhainen ajatus siitä, että hyötyykö joku taho kenties siitä että sinä olet niin sairas? Sitten näet, kuinka virallinen taho, ravitsemusterapeutit, proffat ja diabeteksen hoitoon erikoistuneet lafkat jatkavat muiden kohtalotovereittesi myrkyttämistä valtavalla määrällä hiilareita. Haluat epätoivoisesti levittää “oikeaa” totuutta noille entisille kohtalotovereillesi, kertoa, kuinka heitäkin kusetetaan systemaattisesti ja tuolla menolla heidän raajansa napsaistaan tyngiksi jonain kauniina päivänä… Eikä diabetikolle ole olemassa mitään “hyviä hiilareita”. Pala täysjyväruisleipää nostaa sokerit kattoon kun taas rasvassa paistettu höttövilja pasteijja ei sitä tee koska siinä on niin paljon rasvaa…
Tässä on nyt käynyt niin, että yht’äkkiä sellainen tavallinen, yli-kiltti, muuten-niin-hiljainen, nöyrä, auktoriteeteille kuuliainen piruparka, löytää itsensä tilanteesta, jossa hän joutuu ensimmäistä kertaa elämässään taistelemaan mahtavaa tuulimyllyarmeijaa vastaan. Ei sitä tottumattomana osaa hoitaa sitä juttua niin taitavasti ja sivistyneesti kuin ammattitoimittajat.
Sitten nuo proffat kertoo, että tuo teidän dieetti ei toimi, että empiirinen kokemus ei ole sama kuin tieteellinen koe. Kieltämättä tämä karppaus on uskonto. Jos uskonto määritellään jollain mikä on antanut “ihmeparantumisen” ja pelastumisen ja minkä edessä tuntee nöyrää kiitollisuutta siitä että rakkaimpasi voi niin hyvin!
Ymmärrän hyvin, että ruokaa ei riitä kaikille maapallon asukkaille, jos kaikki rupeisivat karppaamaan, mutta pitääkö mieheni siis luopua karppauksesta tämän eettisyyden takia ja kuolla nuorena hidas ja kivulias kuolema sokeana ja amputoituna?
Tigru
|