Omasta kokemuksesta on alkanut tuntumaan siltä, että useimmat karppaajat kärsivät tietyistä ongelmista vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska he elävät syödäkseen. Mielestäni ruoka on ainoastaan ruokaa, joten ei siitä sen suurempaa asiaa tarvitse tehdä. Tällä tavoin mieliteot jäävät vähemmälle, kun ruokaa ei edes ajattele. Eli lihominen on ainoastaan asenne kysymys( joka on hyvin selvää meille kaikille).
Itse vedin ketokarpilla kolmisen kuukautta ja 14 kg tippui hujauksessa ja nämäkin normaalipainoin rajoissa. Olen siis hyvin tyytyväinen tuloksiin. Nyt olen lisännyt rutkasti hiilareita aterioilleni, olen huomannut olevani vielä enemmän tyytyväisempi, sillä paino ei ole noussut. Tämä johtuu siitä, että olen pitänyt tarkat ruokailuajat ja jättänyt herkut syrjään. Olen myös liikkunut ja aloittanut salilla käymisen. En ymmärrä sitä, että karppausta mainostetaan sellaisella periaatteella, että nyt saa syödä niin paljon kuin haluaa ja ruoasta saa nauttia. Pitääkö siitä ruoasta nyt nauttia? Jos tavoite on parempi elämä ja solakampi vartalo, niin on mielestäni selvää, että se vaati töitä.
Ainiin ja halusin myös kysyä, että mikä pointti tälläisessä foorumissa on, jossa esitellään omia ruokapäiväkirjoja ja jeesustellaan kuinka ihanaa on erottua massasta. Eivätkö ihmiset voi vaan elää omaa elämäänsä ja toimia siellä kuten parhaaksi näkevät. Kyllä se vaan niin on, että kaikkea voi syödä niin paljon kuin haluaa, mutta seuraksista pitää vastata itse eikä syyttää maamme terveysasiantuntijoita. Totta kai, jos joku tekee ihmeparantumisen ruokavalion muutoksen seurauksensa on se hyvä asia, mutta itseäni ärsyttää asiasta paasaaminen niin täällä, kuin mediassakin. Ei muuta.
Täytyhän sitä nyt aina vähän KÄRSIÄ ja joutua KIELTÄYTYMÄÄN asioista! Typerää martyyrin leikkimistä tällainen ajattelutapa, sanon minä.
kiitos nauruista.
