karppaus.infon arkistoitu foorumi

Perjantain sietämätön keveys vaivaa jo heti aamusta, joten heitetäänpä kehiin taisteluaihe: perinneruoat Itä- ja Länsi-Suomessa.

Väitän: Itä-Suomessa on vielä tänäkin päivänä maukkaat perinneruoat. Mieleen tulevat karjalanpaisti, karjalanpiirakat, kaikenlaiset muhevat uunilaatikot ja uunipuurot.

Länsi-Suomen perinneruoat ovat muisto vanhoilta ajoilta, ja tuntuvat nykyihmisestä lähinnä vastenmielisiltä. Hyvänä länsisuomalaisena perinneruokana mieleen tulee vain imelletty perunalaatikko, ehkä myös juhannusjuusto (juustonjuoksuttimen avulla maidosta tehty juttu, jossa on heraa ja juustomainen osa). Muista en paljon tiedäkään, henkilökohtaisesti olen joutunut tekemisiin kylmän valkoisen sianihran kanssa, jota lapsuuden kyläpaikassa tarjottiin juhlatarjouksena vieraille. Se oli erikseen kauniilla tarjoilulautasella, kuin leipäjuusto nykyään. Muistan elämäni loppuun asti sen tuskanhien, jonka vallassa sillä aterialla istuin kun kylmää valkoista ihraa pantiin lautaselleni oikein iso palanen. Siitä minulla ei ole muistikuvaa, miten sen ihranpalan kävi.

(HUOMIO karppaajat! tässä ei ole kyse nyt sianihran terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä! Sianihran käyttökelpoisuus ruoanlaitossa on selviö! Rapea pekoni on herkullista!)

Ruokakulttuurin erot aiheuttivat joskus närää karjalaisevakkojen ja länsisuomalaisten kesken: karjalaisten herkullista arkiruokaa paheksuttiin, kun länsisuomalaisten mielestä arkena piti syödä vaatimattomammin.

Itä-Suomessa paistettiin joka viikko leipää, Länsi-Suomessa paistettiin kerran pari vuodessa ja syötiin kivistä leipää. Länsi-Suomessa ei ollut sellaisia uuneja kuin Itä-Suomessa.

Itse olen, kuten tästä puolueellisesta taistelunaloituksesta voi päätelläkin, enemmän ollut tekemisissä itäsuomalaisen ruokakulttuurin kanssa.

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Unohdit kurniekut täysin!

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Missä tirripaisti ja läskisoosi on keksitty?

Imelletty perunalaatikko on kylläkin itäsuomalainen perinne

Vanhana kansatieteen opiskelijana vastaan ja puolustan Länsi-Suomea kun ei sille tunnu sympatiaa heruvan.

Suomi on niin pieni alue että siihen ei juuri mahtunut vaihtelua kasvien kasvuolosuhteissa. Lännessä oli pienellä alueella vehnää ja idässä tattaria, mutta ei merkittävissä määrin. Eniten viljeltiin ohraa ja myöhemmin ruista, joista myös perinneruoka on tehty.

Kaikkein suurimman ruokakulttuurissa aiheutti uunien erilaisuus (myös vilja kuivatettiin ja jyvät piilotettiin eri tavoilla, mutta empä puutu siihen.) Idässä uuni oli tuvassa ja sitä lämmitettiin joka päivä. Uunin lämpöä toki piti käyttää hyväksi, joten keskityttiin ruokiin, joiden valmistaminen kesti kauan: KArjalanpaistiin, imellettyihin laatikoihin ja puuroihin (itse pääsiäismämmi oli kuitenkin länsisuomen ruokaa), tehtiin rahkaa ja rahkaleivonaisia. Leipää leivottiin, jos ei nyt parin päivän välein niin ainakin joka viikko. Leipä oli silloin tietty pehmeää ja tuoretta. KArjalanpiirakat paistettiin kuumassa juuri lämmitetyssä uunissa, sitten laitettiin lihat ja jälkilämmössä vielä imellettiin ja tehtiin rahkaa.

Lännessä puolestaan ruoka tehtiin piisillä padassa. Kesäisin ruoka tehtiin ulkona kun oli kuuma. Leipomorakennus oli erikseen ja leipää leivottiin vain muutamia kertoja vuodessa. Tästä tietenkin tulee aivan ihana, kova reikäleipä! Ruotsalaisvaikutteena myöhemmin alettiin lisäämään vuokaleipään makeutta. Mitäs muuta kivaa Länsi-Suomen kautta on levinnyt? Rosolli! Silli! Munkit! Näkkileipä! Läntisiä ovat myös siskonmakkaroiden edeltäjä laukkamakkara sekä maksamakkara.

Makea juusto on taasen pohjoissuomalainen ilmiö. lännessä sen tilalla oli pitkäpiimä (vastaa nykyistä bakteereilla hapatettua piimää) ja idässä taas kokkelipiimä, joka happani itsekseen (yäk!) ja vastasi ennemminkin nykyisin kotona tehtävää tuorejuustoa.

Eli kyllä sitä lännessäkin osattiin! Niiden perinneruoat eivät vain ole säilyyt niin perinteisinä kuin idän. Eihän kukaan sano esim keitettyjä perunoita ja silliä tai halstrattua kalaa perinneruoaksi?

Länsi-Suomi: alkuruuaksi laukkamakkaraa tai verimakkaraa, namijälkkäri tietysti piimää, paipojauhoi ja mustikoit! Se on herkkua!

hih, kirkjotusvihre, tietty piapo- eli talkkunajauhoi. Nyt tiätty joku heti kertoo et seki ols karjalaiste keksintö, mut hyvää se kumminkis o´!

Heh, katsos vaan! Ilmankos minä siitä tykkäänkin. En tiedä miksi arvelin sitä länsisuomalaiseksi, vaikka kirjoittaessani jo ajattelin että ei oikein istu yleiskuvaan kun on uunissa haudutettava laatikko.



Näin juuri. Kyllä minusta vaan itäsuomalainen uuni mahdollisti lämpimien herkkujen teon ihan toisella tavalla kuin länsisuomalaisten leipomo.

Eikö ollut aikamoinen lämmön hukkaanheitto se, että leipomo oli erikseen? Historiallisista romaaneista on jäänyt mieleen miten ennen talvisaikaan Suomessa paleltiin. Lämpimät uuniruoat ja leivät tuntuvat tätä taustaa vasten ihanilta asioilta.



Ei mulla ole siitä ihanaa kuvaa. Sitä piti liottaa ennen kuin sitä pystyi syömään. Hyh, ajatelkaa nyt kuivahtanutta ruiskänttyä jota liotetaan vedessä ja syödään sitä lionnutta mössöä.

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Ristiinnaulittu siika, piparruutihauki, nahkiaiset, sallatti. Hyviä juhlaruokia lännessä, arkisyömisissä taitaa kyllä itäsuomalaismuonat pesettää.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Mihinkäs ne itäsuomen kala- ja lanttukukko jäivät? Vanhan ajan ohut ruiskuori ja runsas läski eli silava teki niistä kovasti, kovasti karppia. Siellä päin harrastettiin myös sieniä ja kaali-puolukkasalaattia. Ja kaalia kaikissa muodoissaan...

Ja sellaisessa vanhanaikaisessa riisipiirakassa muuten kuori oli ohut kuin paperi, ja sisusta oli maitoon keitettyä ohraa, johon heitettiin vielä pari munaa. Ja se syötiin munavoin kanssa, niin että rasvavana valui suupielestä.

Vasta meidän uusvanhat reseptimme ovat unohtaneet ne rasvat ja läskin. Surullista... valittelee els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Länsi-Suomessa sadoittain silakkaruokia. Surullista vain että viljanviljelyn päästöt ovat saastuttaneet Itämeren, ja pyydetystäkin silakasta puhtaammat pikkukalat seulotaan minkeille ja ihmisille myydään ne saastuneemmat isot...

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/