karppaus.infon arkistoitu foorumi

Heh, kyllä se niin vaan on. Painonvartijoiden tärkein anti lienee (ravitsemuspotaskan sijaan) ryhmän tuki. No tietenkin se on hyvin tärkeää laihduttamisessa, tunkee naamaansa sitten mitä tahansa ruokaa.

Karpeilla nämä kokoontumiset menee tänne virtuaalimaailmaan eli internettiin satunnaiset livetapaamiset pois lukien. Karpeilla kokoontumiset ovat liki päivittäisiä, vähän yksilöstä riippuen, Paikkareiden viikottaisten (?) sijaan.

Ryhmän vetäjätkin tänne näyttää muodostuneen, eihän minun tarvitse edes nikkejä erikseen mainita. Kyllä niitä muutama kuitenkin löytyy. Ryhmän vetäjät johtavat joukkioitaan tarkalla huolenpidolla ja ohjeistuksella hankkien koko ajan aktiivisesti uutta tietoa.

Sou? Yhden oleellisen asian unohdit: täällä ei rahasteta. Tätä sanotaan vertaistueksi, tämä ei ole bisnestä.

Jep, se on hienoa, ettei rahasteta. Myös vertaistuki on hieno asia, hyvä että Karpeille on oma foorumi. En minä näitä unohtanut.

Havainnoin vain, että ihmisten ryhmädynamiikka on todellakin sen kaltaista, että nettifoorumillekin syntyy selvä hierarkia.

Se, että täällä ei rahasteta, tuo toki rehellisiä reaktioita, esim. uusia kyselijöitä kohtaan ollaan välillä kovin epäluuloisia ja vihamielisiäkin, mikä on harmi.

Peace!

Se, että täällä joskus ollaan vähän epäluuloisia uusia kirjoittajia kohtaan, voi johtua siitä, että tänne jostain syystä eksyilee omaan elämäänsä sisältöä etsiviä trolleja.. Kirjoitetussa tekstissä ei aina havaitse nyansseja, joten aluksi ihan tuollaista untuvikkoa voidaankin luulla trolliksi.. Varsinkin, jos hänen kirjoituksensa löytyy taistelutanner-palstalta.. Sori. Ja tervetuloa!

Enenevässä määrin olen huolissani niistä, jotka aloittavat karppauksen vajailla tiedoilla. Aiemmin jaksoin uskoa ihmisten haluun ottaa asioista selvää, olen kuitenkin huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka toteuttavat mitä tahansa ohjetta sokeasti. Tässä ongelmana on, että he saattavat poimia tiedon sieltä, ohjeen täältä ja päätyä valinnoissaan huonoimpaan vaihtoehtoon.

Tämä näkyy kirjoituksista lähes välittömästi, ensinnäkin saatetaan puhua hyvinkin tietävästi induktion 20g hiilarirajasta, mutta lopulta ei olekaan mitään hajua missä ruoka-aineissa on hiilaria tai mitä muita perusteita on sille miten ruokavalionsa koostaa (vitamiinit + hivenet....)

Näet asian mielestäni turhan musta-valkoisesti, ryhmän vetäjien sijaan meíllä on joukkio ihmisiä, jotka vaihtavat mielipiteitä, kysyjät saavat vastaukseksi mielipiteitä ja monenlaista dataa, riippuen vastaajan karppi suuntautumisesta. Kysyjän omalle vastuulle jääkin vastausten pureskelu ja harkinta, tämän foorumin luonteeseen ei sovi, että kaikki toteuttaisivet samanlaista karppausta jonkun gurun ohjeiden mukaan (kuten joissakin muissa "kerhoissa", joissa ohjaajatkin joutuvat olemaan yksimielisiä ja samaa reseptiä kaikille tarjoavia, omia mielipiteitä tai kritiikkiä ei saa saa julkisesti esittää)

Olet kovin suloinen Nist Älä turhaan pyytele anteeksi, oli viestissäni pieni hippunen trollauksen siementä... Mulle saakin vastata vähän provosoituneesti, siksi harkinnan jälkeen päädyin viesteineni Taistelutantereelle enkä Vierailijoihin...

Tuohon ei voi kyllä laittaa vastaan, kovasti asiaa puhut.

Näitä "ryhmän vetäjiä", mitä minä tarkoitan, ei ole tänne kukaan nimittänyt, vaan he ovat omaksuneet tämän paikan. Onhan täällä vähän eri linjan tyyppejä, jotka aina muistavat tuoda esille oman näkökantansa. Näkevät vastuukseen valistaa asioista omalta kannaltaan. Välillä "liidereiden" välille tulee pientä kinaakin, jonka aikana miekkojen sijaan kalisevat nettilinkit ja sivistyssanat, mutta sopuun yleensä aina päästään.

Nyt vielä muistutan, että en ole sanonut näissä "ryhmän vetäjissä" olevan mitään pahaa. On hyvä, että muutama omaan tyyliinsä perehtynyt avartaa keskustelua omalta kantiltaan.

Vai että ryhmä on paikkareissa parasta! Minusta ennen se oli pahinta, nyt sen tilan on vienyt ruokavalio - tai -valiottomuus näinä vapaiden pisteiden aikoina.

Ekan kerran paikkareissa ollessani istuin muutaman viikon tunnollisesti näissä kokouksissa, joissa tunnelma oli kuin herätyskokouksessa - tai sitä haettiin. Ei se oikein ainakaan minun suomalaistyyliini sovi. Oli monesti vaivautunut olo, omasta tai toisen puolesta. Suitsutettiin ja paheksuttiin - voimallisesti.

Tokan kerran - paljon nyöhemmin - istuin suuren seurakunnan jatkona n. kolme kertaa ja kuuntellin vaivautuneena - taas - kuinka vetäjä luki uusia juttuja suoraan paperista. Porukkaa oli niin paljon, ettei mitään ryhmäfiillistä syntynyt, puhumattakaan että Minä Itse olisin saanut tarpeeksi huomiota ja neuvoja vetäjältä.

Seuraavan yrityksen yhteydessä kävinkin vain punnitsemassa itseni muutaman kerran ja hakemassa perusmateriaalin. Sillä kerralla myös laihduin eniten, n. 10 kg, ilman mitää ryhmiä tai tukia. Hassua, eikö vaan!

Jos ryhmä on siedettävän kokoinen ja vetäjä hyvä tyyppi niin varmaan se sopii monelle erinomaisesti. Nämä olivat kuitenkin minun kokemuksiani. Tämä nettiporukassa pyöriminen sopii minulle vähän liiankin hyvin, katsokaa vaikka mitä kello nytkin on! Ja huomenna herätys kuuden pintaan. * haukotus *

_________________
Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.

Toinen huono puoli noissa PV-ryhmissä ainakin omasta kokemuksestani
oli se, että jos ei kiinnostanut ziljoonia makeiden korvikereseptejä,
ei siinä ollut mitään annettavaa, ainakaan Helsingin keskustassa.
Jos erehtyi kysymään jostain heille tuntemattomasta ruoasta,
ei saatu ikinä vastausta (esim. halusin tietää mikä on ankan
pisteytys, kun sitä meillä syödään paljon ajoittain). Jätin PV:n
sen sijaan kuin jättää ankan syönnin 0=).

Inhottavaa myös PV:ssa oli kun painon nousu miltei julkistiin vaa'alle
odottaville. Paheksuvia ilmeitä oli kyllä varsin vaikeaa olla huomaamatta,
kun seisoi jonossa. Mollaustakin sai, jos nousi pari viikkoa putkeen.
Sanomattomia syyteitä siitä, ettei noudattanut PV:n pyhää ohjelmaa
*huokaus*. Mistä mun piti silloin tietää, että vastaan heidän antamia
ohjeita, minulle ei sovi syödä niin paljon pottua kuin haluan?

-yupik

Minulla on Paikkareista kokemusta kolmenlaisesta ryhmästä. Mukana oli kyllä myös paljolti kulttuurieroa, koska yksi oli Suomessa, toinen Ruotsissa ja kolmas Englannissa.

Suomessa: Istutaan kaikki hiljaa luokkahuoneessa ja jutellaan vain kavereille. Ryhmänohjaaja pitää luennon. Kukaan ei kysy mitään, paitsi kaikkein rohkeimmat tai rääväsuisimmat. Käydään vuorotellen läpi kaikkien "saavutukset" ja paheksutaan niitä, jotka on saavuttaneet vähemmän kuin itse. (minä: -2,5kg/2kk ja pirun paha mieli)

Ruotsissa: Istutaan "kahvilatyyliin" pöytien ympärillä. Ohjaaja sanoo heti alkuun, ettei niitä ohjeita nyt niin tarkkaan pidä noudattaa, pääasia on, että itsestä tuntuu hyvältä. Ohjaustuokio on enemmän keskusteluhetki kaikkien ryhmäläisten kesken. Tein siellä monta ystävää. Ketään ei syyllistetty. (minä: -10kg/4kk, ja sain sen pirun avaimenperän...)

Englannissa: Todella iso ryhmä. Kulttuuriltaan jotain kahden edellisen välimaastosta. Ohjaaja piti alustuksen esim annoskoosta, ja sitten asiasta keskusteltiin niin vapaasti kuin niin isossa ryhmässä pystyi järkevästi tekemään. Hieman saarnaamisen meininkiä... (minä: -5kg/3kk)

Koko Paikkarien systeemi on niin kulttuurisidonnaista ja ohjaajan persoonallisuudesta kiinni, että minun mielestäni se sopii Suomessa harvoille. Laihdutusryhmät vain eivät yksinkertaisesti sovi kaikille. Joillekin sopii paremmin ryhmän tuki netissä ja joillekin ihan yksinäinen laihduttaminen.

Toi muuten unohtui, olen käynyt PV:ssa myös jenkeissä. Siellä
en todellakaan tuntenut mitään häpeää, niin kuin Suomessa
painoni takia.... siellä kun olen pienemmästä päästä, vaikka silloin painoinkin jo jotain 90 kg.

Siellä ei edes puhuttu varsinaisesti mistään laihduttamisesta,
ohjaaja kysyi paljon perheestä, miten kaikkien viikot menivät, jne. Jos
ei tullut jostain syystä, ohjaaja usein *soitti* kotiin ja kysyi miten
asiat menevät. (Suomessa kaikki sama persoonaton lappu kotiin
postitse.) Sieltä myös puuttui tuollainen Nokian herätysliikkeen tunnelma,
mikä on usein Suomessa.

Ja mitä sanoit Ruotsin PV:sta on ihan totta Tykästyin siihen
hyvin paljon. Sääliä, että olimme maassa vain lomalla ja sukuloimassa.

-yupik

Paikkareissa käyneenä niin - niin Suomessa kuin Ruotsissa - en kyllä tätä allekirjoita. Suomessa toki istuttiin luokassa, mutta niin tehtiin Ruotsissakin. Kummassakaan ei mollattu eikä paheksuttu ketään.
Vaikka Paikkareiden menetelmä on mitä on, sen hyvä puoli on ryhmän tuki ja kokemusten vaihto.

Ruotsalainen ohjaaja muuten kertoi "repsahduksestaan", oli vedellyt 16 kookospalloa kerralla. Niitä piti tehdä tyttären myyjäistapahtumaan 100 kpl. Kun hän söi niitä liikaa, hänen piti tehdä vielä uusi annos, että lukumäärä tuli täyteen.
Suomalaisen ohjaajan näin kerran vilauselta telkkarissa. Kasvojen perusteella oppien noudattaminen on ollut hänellekin vaikeaa.