karppaus.infon arkistoitu foorumi

Olen lukenut joskus syömishäiriöisten keskustelupalstoja, joissa ihmiset kertovat ahmimiskohtauksistaan.
Minusta näin äkkiseltään vaikuttaisi, että alakarppaaminen sopisi näille ihmisille tosi hyvin! He kun ahmivat lähinnä hiilareita ja välillä paastoavat ja taas pakko ahmia Tosin bulimiasta en tiedä, kun he saattavat haluta laihtua ihan älyttömästi nopeasti.
Mutt:a BEDistä (ahmii vaan, eikä oksenna) luulisi toipuvan hiilarittomalla ruokavaliolla. Niin monet ovat tänne kirjoitelleet ja kertoneet kadottaneensa makeannälän.
Tiedän kyllä, että syömishäiriö on myös mielenhäiriö. Mutta luulisi mielenkin järkkyvän, jos kokoajan hävettää kun ahmii ja sokeritasapaino heittelee.

Mitä mieltä olette? Oletteko edes kiinnostuneita syömishäiriöistä? Itse olen jotenkin kiinnostunut, kun aika paljon mietin, että ois kiva olla hoikempi ja syödä terveellisesti.

Toki, mutta, tuntukoon pahalta tai ei mutta noissa usein on kyse psyykenpuolesta myös. ne eivät ola vältämättä olenkaan hoideltavissa ruokavaliolla ellei samalla hoideta sitä tunnepuolta (tiedostamatontakin) joka liittyy suhteeseen ruokaan ja suhteeseen omaan kehoon ja usein mukana oleviin emotionaalisin juttuihin jne jne.

Tokihan jollain ihmisellä hiilihydraattirunsaus itsessään voi johtaa aivan aineenvaihdunnan kautta kierteeseen. "hiilarinarkomania" ja sitä kautta jatkuvaan hiilariannosten lisääntymiseen ja tilanteen luisumiseen hallinnasta.

Minä olen sitä mieltä että kaikki ahmistyyppiset häiriöt (big/bulimia) johtuvat SEKÄ mielenterveydellisistä seikoista, ETTÄ ruokavaliosta. Joissain tapauksissa pelkästä hiilarivoittoisesta ruokavaliosta.

Niinä muutamana kertana kun olen sortunut ottamaan vaikka vain yhden joulusuklaan, niin himoni on kostautunut sillä etten ole kyennyt pysymään eroon koko suklaarasiasta, vaan olen vetänyt nannaa niin että napa paukkaa. Samaa ongelmaa ei ole ollut, jos olen päättänyt hipsiä jääkaapille ja napsaista sieltä yhden kipparijuustoviipaleen. Se viipale on pysynyt ainoana, eikä ole tullut himoa popsia koko pakettia kerralla... Kaloreita molemmissa kuitenkin on ollut varmaan yhtä paljon (suklaakonvehti versus juustoviipale)...

Olis vaikee kuvitella, että joku söis kerta toisensa jälkeen itsensä sairaaksi esimerkiksi broilerinkoipia.

Minusta tuo suklaaesimerkki korostaa ongelman psyykepuolta. Paljonko yhdessä suklaapalassa on sokeria?

Samaa ajattelin minäkin.

Ja mahdollisesti myöskin aineenvaihdunnallista puolta. Kas kun insuliinieritystä voi pamahtaa päälle myöskin ilman verensokerin mainittavaa nousua, kyllä makea aistimus suussakin voi nimitäin tehdä herkällä yhtä jos toistakin, erityisesti jos keho "mittaa" sen sokeriksi, myös keinomakeutusaineen makeus voi aikaansaada "väärän" signaalin... . Ja pitää muistaa myöskin greliini ja muut säätöhormonit. On tosiaan syytä pitää mielessä että ihminen on säätelynkin osalta hivenen höyrykonetta mutkikkaampi. Mutta toki ei kannata tietää, sehän lisää vain "tuskaa". Tieto on ikävää. Jne.

Ja luultavasti eritys nouseekin (sitähän eritetään pulsseittain muutenkin) ja sehän voi nousta jo ennen kuin se suklaa edes menee sinne suuhun asti, mikä taas liittyy siihen psyykepuoleen. Vähän samaan sarjaan liittyy meikäläisellä aina dieetin loppupuolella esiintyvä sylkirauhasten yliaktiivinen toiminta jo ruokaa valmistaessa, samaan tyyliin kuin koirilla on havaittavissa.

Aivan, ihminen on kokonaisuus. Ei maksa, ei haima, ei aivolisäke, ei munuainen... kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja psyykenpuoli on kiinteä osa elossa ja normali tajunnan tasolla olevaa ihmistä. Tajuttomat ovat eri asia. Mutta heillakin yllättävän suri osa tuota psyykenpuoleen suoremmin kytköksissä olevaa säätelyjärjestelmän osuutta toimii, kaukana höyrykonesta siis vielä. Aivokuollella höyrykonemaisuus jonkin verran on jo selkeämpää. Mutta edellen hyvin monimutkainen apparaatti, silloinkin. Kaikkine muuttujineen liki käsittämätön. (onkohan joidenkin meille vieraampien kulttuurien ihmiskäsitys sittenkin jotain syvää viisautta sisältävää jota meidän länsimaisella peräkkäisloogisella ajatustavalla on mahdoton ymmärtää... tiiijjjähhäntä.. )

Sellaista syömishäiriötä kuin BIG ei ole olemassakaan. Sairauden nimi on BED eli binge eating disorder tai COE eli compulsive overeating. BEDia sairastavat saavat ahmimiskohtauksia samoin kuin bulimikot, mutta eivät kompensoi syötyä ruokamäärää oksentamalla, liikkumalla tai paastoamalla. COE on samantapainen sairaus, mutta sitä sairastavat syövät jatkuvasti ja pakonomaisesti jotain.
Ahmimishäiriö on eri asia kuin se että välillä tekee mieli syödä enemmän kuin muulloin tai että yhden suklaapalan syötyään syö kerralla kaikki. Ahmimishäiriö on vakava riippuvuussairaus, jossa sairastunut ei oikeasti pysty hillitsemään itseään. Ahmimishäiriöinen ihan oikeasti voi syödä sangollisen broilerinkoipia tai vaikka keitettyjä kananmunia, tulla siitä kipeäksi ja silti tehdä saman vielä uudelleen.
Olen itse sairastanut bulimiaa vuosikausia ja pahimmillaan se on mennyt siihen, että juon vettä niin pitkään kunnes olen ähkyssä ja sitten oksennan. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta kyseessä onkin sairaan ihmisen toiminta. Minulla ei ole hajuakaan miten normaalit ihmiset syövät, en tunne nälkää enkä kylläisyyttä. Olisin todella onnellinen, jos vähähiilihydraattinen dieetti lopettaisi sairaan käyttäytymiseni, mutta valitettavasti totuus on, että paranemisen on pakko lähteä pään sisältä. Toki oikeanlainen ruokavalio on iso apu, kun opettelee syömään normaalisti.

Hei, minä olen Puuttime ja olen Hiilariholisti.

Tottakai se vaikuttaa jo henkiseenkin puoleen kun huomaa olevansa totaalinen luuseri eikä pysty lopettamaan syömistä vaikka kuinka inhottaisi ja vaikka kuinka tulisi paha olo. Olen käynyt läpi varman kaikki syömishäiriöt anorektiasta bulimiaan, viime vuosina olen keskittynyt bulimiaan ilman oksentamista. Kutsuttakoon sitä sitten ihan millä tahansa virallisella nimellä.

Nist kuvaili myös omia tuntemuksiani ja välillä (vieläkin) on oikeasti tullut niin paha olo että on tullut oksennus ahmimisen jälkeen ihan väkisin.

Mielestäni en kärsi pahemmista mielenterveysongelmista (tietääkö hullu olevansa hullu? ) mutta hiilihydraatit saavat minut ahmimaan. Nyt olen sen vasta tajunnut.

Viikko takana hiilihydraattitietoista ruokavaliota ja elämäntapamuutosta eikä ole tullut kertaakaan edes mieleen mättää mitään makeaa/sipsejä/makkaravoileipiä jne. Pääasiassa ahdoin hiilaripommeja mutta minulle kelpasi tosiaan ihan vaikka broilerinkoivet kun kohtaus iski.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta en tosiaan usko olevani ainut tällainen.

Sokeririippuvuushan on ollut esillä ja Ruotsissahan on jo klinikkakin, joka vieroittaa sokeririippuvaisia. Koskahan Suomeen saadaan vastaava.

Syömishäiriön taustalta löytyy varmasti sokeriippuvuutta ja hiilariherkkyyttä. On hyvin valitettavaa, että fysiologiaan kiinnitetään niin vähän huomiota syömishäiriöiden hoidossa. Terapiaa, psyykelääkkeitä tarjotaan, mutta entäs jos ongelma on hoidettavissa vain jättämällä nopeat hiilarit pois!?

Lapsuuden ystäväni kuolemasta tuli juuri kuluneeksi kuusi vuotta, hän kärsi bulimiasta. Hän ei enää jaksanut taistella vaan teki itsemurhan, juuri niillä samaisilla lääkkeillä...

Pistää välillä niin vihaksi kun tuntuu, että ihmisiä hoidetaan aivan väärin! Enää ei voin kuin miettiä mitä jos tästä ruokavaliosta olisi ollut hänelle apua...Ja sytyttää kynttilän...

Olen aivan ummikko vielä tässä asiassa joten olen vaan seurannut oman kehoni reagointia uuteen ruokavalioon ja ollut ihmeissäni.

Tänään sitten sain Heikkilän Hyvän Olon Keittokirjan ja olen vielä enemmän hämmentynyt. Vähän taustaa: Olen viime keväästä saakka ollut jotenkin allapäin. Masentuneeksikin olen itseäni välillä luullut mutta sitten aina jotenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja suominut itseni suorittamaan pakollisia juttuja. Pakko onkin oikea sana kuvaamaan sitä millaiseksi olen elämäni kokenut.

Aamuisin on ollut lähes mahdotonta päästä ylös sängynpohjalta ja olen mennyt työmatkanikin jotenkin vaan, en muista juurikaan mitään niistä. Olen nimenomaan suorittanut tuntematta yhtään mitään. En ole elänyt, olen vaan ollut olemassa.
Olen jopa harkinnut jossain vaiheessa ammattiavun hakemista kun väsymys on ollut niin voimakas että sitä ei voi sanoin kuvailla. On tuntunut siltä, että elämälläni ei ole mitään merkitystä. En ole pystynyt näkemään juurikaan mitään valopilkkua edessäpäin. On vaan ahdistanut jokapäiväinen puurtaminen. Olinkin salaa toivonut että saisin nukkua vaikkapa 2 viikkoa ilman että kukaan häiritsee. Jossain erakkomökillä jonne ei kukaan tule.

Lääkäriin en ole jaksanut edes yrittää varata aikaa. Paino on noussut tasaisesti enkä ole pitänyt itsestäni lainkaan. Olen syönyt todella paljon kaikkea hiilihydraattipitoista osaamatta oikeastaan lopettaa ollenkaan. Olen joskus jopa herännyt yöllä huutavaan nälkään enkä ole saanut enää unta ennenkuin olen käynyt syömässä jotain. Omenan, banaanin (tai banaaneja), leipää, jotain. Aika surullista.

Olen samalla kärsinyt lähes hillisemättömistä raivokohtauksista joiden aikana en hallitse itseäni -ja joiden jälkeen minun on lähes mahdotonta käsittää kuinka olen saattanut käyttäytyä sillä lailla. Noihin olen saanut viime kesästä lähtien aika hyvin apua Rescue-Remedy suihkeesta mutta sitä on pitänyt vetää aamusta lähtien koko päivä tasaiseen tahtiin ettei raivareita olisi tullut. Jos unohdin ottaa RR:ää niin sen kyllä huomasivat kotona kaikki

Ja se kaikennielevä väsymys jonka ansiosta pienetkin asiat vaativat kamalia ponnisteluja että ne sai tehtyä, on poissa kokonaan. En ole väsynyt. Sekin on asia jota on vaikea ymmärtää.

Heikkilä kirjoittaa:

Tuo olisi voinut olla kuvaus minusta. Olen nyt yhden kokonaisen viikon ollut tällä uudella ruokavaliolla enkä ole saanut ainuttakaan raivaria (enkä ole myöskään käyttänyt RR:ää)

Tätä on oikeastaan todella vaikea käsittää. Missään tapauksessa en tule ikinä enää palaamaan entiseen.

Aplodit sille! Itse repsahdin jouluna niihin fakin-suklaisiin ja vasta nyt olen saanut pois kaikki ne kilot, jotka joulun hiilarit toivat tullessaan. Tämä oli opetus, ettei entiseen ole paluuta. Olo oli niin karmea suklaasyöpöttelyn jälkeen. Itseinho toki kamalaa, mutta vielä kamalampaa se väsymys ja alakulo, mitä hiilarit toivat tullessaan hiipiessään houkuttelevien suklaakonvehtien muodossa huulilleni. Nyt on taas valoa tunnelin päässä! Paino on miinus 13,5 kiloa ja täyttä höyryä ettiäpäin! Tämä fiilis mitä hiilarien vähyys tuo, on jotain sanoinkuvaamattoman fantastista! Kaapit täynnä pojan synttärikemuista tähteeksijääneitä suklaita, keksejä, kakkuja, ja sipsejä - eikä mitään niistä tee mieli. Koska en ole päättänyt maistaa edes sitä yhtä ainoaa....

Jos annat pikkusormen - se vie koko käden.

Hei Puuttime! Toit mieleeni omat alkuajan tuntemukseni, reilut puolisentoista vuotta sitten. Olin ollut yhtälailla väsynyt, lihonut, vailla energiaa ja vailla tulevaisuudenuskoa, osin jatkuvan kipuilunkin takia. Heikkilän suositteleman ruokavalion aloitus oli kuin alkuräjähdys! Olin niin epäuskoinen olotilan muutoksestani, että nipistelin itseäni päivän mittaan useammankin kerran varmistaakseni että olin hereillä, olo oli niin uskomattoman fantastinen. Hyppelehdin ja juoksin pelkästä olemisen riemusta ensimmäisinä muutoksen päivinä ja viikkoina.

Nyt tähän hyvään, ja ilmeisesti ihmiselle ihan oikeasti tarkoitettuun olotilaan on jo kotiutunut. Entinen on kuin pahaa unta, johon en ikinä halua palata. Tässä syy, miksi tänne kirjoittelen, eli haluan rohkaista muitakin edes kokeilemaan - siis kunnolla kokeilemaan - olisiko tästä heille apua.

Hyvää jatkoa sinulle!

_________________
Monivaivaisen pullukan (kokoa 44-46) onnekas opintomatka vhh-elämään ilman viljaa, soijaa ja rypsiä alkoi 2003, lähes viiskymppisenä. Oireet, liikakilot ja lääkkeet poissa kuvioista siitä lähtien. Vaatekoko pysyvästi 38-40, energiat eläinrasvoista.

Kiitos Samoin sinulle ja myöst Nist:lle.

Nyt kun olen miettinyt asiaa enemmän, alan tajuamaan asioita. Minulla on mm. ollut aikaisemmin selittämätöntä kuumeilua jota on tutkittu mitään löytämättä. Särkyjä siellä täällä ja yleistä voimattomuutta.

Nyt ne ovat kadonneet. Tuntuu idioottimaiselta että olen vuosia kärsinyt yhdestä sun toisesta vaivasta ja syönyt lääkkeitä särkyyn, antibiootteja kuumeiluun jne, kun se kaikki olisi voitu välttää jos joku olisi sanonut että: "Oletko miettinyt että tuo saattaa johtua ruokavaliostasi."

Samaa olen ihmetellyt. Tosin minun heikko kohtani ei ollut suklaa, vaan supermega-voileivät tai hampurilaiset. Juustopala korvaa todella hyvin mieliteot, juustoa ei pysty ahmimaan samalla tavalla kuin hiilarihöttöä. Miksiköhän? Karppauksen alussa saatoin juustoakin yrittää vetää samaan malliin kuin hiilarimättöjä, mutta stoppi tuli kohtalaisen pienestäkin palasta. Ja jatkuva jääkaapilla juokseminen jäi pois. Mantrani onkin että syö juustoa, jos tulee ahmimiskohtaus. Jää meinaan kohtuulliseen määrään. Ja mitä vahvempi juusto, sitä vähemmällä pääset. Mieheni aina sanoo, että kuinka hemmetissä mä voin syödä jotain varpaanvälille haisevaa juustoa... No, jos on Arkijuustoon tottunut, niin...

Syömishäiriöt varmasti liittyvät usein psyykepuolen ongelmatilanteisiin.
Avaamattomia lukkoja, käsittelemättömiä tunteita etc.

Itse en koe olevani mitenkään psyykkisesti epästabiili vaikka vuosia ahmimishäiriöstä (ilman oksentelua) kärsinkin.
Suklaa tai jäätelö, ym. makeat tai leivonnaiset eivät ole minulle ongelma, kun pitäydyn tiukalla linjalla, mikä ei ole vaikeaakaan.

Minun ongelmani on ollut protskuevään ahmiminen.
Olen syönyt itseni jumiin pihvillä, maksapihvillä, jauhelihalla, kanalla, leivittämättömillä possunleikkeillää, metvurstilla ja makkaralla, maitoa olen kitannut litratolkulla.
Välillä on tullut sikamaisen huono olo.

Nyt alakarpatessa on pakko lyödä suitsia suuhun jotta lihanhimo pysyy myös aisoissa, lihaa kun ei voi jättää pois kuten hiilarit.
Piimä ja maito huutelevat minulle kaupassa kovaan ääneen pitäiskös laittaa korvatulpat kauppareissulle?

_________________
Ennen uskoin älyn voittoon, oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon. Kunnes paikalle tuli, kas, alakarppikuningas. Sanoi minulle;"Huhuu se on liha joka puhuu, ja se meidät yhdistää!"

Mukaeltuna:
Eppu Normaali: Urheiluhullu

Raija: Lisää rasvaa niin ei sitä lihaa saa syötyä liikaa!

_________________
Entä jos ei edes yritä...

Tyhmä kysyä ehkä, mutta ehkä koska olit kieltänyt näitä
omassa mielessä, ettet voi syödä noita paljon, koska ei sovi
virallisiin ruokavaliosuosituksiin isoissa määrissä?

Minusta on (ainakin) kaksi eri sorttia syömishäiriöitä: ne, jotka
syövät hallitaakseen elämään ja ne, joiden kropat huutavat. En tiedä
miten selittää eroa, mutta tuskin syöt isoja määriä, koska yrität
sillä keinolla hallita elämääsi (mikä joskus tuntuu olevan vallassa oleva
teoria kaikkien syömishäiriöiden takana)....

-yupik

_________________
Hellalla tänään ruokaa jämistä (kukkakaalista, juustosta ja kanasta)