karppaus.infon arkistoitu foorumi

Luin netissä tällaisen artikkelin, josta poimintana seuraavaa:

"Todellisuudessa suositusten mukaisen runsaasti kuitua ja hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion ei ole todistettu altistavan aikuistyypin diabetekselle. Päinvastoin, tämän tyyppisen ruokavalion on tutkimuksissa havaittu pienentävän lihavuuden riskiä ja antavan suojaa useita tauteja vastaan."

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://www.urheiluravitsemus.net/artikkelit/locarb.html

Mitä mieltä?

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Suoranaisia virheita aika vähän, mutta vaietaan kokonaan kehon adaptaatiosta

Ristiriitaa siinä, että toisaalta varoitetaan porteiiin nostavan insuliinia ja toisaalta pelotellaan lihaskadolla, jos liikkuu vähillä hiilareilla mikä on käsittääkseni osoittamatta. Proteiini kuitenkin nostaa insuliinia huomattavasti vähemmän kuin useimmat hiilarilähteet, ja jos syö riittävästi proteiinia eli suunnilleen saman verran kuin karppi ja siihen runsaat hiilarit päälle, on isnuliinikuorma huomattavasti isompi kuin karpilla.

Miksiköhän jutussa ei ollut kirjoittajan nimeä?

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Elintarviketieteiden maisteri Ilander.
http://www.urheiluravitsemus.net/henkilo.html

Läpi koko artikkelin saa sellaisen kuvan, että hiilihydraatit korvattaisiin pelkästään proteiinilla, kun minä ymmärrän asian niin, että sekä vähärasvaisessa runsashiilihydraattisessa että runsasrasvaisessa vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa kummassakin syödään suurin piirtein saman verran proteiinia. Ero on rasvan ja hiilihydraattien määrissä.

Minä ainakin oon pystynyt ihan hyvin liikkumaan, vaikka en syökään hiilihydraatteja kuin 20-30 g vuorokaudessa.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Arvelisin, että tuossa on verrattu suositusten mukaista ruokavaliota mm. pikaruokaan ja eineksiin perustuvaan ruokavalioon. Uskon kyllä, että tauti- ja lihavuusriskit ovat ensin mainitussa pienemmät.

Oudoksutti sanojen "hiilihydraatiton" ja "hiilihydraattien poistaminen" toistaminen. Low-carb ei ole no-carb.

Kovasti liikkuva karppaaja voi syödä enemmän hiilareita kuin vähän liikkuva toimistotyöntekijä, vaikka silti määrät jäävät virallisia suosituksia alemmiksi. Henkilökohtaisen optimin etsimistä painotetaan täälläkin, mutta artikkeli tuntui käsittelevän lähinnä no-carb-osastoa. Myös huolen suojaravintoaineiden puutteista voi laittaa tuon seikan taakse.

_________________
Hyväkarppaava harrastelija.

Jossain vaiheessa hiilihydraatteja puolusteltiin sillä, että ne sisältävät enemmän suojaravinteita kuin proteiinit ja rasva. Tietysti jos ne valikoi hyvin...

OLLI ILANDERILLA ON KAIKKI FAKTAT AIVAN PÄIN MÄNTYÄ, kuten noilla terapeuteilla yleensäkin.

Tulkitsen sanan "hiilihydraatiton" tarkoittamaan kaikkia VHH:n tyyliin rakennettuja dieettejä, joissa hh<30E%.

------VÄITE 1

"Mitä hiilihydraattirajoituksella tavoitellaan?"

Ei todellakaan sitä, mitä kirjoittaja väittää!

Näitä esimerkiksi:
- lisääntynyttä rasvaoksidaatiota harjoituksessa harjoituskaudella
- adaptaation myötä VÄHEMMÄN vajetta glukoosivarastoissa harjoituskaudella
- pienempää rasvaprosenttia paras mahdollinen harjoituskyky säilyttäen
- immunologisia etuja harjoituskuorman kestämiseksi
- pidempää optimaalista ruokailuväliä (insuliiniargumentti, ks 1. ja naura), jolloin harjoitusrytmiä voidaan säätää paremmin

1) nykyisin sanotaan, että optimaalinen ruokailuväli on 2h. hellantuutelis näitä nykyurheilijoita, kun niillä on pikkuvauvojen ruokailurytmi. Millä ne tekee yli 2h harjoituksen?

------VÄITE 2, 3, 4

2) "Hiilihydraatit eivät ole erityisen lihottavia"
3) "Energiansaanti ratkaisee laihtumisen"
4) "Hiilihydraatiton laihdutusdieetti johtaa lihasmassan menetykseen"

2 ja 3 ovat tämmöistä itsestäänselvää pimpelipompelia, 3 ei ole totta. Eli, kaveri lähinnä keksii omaa fysiologiaansa.

Mikäli halutaan puhua laihdutuksesta, urheilusta ja VHH:sta voidaan lukaista tehdyt tutkimukset, ja todeta että VHH on tehokkain tapa TUTKIMUSTEN PERUSTEELLA, eikä minkään runonlaulannan.

------VÄITE 5

"Aktiiviliikkuja ei pärjää ilman hiilihydraatteja"

Anekdootit riittävät tämä kumoamiseen. Maailman ylivoimaisin heppu kestävyyslajien kuninkuuslajissa oli kuka? Dieetti olikaan mikä?

------VÄITE 6

"Harjoittelu tyhjillä hiilihydraattivarastoilla kuluttaa lihasproteiinia"

Tämä on melkeinpä totta ja onkin yksi syy, miksi VHH-adaptaatio
kannattaa:
-> VHH:ssa hh-depletiota ei tapahdu yhtä helposti
-> Rasvan käyttö on erittäin tehokasta (yksi syy edelliseen)
-> Dieettaajaan rasvahappoprofiili on suunniteltu potkimaan energiaa erittäin tehokkaasti: RQ eritäin lähellä 0.7 kovallakin teholla
-> Kun glukoneogeneesi toimii aktiivisesti, säästyy myös lhasproteiinia

-----VÄITE 7

"Proteiinit eivät voi korvata hiilihydraatteja"

Tämä on erittäin naiivi kappale. Niinkuin rasvalla ei olisi tekemistä hormonaalisen säädön kanssa? Niinkuin harjoituksen jälkeinen insuliinpiikki olisi se ainoa asia mitä tiedetään anaboliasta->kataboliaan mentäessä? Niinkuin insuliini olisi ainoa hormoni, josta ollaan kiinnostuneita? Niinkuin joku hölmö olisi tosissaan toteuttamassa näitä 100/0/0 dieettejä?


-----VÄITE 8 ++

"Leseitä sisältävän puuron GI matalampi kuin tavallisen puuron"

Oi miksi, oi miksi? Urheilijan ongelma on SAADA ENERGIAA eikä syödä mitään hemmetin huuhaatohtoreiden "rasvasieppareita" (liukenemattomia kuituja).

No, jos joku jaksaa vielä nuo ruotia tarkemmin.

Ehkä tuossa on ideana tasainen glukoosivirta suolistosta vereen. Täytyy siis syödä runsaasti ja usein hiilareita ja sitten vielä levittää sitä imeytymisaikaa pidemmäksi. Ei tuokaan ihan glukoositiputusta vastaa, mutta mahdollisimman lähelle kai pyritään.

Hyviä kommentteja heitit.

_________________
Hyväkarppaava harrastelija.

Olin eilen Heikkilän luennolla ja hän sanoi, ettei hiilihydraattitankkauksessa ole mieltä senkään takia, että jos lihaksisto käyttää hiilareita polttoaineenaan, niin se on anaerobista suoritusta, jolloin myös syntyy maitohappoja. Siis hiilareita vähemmälle, niin ei maitohappojakaan synny lihaksiin kiusaamaan.

Mitä mieltä tästä?

Heikkilä on osaoikeassa (mikäli on tarkalleen noin sanonut - jota hiukan epäilen). Laktaatti syntyy nimenomaan glukoosin polton anaerobisesta alkuosuudesta.

Sitä muodostetaan tosin merkittävästi vain silloin jos anaerobista tehoa joudutaan tuottamaan sellaisia määriä että aerobinen osuus (Krebs solun mitokondrioissa) ei kerkiä "niellä" sitä välitulosta jatkoihin krebsin sykliin mitokondrioihin (joka välitulos ei ole vielä tässä kohden laktaatti) jolloin sitä joudutaan muuntamaan laktaatiksi ja puhaltaan ulos solusta laktaattina -- siis se ylimäärä jota ei saada aerobiseen energiantuotantoon. Varsinainen suurempi haitta alkaa (se "hapoille meno") kun laktaatin uloskuljetus ja kierrätyskapasiteetti ylitetään(Cori sykli). (siitä mm valmistetaan glukoosia (glukoneogeneesi) uudelleen ja eräät lihakset käyttää sitä suoraan polttoaineena kuten esim sydän jolle se on rasvan ja ketojen ohella superherkkua erityisesti rasituksessa (joka viimemainittu taas kerran osoittaa jotain luonnon tarkoituksenmukaisuudesta))

Anaerobisen polttovaiheen jälkeen siis välitulos muunnetaan laktaatiksi ja yskitään solusta ulos mikäli solu ei välitulosta pysty jatkokäsittelemään aerobisessa poltossa. Jotkin solut kykenevat myöskin vain anaeroboiseen polttoon, kuten esim punasolut joihin aina energiaksi sisään menee glukoosia ja aina ulos tulee laktaattia.


Glukoosin anaerobisen polton osuus sen koko "poltto"energiasta on vain pieni osa glukoosin koko energiasta (koko glukoosimoolin kasa on 38ATP moolia josta anaerobisessa osuudessa saadaan vain nettona 2 ATP). Eli lause on tuossa muodossa aika hankala osatotuus ja en usko Heikkilän noin sanatarkasti edes sanoneen: "jos lihaksisto käyttää hiilareita polttoaineenaan, niin se on anaerobista suoritusta, jolloin myös syntyy maitohappoja."

Mutta sillälailla oikein että glukoosin poltosta se laktaatti on peräisin eikä rasvanpoltosta.

Eikä pienessä mielessäni edes käy se seikka etteikö Heikkilä tiedä kuinka asia menee. Tuo ilmasu vaan on kauhiasti huolimaton ja toisinpäin ajateltuna jopa väärä mikäli noin olisi lausahtanut.

Kuinkahan muuten homma menee silloin, jos on viikottain tapahtuva hiilaritankkaus, eli vaikka kuusi päivää mennään matalilla hiilareilla/kaloreilla ja seitsemäntenä päivänä nostetaan hiilarit kuten myös kalorit korkeammalle? Kuina tämä vaikuttaa hiilareiden käyttöön aerobisen suorituksen aikana? Luulisi, ettei kroppa tuhlaisi aerobiseen treeniin glykogeeneja, kun niitä kerran on lihaksiin saatu, vai miten homma menee? Tehokastahan tämmöinen homma tuntuisi ainakin rasvapolton kannalta olevan. Siis toki kyseessä on paljon liikkuva ihminen.

Tämä ilmeisesti koskee pääosin kestävyysurheilua, muttei niinkään esim. voimatreeniä?

Itseasiassa jo vastasyntyneille on perinteisesti suositeltu 4 h ruokavälejä. Nykyiset lasten ruokasuositukset ovat kyllä sitten samaa rataa, pitäisi jotain välipalaa muka olla vähän väliä. Omilla rasvoilla ei mennä kuin yöllä korkeintaan. Sitten ihmetellään miksi lapset lihovat.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Kyllä se aika pitkälle näin sanoi. Puhui ensin kuona-aineista (vai myrkyistä, no enivei) ja sitten tarkensi sen maitohapoiksi kun huomasi, että porukka oli pihalla kuin lumiukot. Heikkilällä oli selviä vaikeuksia pystyä puhumaan tarpeeksi rautalankaversiota ja muistaa käyttää kansankieltä eikä turhan lääketieteellisiä termejä.

Hankala homma. Aijai Antti! Sovit kohta Vhh vastaisen kampanjan ammukseksi -- vastapuolen käyttöön, ottanevat ilomielin käyttöönsä kaikkea jota tarjoillaan.

Vhh alkaa mennä senverran vakavaksi touhuksi että näiden "gurujen" olis nyt syytä pysyä karppina. Ei kun siis skarppina. Mutta, se että on pakko väkisin vääntää ratakiskomallia selittänee tapahtunutta. Hiukan kuin yritäisi kahdella tiiliskivellä esittää tietokoneen toimintaa.

Varsinkaan kun laktaatti eli maitohappo ei ilmeisestikään edes ole lihasten kipeytymisen syy. Näin ymmärsin jostakin taannoisesta perusteellisemmasta kuvauksesta.

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Tästähän on monenlaista.. (nyt en tän koneen uumenista löydä yhtäkkiä parempaa...)

http://www.medicdirectsport.com/athleti ... =4&pid=435

Josta ote:

"Measurements of muscle lactate content after exercise have shown that the maximum accumulation of lactate within the muscle occurs at the end of exercise that causes exhaustion in about 3-7 minutes. Lower muscle lactate concentrations are seen after exhausting work lasting less than 2 minutes or more than 10 minutes. This suggests that if lactate accumulation is the cause of the fatigue experienced by the muscle, this may be true only for work lasting within that narrow range of about 3-7 minutes. There is, however, no evidence to support the suggestion that lactate itself is responsible for fatigue in spite of the close relationship between the concentration of lactate in muscle and blood and the subjective sensation of fatigue.

An inevitable consequence of energy production by anaerobic glycolysis is the fact that, along with the lactate formed, hydrogen ions are also produced, causing the internal environment of the cell to become more acidic. The acidity is normally expressed as pH; the lower the pH of a solution, the more acidic it is. The pH scale is such that a value of 7.0 represents a neutral solution - one that is neither acidic nor alkaline- values less than 7.0 indicate an acidic solution, and values greater than 7.0 an alkaline one. The pH in resting muscles is about 7.0, and it is important for most cellular processes that the pH is kept within a narrow range. Most enzymes, for example, will function optimally only within a specific range of pH. For this reason, a number of buffers - substances that can absorb or release hydrogen ions without any change in the acidity level - are present in the cells and in the extracellular space.

As anaerobic glycolysis proceeds, the hydrogen ions produced along with the lactate overcome the buffering capacity of the cell and cause the pH to fall - the cell becomes more acidic. At the point of fatigue the pH may have fallen to as low as 6.4. The blood pH is normally slightly alkaline at rest, about 7.4, and falls after exhausting high intensity exercise to about pH 7.0 or even slightly less, indicating a release of hydrogen ions from the working muscles. This helps to increase the amount of buffer available to counteract the acidifying effect within the muscles.

The changes in the acidity of the muscle have important consequences for muscle function. As the pH of the muscle cell falls, the concentration of free hydrogen ions increases. High levels of hydrogen ions in the cell may cause fatigue in two ways; firstly, they interfere with the series of chemical reactions responsible for energy production by anaerobic glycolysis, thus decreasing the capacity of the muscle to produce energy in this way, and secondly, they may interfere directly with the contractile mechanism itself. Both of these effects will result in fatigue, the first by reducing the energy available to the cell and the second by preventing the cells from using the available energy to perform work.

The increasing concentration of hydrogen ions also stimulates free nerve endings in the muscle, giving rise to the characteristic painful sensations that accompany high intensity exercise. We may be unsure of the exact mechanism, but fatigue almost certainly results from the fall in pH which is an inevitable consequence of energy provision by anaerobic glycolysis with subsequent lactate formation, although the lactate itself is not responsible.

---

By Professor Michael Gleeson, BSc PhD "

Minkä verran noita vetyioneja sitten syntyy, jos on rasva energialähteenä? Hmm, kannattaako sitten rasvan käyttöön sopeutuneille lihaksille tehdä ennen kisaa (vitonen/kymppi) hiilaritankkausta. Olen ajatellut niin, että edellisenä päivänä glykot täyteen, ja kisa-aamuna hiilaritta, jotta syntyvä laktaatti käytettäisiin glukoneogeneesissä. Nyt tuli sitten nuo vedyt happamoittamaan...

Aikajakso, jolloin ruokavalion hiilihydraatteja lisättäessä energiantuotto säätyy enemmän glukoosia suosivaksi on päiviä, kun taas toiseen suuntaan mentäessä viikkoja.

Suoraviivaisesti ajateltuna (kestävyys)urheilijan suorituksen aikaista energiataloutta ajatellen VHH + hh-tankkaus olisi siten suoritusta parantava, mutta tutkimustulokset ovat tästäkin ristiriitaisia - eivätkä siten oikeuta jyrkkää suhtautumista ruokavalioon suuntaan tai toiseen.

Tästä syystä minä pidän hiilihydraattitankkauksen lyhyenä ja erittäin kevyenä ennen "kilpailusuoritusta", enkä varmaankaan sotkisi syklittelemällä toimivaa kroppaa jos laihduttaisin.

Ongelma monimutkaistuu edelleen, jos ruvetaan pohtimaan palautumista, vastustuskykyä ja pitkäaikaisia harjoitusvaikutuksia (ja jopa tässä yhteydessä kerettiläisesti terveysvaikutuksia). Yksioikoiset päättelyketjut esimerkiksi lihasten happamuudesta (~ veren laktaattipitoisuudesta) eivät pidä paikkaansa.

Syklisen hh-tankkauksen toimivuudesta sekä voimailijan laihdutuksesta en tiedä mitään.

Voisiko joku ystävällisesti kuvailla minulle sitä, mitä kehossa tapahtuu silloin kun

- kehon glykogeenivarastot ovat tyhjillään
- meneillään on rankka liikunnallinen ponnistus, jossa liikutaan elimistön hapenkuljetuksen rajoilla ja jopa ylitetään ne
- hh-tankkausta suorituksen aikana ei ole
- energiaa on käytettävissä rasvan ja proteiinin muodossa
- adaptaatio vhh-ruokavalioon on olemassa (vähintään pari kuukautta vhh:ta taustalla).

Anaerobisen suorituksen glukoosipolttoisena ymmärrän hyvin. Mutta entäpä kovatehoinen suoritus silloin, kun glukoosia ei ole saatavilla? Sivusin tätä jossain elimistön tiettyjä hätätilanteita käsittelevässä ketjussa, mutta kovin oli hiljaista... Voiko elimistö käyttää rasvaa energiana, jos hapesta on vajetta?