oulaliina kirjoitti:
Minäkään en kannata veren maku suussa liikkumista, liikkumisen pitää olla sellaista, että siitä nauttii. Vakaasti kuitenkin uskon, että liikkumattomuus pitkän päälle ei ole ihmiselle hyväksi. Ihan vaan ajatellen kehityshistoriaamme, tuskinpa esi-isämme kivikaudella ovat kovin usein voineet valita liikkumattomuuden.
Se metsästäjä-keräilijän työpäivän pituus on noin 3,5 tuntia.

(On kuulemma nykyäänkin niillä vähillä mitä on jäljellä) Työpäivän pituus moninkertaistui maanviljelyksen myötä. Tietenkään tuo ei varmaan jakautunut tasaisesti: Kun on ajettu vaikka eläinlauma alas kalliojyrkänteeltä kaikki tekevät ensin päiväkausia hirveällä kiireellä paljon töitä että saadaan lihat savustettua ja kuivattua, sekä nahat parkittua. Mutta sitten kun on hyvät varastot, tuskin tehtiin paljon mitään vähään aikaan.
Ranskassa on se yksi laakso missä oli kivikaudella asutusta, paljon arkeologisia jäänteitä. Olosuhteet olivat niin otolliset, että luurankolöytöjen perusteella on voitu päätellä resurssien olleen erinomaiset ja työpäivän todella lyhyen. Resurssit olivat peräti niin hyvät, että syntymästään vammaiset, myöhemmin vammautuneet ja vanhukset voitiin ruokkia ja hoitaa luonnollisen eliniän lopuun asti. Kivikautinen hyvinvointivaltio siis.
Mutta terve ihminen jolla on metabolinen tasapaino kunnossa uskoakseni haluaa liikkua sen verran kuin juuri hänelle on tarpeen. Mutta miksi aina tarjotaan aivotonta mekaanisesti toistavaa liikuntaa, josta ainoa saatava ilo on ne mahdollisesti paranevat tulokset?
Jos valikoima olisi joku crossfit, jumppa, punttisali, hölkkä, hiinto, uinti jne. minä en liikkuisi ollenkaan. Kaipaan monimutkaista vaativaa koordinaatiota edellyttävää liikuntaa jossa ei samoja asioita tule koko ajan eteen joka treenissä, vaan liikesarjojen/tekniikoiden kirjo on niin valtava että vaihtelua piisaa. Tanssi ja budolajit, eivätkä niistäkään ne yksinkertaisemmat, ne ovat minua varten.
Ei ihme ettei huvita liikkua jos tarjotaan tylsää toistoa. Minusta itse sen liikkumisen prosessin pitää olla nautinnollinen ja innostava, tulosten tuijottaminen kun ei kiinnosta niin sitten vähääkään ja kaikenlainen kilpailu vielä vähemmän. Kävelylenkit luonnossa ovat sitten toiselta kantilta miellyttäviä, ne ovat lähes meditatiivisia, hermo lepää.