Vieras kirjoitti:
Vaan ei nopeammin, koska sattuu sisältämään kuituja. Niinkuin avauksessa taisin mainita, pärjään aamun isolla puurolla ja parilla kananmunalla vaivatta iltapäivään. Ei toimi suklaapatukalla.
Kuiduilla nyt ei asian kanssa ole tekemistä. Esimerkiksi ruisleivän glykeeminen indeksi (kuinka nopeasti hiilihydraatit päätyvät glukoosiksi verenkiertoon) on yhtä korkea kuin sokerinkin. Toisessa on kuitua ja toisessa ei.
Ja usko pois, että suuremman massan käsittelyssä elimistölläsi kuluu enemmän aikaa kuin pienemmän massan.
Itse siis pärjään kunnon safkoilla iltayhdeksästä pitkälle iltapäivään, eli noin viiteen asti - mutta tässä voikin olla se syy miksi sinun painoindeksisi on kaksi pykälää omaani korkeampi. Höttöhiilarit lihottavat.
Vieras kirjoitti:
Ei nosta. Jos insuliinitaso nousisi millä vaan, glukoneogeneesi ei koskaan alkaisi ja sitten seuraa kuolema.
Niinkö? Insuliinitaso kuitenkin nousee sen annoksen mukaan. Yhden sokeripalan (2g hiilareita) syömisellä ei suurta nousua saa millään aikaan, koska glykeeminen kuorma jää pieneksi.
Ilmeisesti et kuitenkaan huomannut ottaa huomioon sellaista pikkuseikkaa, että insuliini paitsi varastoi, myös purkaa elimistön glykogeenivarastoja.
Vieras kirjoitti:
Loput happisidokset katkeaa mahassa muiden entsyymien toimesta yhtä nopeasti ja normaalifloran toimet päälle.
Jep. Minkä se tekee myös tärkkelykselle.
Vieras kirjoitti:
Viinalla on hyvin alhainen GI siinä missä fruktoosillakin, vaikka molempien energiasisältö ja rasitus elimistölle on suurempi kuin glukoosilla. Suosittelen lämpimästi tuijottamaan muita taulukoita.
Ehdottomasti samaa mieltä, tuo kommentti olisi kuitenkin parempi kohdistaa tuonne THL:n suuntaan. Huomauttaisin kuitenkin sellaisen pikkuasian, että tuohon glykeemiseen indeksiin yritit tuota kaurapuuroesimerkkiäsikin perustaa.
Itse kun puhun mielummin tuosta glykeemisestä kuormasta.
Vieras kirjoitti:
Tarkoitin pudotusta sen "normaalirajan" alle mistä mainitsit. Sitä ei tapahdu terveillä ja sitä kutsutaan hyperphagiaksi. Liittyy insuliiniresistanssiin.
No ei. Jos sitä normaalirajan alle putoamista ei tapahdu, on elimistössä jotain vikaa. Se tapahtuu aina verensokerin palatessa normaaliksi, koska elimistön on tuotettava ylimäärä insuliinia saadakseen verensokeri takaisin normaalitasolle. Se kyllä vaihtelee, että kuinka suuri dippi kenellekin tulee ja riippuu tietysti veresokeripiikin korkeudesta.
Vieras kirjoitti:
Niin ja noin ei tapahdu terveellä henkilöllä ellei sitten kyseessä ole todellinen sokeripiikki, esim. iso pullo kokista ja pussillinen karkkia.
Tai pari palaa ruisleipää, tai ateriallinen perunoita. Glykeeminen kuorma kun on samoissa lukemissa.
Vieras kirjoitti:
Se kuituun sitominen on edelleen avain noiden piikkien hallintaan. Tietysti joku täysin idiooteille suunnattu vaahterasiirappi-sitruunamehupaasto on asia erikseen.
No ei, vaan pikemminkin ruoan energiatiheys hiilihydraatteina. Kuitupitoinen ruisleipä on ihan yhtä paskaa verensokerin hallintaan kuin joku kuiduton sokeripommi.
Vieras kirjoitti:
Ei ole ihan noin yksinkertaista. Ensinnäkin ei se kerro "kuinka paljon" sitä rasvaa on, toisekseen sitä ei erity pelkästään rasvasoluista ja kolmannekseen aineenvaihdunnan säätely ei ole mikään on/off järjestelmä. En ota kantaa toimiiko tuo kuin syanidi koska en jaksa avata kirjaa.
Yksinkertaistettu kuvaus asiasta sen oli tarkoitus ollakin.
Niin, se ei kerro, että kuinka paljon sitä on, vaan elimistö ymmärtää onko hormonia yli vai alle normaalitason. Ja ei, rasvasolut eivät ole ainoa mistä sitä erittyy.
Ei kai kukaan aineenvaihdunnan säätelyä on/off -järjestelmäksi ole väittänytkään?
Vieras kirjoitti:
eli toisinsanoen vakavasti ylipainoisten salaisuus kiloihinsa saattaa olla, että ensin läskit pilasivat terveytensä syömällä eineksiä, karkkia, kokista ja sipsiä, jonka jälkeen tuhosivat jo valmiiksi poskellaan olevan (= runsaskaloriseen ruokavalioon tottuneen) aineenvaihduntansa tekemällä käppärikäännöksen ja odottamalla ihmettä.
Listaan pitäisi vielä lisätä leivät ja perunat, nimittäin niiden syönti usein ajaa sipsi- ja karkkipussille verensokerin laskiessa ennen kuin elimistö kaipaa energiaa.
Tuo varmaankin on monen kohdalla aika tarkka kuvaus. Tosin siitä puuttuu se toistuvuus, nimittäin ne ketkä ovat laihtuneet ja pysyneet linjoissaan, ovat älynneet tehdä elämänmuutoksen.
Toinen asia on tietysti se, että laihduttajat näyttävät syövän nimenomaan ruoka-aikaan huonosti, jolloin nälkäkin iskee helpommin, ja sitten napostellaan niitä välipaloja.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
