karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ihana lukea, että on oikeasti olemassa kohtalotovereita tässä asiassa.

Olen koko ikäni kärsinyt ahmimishäiriöstä. Olen ollut pasta- ja sipsisyöppö ja kaikkien suolaisten herkkujen ystävä. Pitsankin on aina pitänyt olla vähintään perhepitsa.

Vuosia meni siihen, että kykenin myöntämään häiriön itselleni. Nyt kuukausi VHH:ta, ja ainoastaan kaksi sortumista takana. Mieli on parantunut ja kroppa toivottavasti seuraa perässä. Vaikka en laihtuisi kilon kiloa, tästä ruokavaliosta en hevillä luovu!

_________________
Mitä karpimpi, sen skarpimpi!

Itse olen sairastanut BED:n.. Sairastin vakavaa masennusta ja söin suruuni, määrät kasvoi ja kasvoi ja alotin syömään salaa. Sittemmin eräs lääke teki tepposet ja antoi aivoille väärää viestiä, en tuntenut itseäni kylläiseksi ja aina aamulla ja illalla sen otettuani, iski aivan järkyttävä ruokahimo. Koskaan en oksentanut. Tai no, paristi lenti yrjö kun yksikertaisesti söin niin paljon.

Joku tuolla alkupäässä kirjoitti että "Olis vaikee kuvitella, että joku söis kerta toisensa jälkeen itsensä sairaaksi esimerkiksi broilerinkoipia". Mula BEDn aikaan meni kaikki ala, etenkin ruoka. Todella oisin voinut syödä itseni yrjöähkyyn roilerinkoivilla ja luultavasti olen syönytkin.

Onneksi tuo yksi lääke aikanaan lopetettiin ja paino rupesi tippumaan kun itsestään. Toki ahmintaoireilua silti oli ja jäi ylipainoa. Vuosia olen kamppaillut painon pudotuksen kanssa. Enimmillään mulla on ollut vaan 13kg ylipainoa. Yleisimmiten sitä on viime vuodet ollut 0-8kg, olen jojoillut.

Koen että mun syömishäiriötaustalla tää karppaus on tosi hyvä juttu mutta ei tää ois missään nimessä onnistunut sillon kun olin henkisesti tosi huonona.

Omalta osaltani voin sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on auttanut syömishäiriööni kahdella tapaa. Rasvan lisääminen on tuonut kylläisyyden tunteen eikä täydellä mahalla voi ahmia. Pari kertaa olen kyllä vahingossa syönyt liikaa lihaa ja olo on ollut karsea.

Karppaus on vaikuttanut myös henkisesti, masennuskohtaukset ovat vähentyneet ja yleismieliala huomattavasti aikaisempaa parempi. Takana rankka kevät ja kesä (työttömyys,taloudelliset ongelmat, ongelmia lasten kanssa ja tärkeän ihmissuhteen päättyminen ikävällä tavalla) joista tunnen selvinneeni paremmin kuin olisin uskonutkaan, luulen että ilman karppausta olisin tälläkin hetkellä pää vessanpytyssä...

Taustoistani sen verran, että olen kärsinyt syömishäiriöstä lähes koko ikäni. Ahmin juuri noita hiilaripitoisia mössöjä kuten pastaa ja lettuja, siinä pahimmat. Ahmimisen jälkeen vettä litratolkulla jotta oksentaminen onnistui.

Ainoatakaan ahmimiskohtausta ei ole karppaamisen aloittamisen jälkeen ollut. Olen pyrkinyt syömään alakarpisti koska en usko että leivän ja tumman pastan tai riisin lisääminen ruokavalioon onnistuu minulta. Mutta alakarpatahan voi vaikka kuinka kauan, eikös vaan? Tietty vinkkejä onnistuneesta hiilarin lisäämisestä otetaan vastaan, haluaisin sentää vielä joskus maistaa vastaleivottua ruisleipää...

_________________

Mä oon syöny aika paljon myös karppauksen aikana, mutta aina finelin mukaan kalorimäärä on pysynyt suht kohtuuden rajoissa.

Parasta on, ettei ole koko aikaa addiktiolo, ei tarvitse koko ajan miettiä syömisiä ahdistuksella ja syyllisyyden tunteella.

Mun mieli on tasapainottunut ihan sikana, on paljon energisempi ja toiveikkaampi olo. Laihtunut en juurikaan ole (koska olen ravannut baarissa ), mutta voi tätä mielen tasapainoa...

Olen oikeastaan vasta nyt alkanut tajuamaan miten suuri taakka syömishäiriöni on ollut: aivan kuin alkoholisti OLEN KIELTÄNYT asian itseltäni ja suuttunut huolestuneille läheisille. Matka tulee olemaan pitkä, mutten enää pelkää.

_________________
Mitä karpimpi, sen skarpimpi!

Varmasti auttaa karppaus! T. Yks ahmija vaikkei ihan BED saati bulimia

_________________
Töttöröö!

Mua mon aina ärsyttä kun ihmiset joilla ei asiasta kokemusta, ehkä on tietoa (joka ei aina pidä paikkansa, kirjoihin voi lääkäritkin kirjoittaa mitä haluavat) ja yrittävät sillä päteä.
Olen ollut päälle vuoden toipuneena, sairastin bulimian johon kuuluin paljon paastoamista, joka laukaisee ahmimista. Mm ravitsemusterapeutti patrig porg eräällä luennolaan sanoikin, että parhaiten toimii että antaa itsensä syödä mitä vain, niin sitä ei nsyö. kieltämällä tekee vain himon kyseiseen asiaan.
Itselläni ainakaan karppaus tyylinen ruokavalio ei todellakaan sovi ja en ole vielä yhtään syömishäiriöistä kräsviää tavannut jolle ne kävisi. (ja kuitenkin tapaan aika paljon heitä, tehdessäni vapaaehtoistyötä aiheen tiimoilta)

Suuressa osassa syömishäiriöistä taustalla löytyy tunnelukkoja tms mistä joku täällä jo kirjoittikin. Suurella osalla on myös masennuksen lisäksi muita ongelmia, ktuen ainakin itselläni itsetuhoisuus. Suomessa on hoito lapsenkengissä se on totta, mutta itse en ainakaan kannata ruotsin huddingen-menetelmää josta joku krijoittikin. Enempi pitäisi olla kokonaisvaltaisuutta, erilaisia terapiamuotoja ja ihmisarvoista kohtelua.

Mutta mahdollista: kokemusta on. Meni vaikka minkälainen protsku-rasva-mättö. Sen saa helpommin ulos samaa tietä ko se on sisään ahdettukki (kokenut bulimikko oppii hyvin puklattavat yhdistelmät). Ja kun mielessä mättää, ei välttämättä edes kiinnitä huomiota siihen, mitä syö. On paha olo (ja nälkä) -> syö-> sisänen paha olo ei lähde-> syö liikaa-> . Joskus se helpottaa oloa rankaisukeinona (olet paha, et ansaitset mahan polttelun->siitäs saat-> masokistinen nautinto), ja kierre toistuu. Tarpeeksi kauan kun toistuu, ei enää jaksa kuin nukkua.
Syömällä voi myös rankasta ittiä- ahmiminen ja oksentaminen koukuttaa, bulimikon itseinho voi olla valtava.

Bulimialla ([miltei] päivittäistä, tuntikausia kestävää ahmimista ja oksentelua), ilman liikuntaa, on muuten ihan mahdollista saada bmi 12. Pystyssä pysyi, keho kulki täysillä ja sitä oli super-tehokas. Välillä olo oli tosi ilonen-- mutta pääasiassa pää pyöri rinkiä ruoka-ruoka-ruoka. sitä oli niin nälkiintynyt, että oli tosi vaikea olla syödä oksentamatta. pala kurkkua saatto alottaa kierteen.

Eikä sitä välttämättä halua olla edes laiha, pelkkä ruoka saattaa koukuttaa. Ei tekemistä-> ahdistus-> ahmiminen. Liikaa tekemistä-> ahdistus-> sama. Ja kaikki heti ulos.

On myös mahdollista parantua ilman psykiatrista- tai laitoshoitoa. Karppaamine on auttanu yhtenä osatekijöistä.

Tämä kaikki on niin tuttua.. Kun tein muffinsseja perheelle, saatoin syödä heti 3, menin oksentamaan ja jatkoin elämää. Sain hirveitä raivokohtauksia kun en päässyt ahmimisen jälkeen "tyhjentymään" jonka takia paino nousi ja ahdistus kasvoi.Mitä ahdistuneempi olin ruuan takia,sen enemmän kiukuttelin ja herkuttelin. Nyt 3vk karppausta takana, kiukkukohtauksia ei ole ollut. Ahmimista ei myöskään ole tapahtunut. Kiloista en tiedä koska vaaka oli pakka laittaa kuukausi sitten pois koska aina kun kävin siinä sain ahmimis/oksennus kohtauksen. Mutta olo on niin mahtava ja tasapainoinen että en vaihtaisi tätä enää takaisin vaikka en laihtuisi grammaakaan. Kyllä päästä muutos aina lähtee, myös syömishäiriöihin,mutta tämä on todella hyvänä tukena kun heilahteluja ei tule ja olo on kylläinen eikä tarvitse paastota. Kaikenkaikkiaan olo on parempi kuin vuosiin.

huoh,musta tuntuu että mulla on ainakin alkaa bulimia nyt aina kun olen repsuillu, on tullu heti mieleen että meen oksentaa. en ole kehdannu ku mies on kotona, mutta kerran työnsin sormet kurkkuun ja huomasin miten helposti ne kalorit nousee pönttöön.. loppuna tein saman, tuli syötyä herkkuja ja hiilarimömmöä, myöhemmin illalla nukkumaan käydessä tuli ähän huono olo, menin ja oksensin, kaskas olo helpottu tähän jää selvästi koukkuun, ostin tänään sokeritonta suklaata kaupasta, söin sitä jälkkäriks (siis ahmasin pienen levyn) ja kipitin onnessani vessaan. pelottavaa tuntuu että tekis vaan mieli mättää kaikkee hyvää ja pahaa, kun ne saa oksennettua pois. mieli on niin kummallinen

muutamana päivänä vedetty mättöä ja sit ihanku unessa vessaan,sormet kurkkuun ja sitä rataa en tiedä mistä tämmönen koska ennen oon inhonnu oksentamista enkä oo voinu kuvitellakaan tekeväni näin

älä osta sitä mättöä

oikeasti se päätös on paljon helpompi tehdä siellä kaupassa kuin kotona. kotona se itseltään kieltäminen ei onnistu ollenkaan niin hyvin kun ne kaikki mätöt on jo sun. kiellä itteäs siellä kaupassa.

_________________
iherb.com alennuskoodi ensitilaajalle LEH741

Voi tähtilisko Olisko sun mahdollista päästä juttelemaan lääkärin tai psykologin kanssa tuosta? Alkavaa bulimiaahan tuo on ihan selvästi ja kun se kierre kerran pääsee kunnolla alkuun, on sen pysäyttäminen omin voimin todella vaikeaa...

Tsemppiä!

_________________
Koodilla XIW335 saat viisi taalaa alennusta ensimmäisestä iHerb-tilauksestasi!

Karppilan päiväkirja: Antakaa aikaa haaveilla ja ajatella hiljaa

VHH-blogi: http://voimanala.blogspot.com/

kai mä voisin työterveyshoitajan kans käydä jutteleen.. tää on vasta nimittäi alkanu ja uskon että on jotenki kytköksissä siihen et oon ollu sairaslomalla useita viikkoja ja vähän siks on allapäin ja väsyny ku ei pääse liikkuu normaalisti kokeilen ensin tahdonvoimaa ja päätän lopettaa tän ykäilemisen. se on kumma vaik tietää kuinka huono olo karkistakin tulee ja ettei se maistu hyvältä, käsi vaan vie sitä suuhun. huhhahhei, taidan mennä jumppaamaan josse piristäis.

kiitos nightfall

Hmm, miten voisi toimia kun pitkään (3v usemman kerran päivässä) bulimiaa sairastaneena suolisto ei enää toimi kunnolla. Tai oikeammin maha... Eli syöty ruoka saattaa olla mahalaukussa kaksikin vuorokautta, ja oksentaessa olla samannäköistä kuin sisään mennessää...

Olen monta kertaa päättänyt parantua, mutta se kaatuu aina siihen että jo ensimmäisen päivän jälkeen ylävatsa on pinkeä pallo, ei ole kuviteltua, läheisetkin huomaavat asian ja oma liikkuminen alkaa vaikeutumaan. Hauskaahan siinä on että vyötärö ja alavatsa ovat normaalin litteitä. Muutaman päivän yritän ja sitten oksennan kaiken pois. Laksatiiveja en ole käyttänyt, ja ongelma tuntuu rajoittuvan nimenomaan ylämahaan, tälle oli jokin nimikin (vatsalaukun hitaalle tyhjentymiselle) mutta sitä esiintyi ainoastaan diabeetikoilla?

Ravitsemuksesta tiedän kyllä paljon, mutta en keksi mitään helposti sulavia karppiruokia? Liha, vihannekset ja kananmuna eivät sula myöskään,vaikka kuinka pureskelisin ja joisin paljon vettä samalla... Voisiko yrittää jotain sosekeittoja? Nyt olen syönyt hiilihydraattipitoista ruokaa, jotta saisin jostain energiaa.... Haluaisin kovasti syödä normaalisti, mutta se ei onnistu

noi sosekeitot mullakin tuli ekana mieleen, niihin saa hyvin rasvaa lisättyä. entäs puuroja oletko kokeillu?

paranemisia/jaksamisia

Puurot ja viljat tosiaan tuntuvat jumittavan vähemmän aikaa vatsalaukussa, kuin prode ja kasvikset. Viljat vaan eivät muuten sovi minulle Olenkin syönyt vanukkaita ja muuta "sokerista". Ravintoaineita näissä ei ole, hemoglobiini on jotain 100 luokkaa ja yleiskunto olematon... Lääkärille en enää halua mennä, koska sieltä tulisi todennäköisesti lähete myös mielenterveyspolille, terveydenhuollon kanssa luovutin jo muutama vuosi sitten....

Ehkä pitäisi kokeilla niitä sosekeittoja? Mutta kuinka tärkeää sitten pureskelu on, eikö se laukaise sylkirauhasten toiminnan ja käynnistä ruuansulatuksen. Olisiko mahdollista syödä keitot keittoina, ja ennen ateriaa jauhaa vaikka purkkaa?

En tiedä olisiko siitä mitään apua, mutta itsellä on auttanut kodeiinin aiheuttamaan ummetukseen apteekista saatava Elivon ruoansulattaja. Nappaan pari kapselia aterian joka aterian perään kun on tullu otettua enemmän panacodeja ja sitten vatsa pelaa huomattavasti paremmin.

Psyykkiset vaivat (joka bulimiakin on, vaikka oireet ovat fyysiset) on aina ilkeitä, kokemuksesta (ei tosin bulimia) tiedän itsekin. Tsemppiä siis teille ongelman kanssa kamppaileville.

Kerronpa tänne nyt omankin tarinani.
Olen kärsinyt syömishäiriöstä yli 10 vuotta. Ensin BED, sitten bulimia Nyt viimeiset 3 vuotta olen yrittänyt taistella eroon bulimiastani, mikä on välillä onnistunut hyvin, välillä johtanut paastoamiseen ja ihme soppadieetteihin , pakkoliikuntaan ja anorektiseen ajatteluun.
Olen todella riippuvainen sokerista ja vertaankin tätä alkoholismiin usein, eli jos alkoholisti ajattelee ottavansa vain yhden oluen, lähtee helposti "mopo käsistä". Samalla tavalla itselläni, jos päätän vaikka syödä yhden leivoksen, saatankin vetää 10, tai palan suklaata, niin äkkiä on hävinnyt koko levy + kaikki mahdolliset muut herkut kaapista. Samalla tavalla voi käydä muunkin ruuan, vaikka hampurilaisten tai pizzan kanssa, oikeastaan mikä vaan mikä on hyvää (tosin nykyään minulle käy noin vain sokeristen tuotteiden kanssa) Sitten seuraa mahan tyhjennys
Olen ollut pitkään TOTAALISEN kyllästynyt tähän sairaaseen käyttäytymiseeni ja yrittänyt välttää aineita jotka aiheuttavat ahmimisen.
Välillä olen pystynyt jopa syömään kohtuudella esim. leivoksen tai vähän karkkia, eikä ole tarvinnut oksentaa, mutta pakkoliikunta on tullut tilalle...
Sitten tutustuin tähän karppaamiseen ja tajusin, että tässä on avain siihen, miten päästä eroon sokerista.
Jos on alkoholisti, ei voi ottaa yhtään alkoholia, kun on sokeri riippuvainen, on jätettävä sokeri pois.. yksinkertaista (ei tosin helppoa).
Itselläni on vasta viikko takana, eli pidemmältä ajalta ei ole kokemuksia, mutta ainakin tämä tuntuu hyvältä, sillä saan kuitenkin syödä hyvällä omalla tunnolla, ei tarvii olla nälässä ja mikä parasta, sokerihimoni on hallinnassa! Lisäksi saan ehkä itseni normaali mittoihin, eli tuo sokereista kertynyt makkara, toivottavasti häviää vyötäröltä...
Joo,tiedän etten saisi ajatella laihduttamista, kunnes olen parantunut, mutta sehän tapahtuu tässä ohessa, kun jätän hiilarit pois!

Todella uskon jokatapauksessa, että tästä ruokavaliosta on minulle suuri apu ja saatan ehkä sittenkin joskus parantua!!!
Tämä minun kohdallani, ei ehkä toimi kaikilla, sillä me kaikki olemme yksilöitä kumminkin!
Kokeilla kuitenkin kannattaa, jos on samanlainen "pipipää" kuin minä!

-Matkalla kohti terveempää elämää...

_________________
"Pahin vastustajasi olet sinä.
-Kun voitat itsesi, voit voittaa maailman"

mulla tää on auttanu aika paljon, vaikka välillä silti oon oksentanu ku syöny liikaa, se tapahtuu sillon ku sortuu hiilareihin mutta silti on vieläkin vaikee syödä reilusti, mulle on tullu paha tapa laskea kaikki päivän ruuat vaikka siitä pitäss oikeesti päästä eroon koska mun pitäis saada painoa lisää eikä vähentää. mä oon vaan alkanu nyt karttaa hiilareita ku ruttoa ja niitä on vaikee lisätä ruokavalioon. huoh.

tsemiI!!

Mullon ollut yli 10 vuotta syömishäiriö. Bulimia.

Eihän siitä koskaan parane, mutta sitäkin oppii kontrolloimaan.
Tätä opetellessa meikäläisellä kyllä paino nousi aika paljon..
koska kontrolli koski lähinnä oksentamista.
Ahmimisen kun vielä saisi kontrolliin, ehkäpä hiilareiden vähentäminen auttaa sitten siihen..

Ja psyyke. Sieltä kai se tauti lähtee. Nyt ollut tasaisempaa jotenkin, vähän pelottaa että laukaiseeko laihtuminen sairauden sitten uudestaan, toivottavasti ei.

Kävin mä terapiassa kolme vuotta, sh:sta siellä ei keskusteltu.. kaikesta muusta, ja tuntui välillä vähän turhanpäiväiseltä. Mut kyllä se ehkä autto itseensä suhtautumisessa jotenkin? Siis omaan käyttäytymiseen suhtautumisessa, jotenkin ymmärtää miksi esim. sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, tai miksi tietyt asiat nostattavat tunteita pintaan, ja näin ollen on ehkä sitten helpompi hallita kohtauksiakin.. en tiedä.

Viimeks oli syksyllä bulimia-kausi.. siiten tais loppua laihduttaminen, ja kilot tuli taas takaisin.
Tämän takia on niin helvetin hankala laihduttaa.
Jossain vaiheessa se menee aina yli, ja sitten alkaa liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän ja katumaan syömisiään ja oksentamaan, ja sitten menee koko paletti ihan sekaisin.
Jotenkaan se ei ole niinkuin joku repsahdus, jonka jälkeen jatketaan seuraavana päivänä uudestaan.
Se vie sikana voimia.

Noh, tää karppaus on luonteeltaan niin erilainen elämäntapa ja painonhallintakeino, että katsotaan kuinka tässä käy.
Pelottaa. Onneks nykyään pystyn syömään kaikkea, sen verran parantumista on tapahtunut, ei ole pahoja pakkomielteitä siitä mitä saa syödä, ja mitä ei. Paitsi että munkkeja ei syödä. Mut se nyt tuskin tätä karppaamista ainakaan kaataa

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wqluuNL/]

[/url]