karppaus.infon arkistoitu foorumi

Oma versioni yläkarppi aikojen "syömishäiriöstä":

Astiat pitää syödä tyhjiksi heti ja nopeasti (lienen edellis elämässä oleskellut jossain missä ruoka joko pilaantuu nopeasti tai joku sen varastaa)

Siis koskaan en ole ollut niin ruokahimoissa, että olisin taivaltanut kauppaan ostamaan herkkuja, ja hyvin onnistuin myös olemaan ostamatta. Mutta jos niin ikävästi sattui olemaan, että tarjolla oli jotain ruokaa, namia, shipsejä... niin kaikki piti syödä kerralla.

Siis jos joskus satuin ostamaan vaikka pussin shipsejä, olin yleensä tyhjentänyt pussin, kun mies vasta ehti pari lastua maistaa. Sitten kun pussi oli tyhjä ja kiikutettu roskiin, (vatsassa kaikkea muuta kuin mukava olo) oli jotenkin sellainen olo kuin olisi saanut jonkun projektin valmiiksi

Ja aivan sama minkälainen määrä oli tarjolla. Lisäksi ruoan pois heittäminen oon aina ollut mielestäni synti, tämä aiheutti ongelmaa, kun työskentelin perheyrityksessä ravintola-alalla, pullaa ja patonkeja jäi tietysti aina yli. Silloin yritin kyllä ahkerasti lahjoittaa eväitä muillekin, jotta minun ei tarvitsisi syödä kaikkia.

Nyt ongelmaa ei ole, namit on kokonaan kielletty ja sillä sipuli, alakarppi-herkkujen popsimista on helpompi hillitä.

Runsaat hiilihydratit ovat nyt tehneet sinulle "tempun" tässä. maitoa litratolkulla, insuliinit pilvissä ja sitten runsaasti energiaravinteita (proteiinilähteitä sisältämine rasvoineen)

Jo yksi litra maitoa voi viedä asian aivan solmuun kun laskee muissa syödyissä olevan hiilarin lisäksi. Usea litra varmuudella. Lisäksi liiallinen (mahdollisesti) proteiinin saanti tekee osansa. Maksimi on noin 2,5g/normaalipinokilo. Nälänhallinta ei toimi ehkä ollenkaan kunnolla. Toisekseen syötävä on vain senverran että ei ole nälkä tai että se on siedettävän olematon. Runsaalla hiilihydraattimäärällä insuliini ei pääse putoamaan ja glukagoni nousemaan tasaiseksi asentoon jossa insuliini on alhaalla ja glukagoni ylhäällä tasaisesti. Tätä kautta se liittyy myös osittain muihin hormoneihin jotka ovat säätelyssä mukana.

No ihan sama oli täällä. Ja tuo ruoan pois heittäminen ei meinaa onnistua vieläkään. Miksi se on niin vaikea sisäistää, että poissa se ruoka on joka tapauksessa oli se sitten roskissa tai omassa mahassa. Miksi olisi jotenkin parempi vaihtoehto ahtaa se ruoka sisäänsä kuin heittää pois?
Vähän on helpottanut kun olen alkanut ajattelemaan että: Parempi roskissa kuin vyötäröllä.

Vanhana syömishäiriöisenä saan olla tarkkana vieläkin. Jos en syö tarpeeksi rasvaa, alkaa ahmimistarve nostaa rumaa päätään. Olen nimittäin huomannut välillä lipsuvani ajattelemaan että jospa söisinkin VAIN vihreita kasviksia, niissä kun ei ole paljoa kaloreita, laihtuisin nopeammin, tai jospa en söisikään jonain päivänä ollenkaan niin paljonkohan olisi paino pudonnut seuraavana aamuna
Näin se sairaus vaan on ja pysyy.

Onneksi olen ainakin tähän saakka kyennyt kuitenkin ajattelemaan terveellä järjellä ja syönyt monipuolisesti.

Jaa tuo tieto lisää mun tuskaa...mutta samalla antaa vastausta asiaan jota olen epäillyt...KAHVI ja makeutusaineet..niinpä...niiden jälkeen seuraavaa"oireilua" posket kuumottaa ja väsymys iskee noin tunnin päästä..hmmmph...tätä pitää tutkia...

Juu, itsellänikin kummittelee kyseiset ajatukset ajoittain aika voimakkaina: suunnittelen totaalipaastoja yms. painonpudottamiseksi - kun nyt on muutama kilo kasaantunut navan ympärille Mutta siihen ei auta paastot vaan kunnon, ravitseva ateria . Olenkin tullut siihen tulokseen, että kyseisten vääristyneiden ajatusten syy on aivosolujen aliravitsemuksessa , kun aivosolut eivät ole tarpeekseen saaneet välttämättömiä rasvahappoja...

Olen ollut alakarpilla jo kahden vuoden ajan. Silti minun täytyy sanoa, että hiilariaddiktioni on sinä aikana pahentunut. jos otan yhdenkin suklaapalan, niin en pysty tahdonvoimallani enää kontrolloimaan syömistäni. Joten minulle ei ole olemassa sen asian suhteen niin sanottua kohtuullista määrää. Juhlapäivinä vedän sitten oikein kunnolla kun kerran aloitan hiilarimyrkkyjen syömisen.

Olen myös huomannut syöväni pahaan olooni. Konkreettinen esimerkki oli yksi perjantaipäivä pari viikkoa sitten, kun olin joutunut sanomaan hyvästit ihmiselle, johon olin syvästi kiintynyt. Menin kotiin ja aloin syödä. Kun ruoka oli syöty, tein itselleni jälkiruokaa. Vatsa oli jo täynnä, mutta silti pyörisin keittiössä ympyrää jotain hyvää syötävää etsien. Tämä jatkui niin kauan, kunnes vatsani oli jo aivan räjähtämispisteessä ja olo oli aivan kamala. Minun tarvitsi lopulta pakottaa itseni istumaan ja sanoin itselleni: "Sinun paha olosi ei mene pois syömällä, mene lepäämään" Lopulta kaaduin sänkyyn ja sitten tulivat viimein kyyneleet. Itkin ja itkin.

Mutta uskokaa tai älkää, itkeminen helpotti paljon paremmin kuin ruoka. Silti yritin etsiä ruuasta helpompaa pelastusta olooni, enkä ensiksi tajunnut edes syytä ahmimiskohtaukseeni. Tärkeää on ymmärtää, että tunteiden kohtaaminen on ainoa tie päästä asioiden yli, ei suinkaan ruoka.

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Psyykellä on suuri merkitys syömiseen ja päivastoin. Karppiruoka voi varmasti hillitä esim. hiilarihimoja. Lohtusyömistä on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän elämän aikana.

Haluan kuitenkin vähän laajentaa näkemystä syömishäiriöiden syihin. Aiemmin syömishäiriöitä pidettiin nimenomaan psyyken häiriöinä ja jälleen kerran leimattiin äidit ja perheolot. Nykytietämyksen mukaan suuressa osassa syömishäiriöitä on neurobiologinen tausta. Törmäämme jälleen kerran tähän vaikeaan yhtälöön geenit, fysiologia, ympäristötekijät. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Neurobiologinen poikkeavuus aivojen välittäjäaineissa voi aiheuttaa jollekin syömishäiriön. Toisaalta ravinto vaikuttaa suoliston ja metabolian kautta aivoihin...

Tämä ei siis ollut eriävä mielipide. Kannatan karppiruokaa syömishäiriöisille.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wMCjtQZ/]

[/url]

Minä tunnustaudun BEDistä kärsiväksi. Kyseistä ongelmaa on vuosien varrella tutkittu ja yritetty hoitaakin vähän tavalla jos toisella. Paino on jojoillut edestakaisin kyllästymiseen asti. Minulle ongelma on nimenomaan makea. Nytkin alkuvuoden aikana mikään ruoka ei ole varsinaisesti maistunut, päinvastoin se on aiheuttanut lähes kuvotusta. Pelkkä ajatuskin. Mutta annapa olla, kun tarjolla jotain makeaa tai naposteltavaa - kyllä kiitos, minä ainakin haluan.

Mies onkin monesti mulle nauranut, että kaikki mahdolliset elintarvikkeet ja juomat pitää olla niin kevyttä ja niin laittia, mutta sitte vedetään kaksin käsin herkkuja. Ah, miten oikeassa hän onkaan ihmettelynsä kanssa. Ikävä kyllä.

Tietoa kyllä löytyy, mutta toteutuspuoli on aina jäänyt puolitiehen. Tahtoa ei ole löytynyt tarpeeksi. Nyt toivon ja uskon kaiken olevan toisin. Olo on vajaassa viikossa muuttunut ja vain parempaan suuntaan. Mieli on valoisampi, joka tosin saattaa johtua ihan keväästäkin, mutta kuitenkin. Ruokahalut on hallinnassa ja jatkuvat kipuilut ovat lähes kadonneet. Tämä tuntuu hyvältä.

Puuttimen kirjoitukset tuntuivat kovasti tutuilta ja kaikki "kauheudet" palasivat taas mieleeni. Syömishäiriö on kuin piru. Kun sille antaa pikkusormen, niin vie mokoma koko käden. Juuri tämän takia en uskalla edes ajatella edes maistavani tällä hetkellä yhtään karkkia tai sipsiä ym. Totaalinen ahmimisrepsahdus olisi välitön seuraus ja sitä en tosiaankaan halua.

Tästä taistelusta haluan selvitä voittajana!

Kaikkea täältä voi löytää Mulla on tosi paha ongelma makaroni/jauhelihasekoitukset eri muodoissaan ja niiden lisäksi maito. Minkäänlaista kylläisyydentunnetta ei tule, ja kyytipojaksi pari litraa maitoa. Kääk. Mulla siis voipi olla tämä BED ja sen lisäksi nelikymmenvuotinen väsymys ja valtaisa ylipaino. Nytkun olen kolmatta päivää alakarpilla ja tutkinut näitä teidän kirjoituksianne, alkaa elämä vihdoin voittaa. Lämmin kiitos, melkein itkettää.

Hyvä Päpsy kun nostit tämän.

Ehkä tää joulunajan syömäkierre tästä vielä taittuu?

,,, ja -tuttaa,,,

_________________
"aina pitää ainakin kysyä kuuluvasti"mitä?""

Hei Puuttime!
Mikä on RR suihke?

Se on Rescue Remedy-suihke. Saa ainakin luontaistuotekaupoista.
http://www.maxmedica.fi/bach/rescue/rescue.html

Sopii myös ainakin koirille.

Olen itse tuolloin käyttänyt päivittäin, nykyäänkin saatan ottaa tietyissä tilanteissa ja annan lapsilleni kouluun mukaan jos on esim. vaikea koetilanne. En ole koskaan mihinkään "tällaiseen humpuukiin" uskonut, mutta pakko se on uskoa kun on itse kokeillut ja todennut että toimii.

Noista syömishäiriöistä. Omalla pojallani on ahmimishäiriö, joka ilmenee niin, että käy ilman lupaa tyhjentämässä jääkaapin tai syömässä päivällisen jämät tai mitä nyt vaan löytääkin. Ja määrät ovat tietysti huimia (tyyliin kymmenen voileipää, paketti nakkeja), tahti nopea ja se tehdään salassa (koska äiti yrittää tiukasti valvoa) vaikka suoraan kattilasta sormin ja ylipainoa on kertynyt runsaasti.

Marraskuun alussa aloitin vähähiilihydraattisen dietin itse ja aloin valmistaa perheellekin pääsääntöisesti vähähiilihydraattista ruokaa ja kaupastakaan en paljoa muuta enää kotiin raahaa. Grahamleivät vaihtuivat lapsillakin Uotilaan ja näkkäriin, perunat kaaleihin ja muihin kasviksiin, makaroni ja riisi ovat saaneet jäädä kaappiin. Mielenkiintoinen havainto oli se, että ahmimisongelma, jonka kanssa on painittu vuosia (ja yritetty kaikki temput mitä mieleen on tullut), hävisi lähes kokonaan. Ruokaa on käynyt poika varastamassa vain pari kertaa - ensimmäisellä kerralla olin pistänyt perunasipulisekotuspussin pakkasesta kinkkukiusaukseen ja toisella kerralla keittänyt häthätään makaronia päivälliseksi lapsille.

Ketjun alkupuolella pohditaan olisiko syömishäiriöissä kyse sekä psyykestä että syömisestä ja kuinka ne toimivat myös eri suuntiin. Uskon vahvasti että näin on.

Nythän on saatu Ruotsissa parempia tuloksia syömishäriöisten kanssa sen jälkeen kun he muutama vuosi sitten käänsivät koko hoidon lähtökohdan ympäri. Eli ennen hoidettiin ensin psyykeä ja ruokavaliota siinä sivussa, mutta pari vuotta sitten havaittiin että kun aloitetaan ruokavaliomuutoksesta niin osa masennuksesta ja ahdistuksesta katoaa. Tätä käytetään erityisesti anorektikoiden ja bulimikkojen kanssa.

Itselläni on diagnoosina BED ja uskon että ruokavalio (hiilarit sokeriherkillä) aiheuttaa masennusta. Osa ahdistuksesta ei ruokavaliolla voikaan suoranaisesti kadota, mutta esimerkiksi painonputoaminen voi taas osaltaan poistaa masennusta. Tämän perustan siihen, että etenkin lihavien ihmisten kohdalla voi sieluun olla jäänyt vanhoja haavoja ihmisten kommenteista tai asenteista (lihavat on tyhmiä ja hitaita -tyyliin) ja hoikistumisen myötä nämä haavat voivat alkaa parantua, eli toisin sanoen parantuva syömishäriöinen voi alkaa antaa anteeksi häntä ehkä jopa vahingossa loukanneille ihmisille, eikä enää kantaa tätä kuormaa sydämmessään.

Tässä osaltaan perustelu siihen miksi en ymmärrä AO:n eli Anonyymien Ongelmasyöjien porrasta, jossa pitää tehdä lista ihmisistä, joita on loukannut syömisellään ja pyyttää heiltä anteeksi. Tämä on kopioitu suoraan AA:sta ja sopii varmasti siellä. Mutta syöjien kohdalla tilanne on toisinpäin ja loukkauksien kätkeminen sydämeen sekä niistä aiheutuva katkeruus syventää haavoja. Toisaalta kyllähän tarpeeksi katkeralla ihmisillä voi sitten jo alkaa olla anteeksipyydeltävääkin ympäristöltään . Yhtä kaikki - mielestäni oikea ruokavalio helpottaa masennusta suorasti ja epäsuorasti, vai pitäisikö sanoa moniportaisesti.

_________________
aloituspaino 18.1.2006 117.3 kg
nyt 114.4 kg
tavoite paino 100 kg

Minä olen aina ollut tunnesyöppö. Iloon, suruun, riemuun, murheeseen, hyvään oloon, masennukseen milloin mihinkin. Karppaaminen on auttanut tässä kun syöminen on järkevöitynyt tapahtuvaksi tiettyyn aikaan päivästä kunnon ateria, eikä jatkuvasti napostellen niinkuin entisessä elämässä. Silti nykyäänkin vielä huomaan että jos on kurja olla niin on helppo sortua mässäämään, tosin siitä tulee vaan vielä huonompi olo.

Aliina, tervetuloa kokeilemaan. Tunne siitä että onnistut riippuu täysin siitä miten määrittelet epäonnistumisen. Kannattaa muistaa olla lempeä itselle ja täytyy muistaa, että repsahdukset kuuluvat asiaan. Vain ja ainoastaan sinä voit määritellä mikä on repsahdus ja mikä ei. Toiselle karkkien syönti ei ole mikään repsahdus, toiselle se on, kuten minulle.

Sokeririippuvaisille annoin neuvoksi sen, että suhtautuu tähän ruokavalioon kuin allergian etsimiseen. Eli etsitään ne tuotteet mitkä eivät aiheuta syömishimoa tai vatsanväänteitä tai väsymystä, mitkä ne oireet nyt olikaan mitä haluat välttää. Tämä ehkä auttaa myös epäonnistumisen määrittelyssä. Eli siis jos jonkin syöminen ei aiheuta sinulle mitään, et ole repsahtanut, eli epäonnistunut. Sen sijaan jos alat manata repsahduksesta itseäsi vaikka kyseinen ruoka-aine ei sinulle mitään tehnytkään, voi itsensä syyttely johtaa epäonnistumiseen ja laukaista syömiskohtauksen. Ole siis tarkkana aiheuttaako liian tiukka kuri ja syyttely sinulle ahmimista vai se ruoka mitä pidit repsahduksena. Tuomaroi oikein. Kuuntele kehoasi.

Toivottavasti ymmärsitte mitä hain takaa...

Ymmärsin mitä hait takaa...kiitos kannustuksesta. Olen määritellyt repsahdukseksi sen, jos syön riisiä, pastaa, vehnää tai makeaa. Hiilihydraatteja seuraan, mutta en halua bulimian takia maanitella niitä. Tarkoitan sitä, että jos esim. laitan ruisleipää suuhuni, niin en ota siitä stressiä muutakuin sen, että sen pitää olla täysjyväleipää. Minä yritän nyt kuitenkin seurata vähän noita hiilihydraatteja, mutta bulimian takia en halua olla itselleni liian rankka

_________________
aloituspaino 18.1.2006 117.3 kg

nyt 114.4 kg

tavoite paino 100 kg

Ihanko totta? Vaikea tosiaan uskoa... Olis kiva pärjätä ilman Diapamia paniikkioireisiin , mutta MITEN ihmeessä tommonen tippa toimii? Mitä se sisältää?

Minä voin syödä mitä tahansa "terveellistä" ruokaa liikaa, itseni sairaaksi.
Mun kohtaukset tulevat, mun suuhun ei mene karkki, sipit, jäätelö, pullat, pasteijat jne.

Mun suuhini menee tavallinen ruoka jota syön liikaa.