Vieras kirjoitti:
Uskallatko siis itse käyttää ollenkaan lääkäreiden palveluja? Mistä tunnistaa "oikean" lääkärin?
toinen vieras
Eihän sitä valitettavasti juuri mistään tunnista. Ehkä vastaanotolla keskustellessa kysymyksistään/kommenteistaan. Valitettavasti suurin osa potilaista ei edes epäile, että lääkäriin tai diagnoosiinsa ei voisi luottaa.
Jouduin miettimään pitkään, koska olen Suomessa viimeksi käynyt lääkärillä. Ei niinkään uskaltamisesta kyse, mutta ei ole ollut tarvetta. Kävin silmälääkärillä vuosi sitten. Kymmenen vuotta myöhässä iän perusteella suositellusta ja silmänpohjat/paineet tuli tarkastettua. Suosittelemiaan silmätippoja en ryhtynyt käyttämään. Kommentti "käytäthän ihollesikin kosteusvoiteita" ei oikein vakuuttanut. En käytä mitään ihonhoitotuotteita.
Edellisestä käynnistä lääkärissä on niin kauan, että en muista. Luulen, että se oli 90-luvun alkupuoliskolla, kun olin ystävän pyynnöstä hakemassa hänelle reseptiä, koska ei onnistunut itse vakuuttamaan lääkäriään.
Jouduin käymään ensiavussa viisi vuotta sitten ompeluttamassa haavan.
Viime vuosina olen tavannut Puolassa lääkärin pari kertaa vuodessa Kwaśniewski-pensionaatissa. Perusverikokeet ja vähän muutakin verenkuvaa otettu.
ETA: Muistin, että 2000-luvun alkupuolella kävin useallakin ihotautilääkärillä todella pahan ja tulehtuneen kasvojen ihon vuoksi. Sain koko joukon erilaisia diagnooseja, kaikki vääriä. Vuonna 2004 alkanut tämänkertainen runsasrasvainen vhh sitten paransi ihon. En tuota muistanut, koska ns. ihotautilääkärit ovat todellisia poppamies-puoskareita turhine ja haitallisine voiteineen, eikä heitä voi oikein lääkäreinä pitää.
Yksityisyrittäjänä minulla ei ole työterveyshuoltoa eli ei tule mitään pakollisia tarkastuksia.
ETA 2: Siinä mielessä vieras kyllä on oikeassa, että luottamus lääkäreihin ja heidän osaamiseensa on minulla kyllä alhainen ja kynnys hakeutua hoitoon korkea. Eli lepään ja annan kropan parantua, jos tuntuu olo sairaalta. En käytä lääkkeitäkään.