karppaus.infon arkistoitu foorumi

Miten minusta tuli laski?
Minusta tuli laski auto-onnettomuuden jalkeen; ensin ei voinut liikkua, ja sitten kun jotenkin pystyi niin tuli kehiin masennus, laakkeet, itseinho ja syopottely/juopottelu kun ei halunnut kohdata totuutta. Lihoin vuodessa 20kg. Viime vuoden puolella onnistuin pudottamaan vajaa 8kg, kitukuurilla, oli huono olla. Nyt, 2 ja 1/2 vuotta onnettomuuden jalkeen alan vihdoinkin tuntemaan oloni paremmaksi, henkisesti. Laihduttaminen saa viela odottaa, nyt pidan tarkeimpana mieleni terveytta. Tama ei tarkoita ettenko silti soisi terveellisesti , nyt ei vaan painon pudotus ole se paa-asia vaan hyva olo. Ei lihavuus aina ole kiinni laiskuudesta.

edit sori jos meni ot

Kai se sellaiselta kuullostaa, mutta totta se oli, valitettavasti..Ei kyllä saatu aikaiseksi työttömänä muuta kuin olla kännissä, siis ihan oikeasti. Tuntuu siltä, että työelämässä ollessa jaksaa ja kiinnostaa paremmin, ruuanlaitto ym. vaikkei uskoisi.

...Ja nyt jälkeenpäin huomasin tämänkin että eihän tämä mikään totinen ketju edes ollut

_________________

-kyllä minä olen tykännyt olla kännissä työttömänä kuin työaikanakin(siis tarkkaan ottaen työllistettynä mutta vapaa-ajalla).Mutta eihän kännin tarvi(kohtuullisen mittaisissa putkissa)olla sellainen turruttava ja laiskistava tola.Siis tottakai pitkät ryyppyputket vie aloitteellisuuden matalaksi eikä sitä jaksa muuta kuin koittaa hankkia jotain siihen krapulaisen sekavaan olotilaansa jne.

Koska olen aina ollut pätkätyöläinen (ekasta työpaikastani 1998 asti)niin olen kokenut montaa kertaa työn tai uuden työn aloittamisen.
Minun mielestä työn aloittaminen turruttaa aina ihmistä.Se aloittaminen tottakai sitoo keskittymistäeikä muu ole mielessä,inhimmillistä.
Mutta ihan pisemmällä aikajänteellä sitten myöhemmin huomaa olevansa jotenkin "syvemmin integroitunut yhteiskuntaan" ja oma ajattelu alkaa olemaan sellaista keskimääräisempää.Ja vapaa-aika on-nimen omaan-vapaa-aikaa.Eli se on vain hetkiä jolloin olet töistä pois.
Omiin nahkoihin ja omien korvien väliin pääseminen ainakin minulla vaatii pisemmän vapaalla olon jolta ei ole tiedossa olevaa paluuta aikataulujen(siis työvuorojen)rytmittämään elämään.
Se työpäivien välissä oleva "vapaa" on minun kokemukseni mukaan soveltunutkin vain lähinnä ryyppäämiseen tai "vapauden" teeskentelyyn jollain vuokramökillä tai huvipuistossa.
En ole ikinä kyennyt "vapaalla" johonkin konkreettiseen omaan elämään tähtäävään työskentelyyn tai luovaa ajattelua vaativaan elämän sisällöllittämiseen(<- jes mikä sana ).
Ja kyllä se ruuan tekokin on yksi.Kyllä sitä keskittymistä,luovuutta ja soveltamista syntyy työttömänä enemmän,ehkä joskus pitkällä kesälomallakin.
Työllistettynä ruuan teko on ollut mekaanista toistoa eikä vapaillakaan jaksa (ne vapaathan kuuluu työnantajapuolen mukaan akkujen lataamiseen että jaksaa työtä )
suuriin koko päivän haudutteluihin vain "hukkaa" aikaa kun ylihuomenna joutuu jo töihin.


--------------------

Kaikesta yllä jää ehkä liian negatiivinen kuva suhteestani työelämään.En minä sitä vihaa.

Vihaan lähinnä "integroituna" olemisen tunnetta joka turruttaa omaa ajattelua(ja laittaa vertaamaan omia ajatuksia suhteessa vallitsevaan) ja inhoan väistämättömästi ihmisolennossa tapahtuvaa sosiaalista muokkautumista vallitsevaan yhteisöön.-> omien tunnepitoisten ajatusten tunnehuiput tasaantuu,alat mukautua työilmapiirissä toistettaviin "ikuisuus vitseihin" ja jopa nauraa niille.Alkaa pitämään oman alansa pikku jippoja omien taitojen kasvaessa tärkeinä.Tuntee olevansa "yksi meistä" vaikkei jumalauta mennyt sinne töihin kuin rahan takia.
Ja pelottava ilmiö on myös juuri se vapaapäivinä tuleva tylsyyden tunne.Kun ei jaksa aloittaa(työstä johtuva väsymys esim)mitään omaan elämään tähtäävää projektia,niin sitä saatana alkaa kaivata töihin,että jotain tekemistä ois.Se on pelottavaa.Siinä on oma identiteetti koetuksella.


-----
Joo,ei tää ole "vakavan keskustelun aluetta",mutta voi täällä vakavistakin aiheista puhua.Itse esimerkiksi koen ihan mielenkiintoiseks,jopa vakavaksi,tuon kaiken ylläkerrottuun liittyvän eron ihmisissä.Osa tarvii työtä pitääkseen muun elämän kasassa.Osa taas kokee muun elämän vähenevän ollessaan työllistetty.



EDIT:
Tuli 2000 viestiä täyteen palstalle.Minun huumorin makuun sopii mainiosti,että se viesti tulee vastatessa niinkin hienostuneen nimiselle nimimerkille kuin "kurahaara"

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?

Mukautuminen auttaa selviytymään. Satavuotiaaksi selvinneillä on sama ominaisuus; kyky mukautua vallitseviin olosuhteisiin. Jos et mukaudu -> kortisoli ->ennenaikainen vanheneminen/sairastuminen jne. Yksinkertaista. Miksi toiset sitten pystyvät mukautumaan paremmin kuin toiset? Geenit?

-no olosuhteet on ehkä hieman eri kuin "sosiaalinen mukautuminen".Nelson Mandela on kohta sata.Tuskin mukautui kuitenkaan -"nää on ihan jees" -ajattelutapaan jonka johdosta hän vietti vankilassa neljäsosan elämästään.
En usko,että oman ajattelutavan ei-mukautuminen on kauhea stressitekijä tai kortisolimyrskyn paikka.Mutta se on selvä,että mukautumista nimenomaan OLOSUHTEISIIN tarvitaan.En koe OLOSUHTEINA itse valitun työpaikan ilmapiiriä.
OLOSUHTEILLA käsitän vaikka sitä,että sodan aikana syötiin pettua ja juotiin korviketta.TIetyn luontoinen sitten mukautuu siihen että "nyt syödään pettua ja juodaan korviketta" paremmin kuin toinen.Varmaan hyöyllinen piirre ihmisessä eikä se sodi millään tavalla kenenkään sisäisen ajatusmaailman kanssa.

Sosiaalinen mukautuminen sen sijaan voi pahimmillaan syödä ihmistä sisältä rotan lailla.Varmaan aika monella näin vaikka siellä 30-40 lukujen Eräässä Eurooppalaisessa Valtiossa (josta en käytä mitään nimeä,ettei minua syytellä erään ns.-kortin heiluttelusta).
Myös nykyajassa on paljon piirteitä,joilla yhteiskuntaa voidaan ohjailla haluttuun suuntaan sanomalla,että "mukautujat on selviytyjiä"
Voidaan myös kysyä,että onko kaikki satavuotiaaksi eläneet entisiä koulukiusaajia?Eikös sen heikoimman kiusaaminen koulussakin ole oikein oiva esimerkki sosiaalisesta mukautumisesta ja sisäisten näkymättömien hierarkioiden omaksumisesta?



--------------
Eli olosuhteisiin mukautumista pidän oikein jees juttunut ja joillain heikompana ja joillain vahvempana ominaisuutena.
Mutta sosiaalista mukautumista pidän vastenmielisenä ilmiönä.Ihmisen ajattelutapojen muutokset onnistuu parhaiten mitä enemmän ne on puhtaasti sisäsyntyisiä.

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?

oma tarina alkoi vuonna 2006, 13 vuotta olin kerennyt sairastamaan tyypin 1 diabetesta.

Sairastuminen syömishäiriöön jo ala asteella aiheutti sen että lopetin isuliinin pistämisen pysyäkseni hoikkana, tämä hoitamaton kansan tauti hajotti lopulta juuri 18 vuotta täyttäneen naisen alun munuaiset josta seurasi (v.06) 3,5 vuotta kestänyt dialyysi hoito.

2009 tammi kuussa sain elin siirtona uuden ehkeämmän veren suodattajan , ja kortisonin kaiken muun nappi määrän lisäksi. ja vain reilussa 6kk painoa pamahti lähes 30kg lisää
olin tottunut makaamaan yli kolme vuotta elämästäni sairaalassa kytkettynä koneeseen ja nyt olisi joku urheilu, sosiaalinen elämä kaikki alotettva puhtaalta pöydältä, ei muuten onnistunut... ja kun paino nousi niin milläs kunnolla sitä jaksoi liikkua, lopulta jalkani antoivat periksi nopean painon nousun myötä ja pidin jalka/nilkka/sääri tukia 24/7 että olisin päässyt edes vessaan...

mutta kun aloitin karppauksen 2010 vuoden lopussa, painoa hävisi jopa enemmän kuin sitä oli kerennyt kertymään -33kg!

_________________
En syö elääkseni, ELÄN SYÖDÄKSENI!

Salaiset Päiväkirjat:http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=81&t=64498&start=0

Jaa, että miten musta tuli läski? En mä nyt ihan läskiksi itseäni nimittäisi, mutta olen toki normaalipainon ylärajalla.

Ja tuo kymmenen kiloa läskiä tuli kerättyä yhden vuoden aikana. Ensin laihdutin (virallisterveellisesti?) nestepaastoamalla noin 8 kiloa. Ei sinänsä ollut tarkoitus laihduttaa, mutta tapahtui ikkäänkuin vahingossa, koska syöminen oli niin tuskallisen hankalaa kun suu aukesi vain sentin verran, eikä purra saanut mitään pariin kuukauteen. Hieman lisähaastetta toi se, ettei koko kasvojen alaosassa ollut tuntoa ollenkaan. Syöminen tapahtui peilin edessä teelusikalla. Aivan takuuvarma laihdutuskeino, jos joku kaipaa

Nälkä ei muuten vaivannut ollenkaan. Olisin aivan hyvin voinut olla syömättä, niin hankalaa kaikki ruokaan liittyvä oli. Ymmärrän anoreksiasta ainakin yhden puolen paremmin nyt.
Mutta "dieetin" päätyttyä kilot alkoi kertymään aivan järkyttävää vauhtia. Myönnettävä on, että söin pitsaa ja hampurilaisia ja karkkia. Jäin vähän koukkuun noihin hiilareihin. Elimistö sekaisin jo valmiiksi ja huonolla ruualla viimeistelin tuhon.

Tällä hetkellä painan vain viitisen kiloa enemmän kuin vähän yli vuosi sitten. Mutta kehon koostumus on aivan erilainen. Lihakset on kadonneet, läskiä tilalla. Eikä tuo fläsä meinaa lähteä millään, vaikka olen syönyt oikeinkin järkevästi (hiilaritietoisesti) jo kolmisen kuukautta. Pitäiskö ottaa teelusikka käyttöön?

_________________
Koodilla WEP390 iHerb-tilauksesta 5$ alennusta

girlofdarkness:luinkin esitteöysi muualta.Hienoa että olet nyt saanut elämäsi parempaan jamaan.iso osa ihmisistä on sellaisia ketkä olisi nostaneet kädet pystyyn ja antaneet tilanteen olla ja pahentua hiljalleen.Hyvä että löysit voimia etsiä muutosta

Teea:
Mikä sinun leukasi pilasi?Ei kai vaan joku tyyliin viisaudenhampaan poistossa vahingossa vahingitettu hermo tms.?Niitten yleisyydestä ei yleensä kauheasti puhuta?Ja ne on valitettavan yleisiä.

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?

Ei mitään tuollaista. Ihan oli fillarionnettomuus ja sen jälkeinen kasvoluiden uudelleen sijoittelu. Ei mitään mennyt lopullisesti pilalle. Kirurgit tekivät loistavaa työtä. Hermovaurio oli hyvinkin mahdollinen, mutta onni oli mukana ja jäi vain pieni tunnoton kohta.

Btw, Viisurileikkauksessakin mulla oli onnea. Hermo ei vahingoittunut, vaikka hampaan juuri oli kiIertynyt hermon ympärille. Ja tuostakin riskistä muuten mulle ihan rehellisesti kerrottiin. Nuo voi olla vaikeita juttuja, vaikka luullaan pieniksi leikkauksiksi. Mutta hermovaurioiden hoitokin on kehittynyt. Pitää vaan kiltisti syödä ne lääkkeet, mitä määrätään.

_________________
Koodilla WEP390 iHerb-tilauksesta 5$ alennusta

niin,kai ne tuommoisen juuren kierymän yhteydessä kertoo.
Mutta asia ei ole yleisesti tiedetty.
Omalla entisellä kotipaikkakunnalla mieheltä pilattiin koko loppuelämäksi kasvojen toisen puolen tunto huolimattomuutta rutiinin omaisessa viisauden hampaan poistossa.
Mies haki oikeutta hoitovirheeseen ym nojaten ja taisteli asiasta lehtien palstoilla.
Miehen hakiessa oikeutta,tuli ilmi,että ko.onnettomuudet ovat ihan arkipäivää.Väittipä joka oikeusaste kai miehelle,että samalle lääkärille voi osua kymmenenkin potilasta vuodessa,kelle jää elinikäisiä tunnottomuuksia rutiininomaisesta viisaudenhampaan poistosta.
En tiedä pitikö määrät paikkaansa,mutta hurjan paljon niitä ilmeisesti tapahtuu.

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?

Haluan sanoa että tämä on hyvä viesti ketju josta saa vertais tukea!

Kiitos RaahenTiikeri, syömishäiriö on sairaus joka kukistaa ihmisen pohja mutiin. Ensimmäisen kerran elämässäni olen kaksi vuotta voinut syödä ns ajattelematta ruokaa zemppauksesi lämmitti sydäntä <3

_________________
En syö elääkseni, ELÄN SYÖDÄKSENI!

Salaiset Päiväkirjat:http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=81&t=64498&start=0

enkä niinkään tuota syömishäiriö-juttua vaan sitä jalkatuki ym asiaa...että "ihminen oppii ontumaan" sanonnan mukaan.Eli hiljalleen pahenevaa tilannetta siedetään ja sen annetaan mennä aste asteelta kohti peruuttamatonta toimintakyvyn menetystä.
Jalkatuet-kyynärsauvat-pyörätuoli jne jne...
On hyvä,että on itse se joka katkaisee tapahtumaketjun ja alkaa ITSE ETSIÄ vaihtoehtoja.
Tsemppiä jatkoon vaan.

_________________
*Rolling Stones fanin krapula ei näy ulospäin.

Jos ihminen olisi tarkoitettu savuttomaksi,niin kai me synnyttäisiin ilman tupakkaa suupielessä?

*onkohan mulla oikean puolen alimmainen kylkiluu poikki?

Mä sysään syyn muiden niskoille. Alotin e-pillerit ömm, n. 8 (?) vuotta sitten ja sen jälkeen paino on noussut hyvin tasaisesti kunnes parisen vuotta sitten puntarissa oli lukema 83kg (pituutta löytynee 172cm). Lopetettiin pillerit lapsukaisen toivossa ja samassa loppui mun makeanhimo kuin seinään! Olen siis tullut siihen johtopäätökseen että e-pillerit on mun (suurimman osan) liikakilojen syynä. Tai oli, eipä noita nyt enää niin liiaksi ole. ;b

_________________
Ilman viiniä ja leipää näkee rakkaus nälkää.

23 vuotta sain elää elämää maailman ihanimman naisen suojeluksessa. Äiti