karppaus.infon arkistoitu foorumi

Yksi paastojakso on nyt takana, katkaisen päivän klo. 12.00. Ensimmäisenä paastopäivänä alkoi vatsa tietysti huutamaan lounasaikaan ja kun pääsin nälän tunteesta ylitse, minua väsytti, vilutti ja illalla tuli kaamea hikka mistä en meinannut päästä eroon. Kun oli taas vuorokauden jälkeen aika pistää jotain suuhunsa, tuntui siltä että ei tarvitsisi vieläkään syödä. Vatsalaukku täyttyi nopeammin kuin minulla yleensä, eli söin sekä lounaaksi että päivälliseksi vähemmän kuin yleensä keskimäärin syön... nyt on taas tuhti aamiainen takana ja paasto edessä. Illalla pitäisi mennä kuntonyrkkeilyyn ja ratsastaa hevosellani. Mahdankohan pyörtyä...?

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Toinen paastopäivä takana ja ruokailu häämöttää jo tunnin päässä. Nyt on vähän nälkä, mutta eilen paastoillessa ei ollut ollenkaan. Virtaa oli ihan mielettömästi, aistit olivat jotenkin terävöityneet ja kuntonyrkkeilykin meni kuin tyhjää vain.

Olen todella ihmeissäni, sillä minä olen helposti sellanen, että liian pitkä syömätauko on aiheuttanut väsymystä, heikotusta ja ärtyneisyyttä. Tässä valossa eilinen päivä oli pieni ihme.

Nyt ei tullut hikkaakaan, mutta illalla oli kyllä omituista palelua... vissyä olen yrittänyt juoda väh. 2 litraa päivässä.

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

kolmas paastopäivä meni hyvin, vaikka tein koko päivän melko fyysisiä töitä. Säästöliekki taisi kuitenkin iskeä illalla, koska kauhea vilu oli koko illan ja yön. Eilen sunnuntaina sitten koitin syödä vähän reippaammin ja lisäsin erityisesti rasvan määrää. Nyt pitäisi sitten taas maanantai paastota.

Nyt on siis hommaa viikko takana. Kuinkahan kauan tätä kannattaa jatkaa?

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Olen nyt viime lauantaista lähtien syönyt päivittäin. Paastopäivinä ei erityinen nälkä vaivannut, mutta seuraavat aamut kahteentoista asti olivat raskaita... jotenkin sain vain lisästressiä ajatuksesta, että saa syödä vain joka 2. päivä... vaikka mässypäivinä olikin hauska hyvällä omalla tunnolla syödä vaihtelun vuoksi mitä vain...

Mulla on tää karppaus tullut nyt vähän siihen pisteeseen (aloitin 2004 vuoden alussa), että olen vähän kyllästynyt eri ruoka-aineiden rajoittamiseen. Tekis mieli heittäytyä takaisin vanhaan, vaikka paino takaisin tulisikin... en tiedä mistä tämä johtuu. Olen aina ollut makean ystävä ja makean ikävä on jäljellä vielä tämän 2,5 vuotisen taipaleenkin jälkeen....

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'

Eikä se kai koskaan lopullisesti häviäkään. Mutta miksi silti ottaa "on-off"-asennetta. Vetelet herkut naamariin ja sitten taas normisyömisiin. Tai lievennät karppailua sen verran, että sinne mahtuu jälkkärit mukaan. Ei karppaamisen ole tarkoitus olla kidutusta, ja makeat herkuttelutkin voi suunnitella. Ja karppisyömisiin voi yrittää myös panostaa niin että ne olisivat mahdollisimman herkullisia ihan itsessään.

Myös täällä on usein mietitty paluuta vanhaan ja sinne on jopa palattu silloin tällöin päiväksi, pariksi tai kuukaudeksi. Silti olen aina hiilariherkuttelujen jälkeen palannut takaisin karpiksi (vaikkei tuollainen jojotellu varmasti ole hyväksi). Pätkäpaaston myötä karppausinto on vahvistunut valtavasti. Ruoka (karppi tai hiilariherkut) ei pyöri mielessä niin voimakkaasti kuin ennen. Eikä nälkä enää vaivaa. Silti sallin itselleni kohtuudella hiilariherkut esim. juhlissa, ja joskus satunnaisesti ihan muuten vaan. Minulla liian ehdoton linja ei toimi pitkän päälle. Hiilareiden syömisessä ei ole kyse nälän tyydyttämisestä, vaan tunneherkuttelusta, ja yksinkertaisesti olen liian perso hyvälle ruoalle ja liian salliva pehmo karsiakseni lopullisesti tietyt ruoka-aineet pois. Onneksi hiilariputki ei jää päälle, vaan karpiksi palaaminen on helppoa. Ja mikä parasta, karppina pysyminen tuntuu aina vaan helpommalta, kun tietää, ettei mikään ole kiellettyä. Joskun annan itselleni luvan ostaa kaupasta IHAN mitä vaan, ja kas kummaa kärryissä on vain karppiruokaa, vaikka hehkuttelin kekseistä ja pullista ennen ostoksille lähtöä.

Tsemppiä sinulle! Jos uskallat, kokeile sallivampaa linjaa. Minulla se toimii. Kun ei ole mitään kielettyä, niin kielletyn hedelmän houkutus haihtuu ja unohtuu.

Kiitos teille rohkasun sanoista. Kyllä sitä sallivampi varmaan tarvitsisi olla. Olin eilen helsinki horse showssa ja söin siellä sekä hampurilaisen että pitsa slicen... tulos oli kauhea raaputusihottuma käsivarsissa matkalla kotiin...

mielenkiintoisia noi elimistön reaktiot kun olen melkein totaalisesti ollut ilman roskaruokaa koko karppaushistoriani ajan... eli vähän sallivampi koitan nyt tästä eteenpäin olla ja enkä tee enää poikkeustilanteissa syömisestä ongelmaa niin kuin ennen (otin aina ennen omat eväät sellaisiin paikkoihin mukaan, jossa ei ollut tarjolla kuin hiilari pitoisia tarjoiluita...) tuntuu vain silti niin pahalta joku hampurilainen suuhunsa, kun tietää kuinka epäterveellinen ja LIHOTTAVA se on...
tieto lisää siis tässäkin tuskaa

_________________
Alakarppaus on ravinto-opillinen pelastus. Ei pidä loukkaantua, jos joku nauraa ajatuksillesi, sillä muistattehan vanhan sanonnan: 'ei helmiä sioille...'