Aloitin pätkäpaaston heti siitä kuultuani eli perjantaina. Jostain syystä artikkelia lukiessani heräsi valtava syömishimo
joten paistoin kuuden aikaan vielä vihanneksia ja jauhelihaa ja söin ne, ikäänkuin viimeisenä ateriana. Se olikin hyvä veto koska sain vatsani todella täyteen. Olen tottunut syömään päivän viimeisen aterian aika myöhään ja ilman tuota jauhelihapläjäystä olisi varmaan ollut outo olo olla syömättä.
Lauantain paastovaihe meni ongelmitta, taltutin näläntunteen kupillisella kahvia. Tämän päivän toinen paastovaihe on ollut hieman hankalampi, mutta uskon että tähän tottuu. Näläntunnetta helpottaa se, että tiedän saavani tänään illalla syödä. Taidan tehdä jopa jälkiruokaa, kun normaalisti en herkuttelua harrasta, ja nyt siihen on tavallaan lupa. Alakarppilinjaa ajattelin tämän kuukauden ajan noudattaa, hiilareita 50-100 päivässä eli varmaankin vähän normaalia enemmän.
Yllätyin itsekin kuinka innostunut olen tästä. En muista edes karppauksen aloituksen tuntuneen näin hyvältä jutulta. Olen 164 pitkä ja painan arviolta 68 kiloa. En käytä vaakaa koska vaa'an lukema onnistuu aina pilaamaan tunteeni siitä että olen ihan hyvä sen kokoisena kuin olen. Ja koska en ole onnistunut pudottamaan painoa karppaamalla, en lähde tähän laihdutusmielessä (katsomalla muita kirjoittamiani viestejä, selviää mitä kaikkea olen laihtumiseni eteen kokeillut), vaan sen takia että tämä tuntuu järkevämmältä kuin mikään pitkään aikaan. Ainoita kertoja aikuisiässäni kun olen ollut lähelläkään ihannepainoani, on ollut vaihe jolloin söin vain kerran päivässä, illalla töiden jälkeen. Lisäksi 3 kertaa päivässä syöminen tuntuu ruokkivan näläntunnettani entisestään.
Olen normaalikokoinen muilta osin, mutta kärsin vyötärölihavuudesta. Mittasin siis tänä aamuna vatsani kahdesta kohdasta ja seuraan mahamittojen kehitystä tämän kuukauden aikana.
Aloitusmitat ovat 83cm (vyötärö) ja 95cm (vatsan isoin kohta).
Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka saattaa vaikuttaa moneen asiaan. Epäilen että vajaatoimintani on itseaiheutettua, ja olen saanut sen aikaan jojo-laihduttamisella. Toivon, että jonain kauniina päivänä löytäisin tasapainon ruokavalioni kanssa, ja voisin alkaa hiljalleen vähentämään lääkitystä.
Hieman jännittää miten työkaverit suhtautuvat siihen että syön lounasta vain vuoropäivin, ja miten ruokailu sujuu niinä päivinä kun syöminen pitää lopettaa ennen kuutta enkä kerkeä ennen sitä kotiin syömään. Mutta tämä varmaan selviää ajallaan.
. Söin vähäsen liikaa, joten en syönyt aamiaista tänään. En kyllä syö aamiaista koskaan muutenkaan, enkä usko että se tulee muuttumaan.
itse pitää olla itsensä paras ystävä ja istua kynttiläillallisella hyvän ruuan ääressä itsensä kanssa ihan "kaksistaankin"
Meniks tää nyt vähän OT:ksi sun ketjuun, mutta mä nii helposti innostun löpisemään...sori 
.
En edes ensin huomannut haavaa vaan todella haistoin veren ja ihmettelin, että mitäs mitäs... Mutta en kyllä makuaistissa ole huomannut kummempaa tarkennusta. Suolaa käytän kuten ennenkin (aika paljon) ja samalle maistuu. Jännää 
