Minusta tuntuu, että kun on "pahalle" antanut pikkusormen, se on vienyt koko käden. Aikaongelman olen ratkaissut siten, että teen mahdollisimman paljon kotona, ei kulu aikaa salille tms. menoon. Mulla on säädettävät käsipainot, jumppamatto ja uusina hankintoina jumppapallo ja Personal Trainerit DVD:llä

. Ähellän lattialla kannettava vierellä ja trainer antaa jenkkiaksentilla ja attityydillä ohjeita (Oh yeah, we did it! Great! Try harder!

).
Sitten mulla on aerobic-treenejä videoilla, telkkarista kopioituja puolen tunnin treenejä.
Kodin ulkopuolella harrastan vain sauvakävelyä ja itämaista vastatanssia. Vatsatanssi vie puolitoista tuntia viikossa, onneksi paikka on 10 minsan kävelymatkan päässä. Nyt kesätauolla tanssin kotona, ei tartte kuin yksi marokkolainen/egyptiläinen tms. cd.
Kotitreeni on kotona työskentelevän helppo järjestää, tietenkin. Mutta nyt huomaan, että innostun koko ajan uusista jutuista, eikä innostukseni vanhoihin kuitenkaan katoa, joten lopputulos on: punttitreeniä, sauvatreeniä, jumppapallotreeniä, core trainingia (vatsateho + power jooga), napatanssia, tai chitä, sauvakävelyä, pyöräilyä, patikointia... Kuulostaa melkein ammattimaiselta, mutta ei ole sitä. Aikaa menee keskimäärin tunti-puolitoista päivässä, ja pakkoa en ota mistään.
Tavoitteena on paitsi spagaatti 50-vuotiaana, myös se että joskus vielä pääsen lattialta ylös käsillä auttamatta, pelkkien vatsalihasten voimalla. Siihen tavoitteeseen on vielä yhtä pitkä matka kuin spagaattiin (90 asteen kulma onnistuu tällä hetkellä

)...
PS. Sen sijaan telkkaria en yksin kotona ollessani muista edes avata. Ajattelen, että aikaa löytyy aina siihen, mitä oikeasti haluaa. Tosin joskus sen ajan löytäminen vaatii tehokasta järjestelyä.