karppaus.infon arkistoitu foorumi

Seuraava teksti sisältää voimakkaita kohtauksia, joten sitä ei suositella alle 15-vuotiaille eikä herkille ihmisille:

Voi v-tunp-rseenhel-tti: Joulukuu ilman yhtään juoksulenkkiä yhdistettynä "suvaitsevaiseen" hiilaripolitiikkaan (=ei yksi glögi/torttu/piirakanpala ym. vaikuta kokonaisuuteen) ja erittäin avarakatseiseen alkoholipolitiikkaan on aiheuttanut kolmen kilon, SIIS KOLMEN KILON PAINONNOUSUN!!!
Olen kartellut vaakaa jo parisen viikkoa ja tänä aamuna sitten rohkaisin itseni ja kipusin sen päälle. Huutoni kuului varmasti yli koko Pikku-Huopalahden!

Tarinan opetus:
Pysykää liikkeellä!
Kun liikkuu ahkerasti, ei tarvitse vahtia jokaista ruokaan lisättyä jauho- tai sokeriripausta ja voi silloin tällöin vetää esim. kylässä seka-aterian.
Juopottelukaan ei nosta painoa, kun siihen käytetty aika jää liikunnan vuoksi vähäisemmäksi.
Mutta jos samaan aikaan löysäilee sekä ruoka- että liikuntapuolella, seuraukset ovat kohtalokkaat.
En voi käsittää, miksi en koskaan opi

Toki tässä on jotain joulun ja vuodenvaihteen mässäilyistä jäänyttä turvotusta, mutta ei sillä voi kaikkea selittää. Nyt on vain PAKKO saada itsensä lenkkipolulle. Tai siis ei näillä keleillä tietenkään poluille, vaan kaduille. Eikä mitään hiilarikompensaatioita liikunnan suhteen, vaan tiukka linja. Jos kilot tulivat kuukaudessa, pitää ne saada kuukaudessa poiskin eli nyt alkoivat Puntin Piinaviikot!

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."
Jean Cocteau

Ihminen on luotu liikkumaan.

Asiallinen varoitus.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Otsikkoon viitaten mulle on käynyt täysin päinvastoin. Ennen karppaamista mun liikkumiset oli melkeinpä nollassa mut nyt on tapahtunut sohvaperunalle jotain ihmeellistä....johtuukohan siitä että kun potut putosi pois ruokavaliosta niin sohvaperunallekaan ei ole enää käyttöä
Tiedä sitten mistä johtuu mut muhun on iskenyt liikuntakärpänen!! Nyt huiskin pari, kolme kertaa viikossa uimaan, kävelylenkkejä heittelen muina päivinä ja aina vaan jaksan äimistellä itessäni tapahtunutta muutosta. Toivottavasti tämä vaihde pysyy nyt päällä jatkossakin, liikkumisella hankittu hyvänolontunne kun tuntuu pirun hyvältä! Eikä toi raitis ulkoilmakaan tunnu tekevän pahaa

Toivottavasti karppaus sekottaa mun aivotoimintaa jatkossakin samaan suuntaan....

_________________
1.tavoite (-17kg) saavutettu 4/2005.
2.tavoite (-32kg) saavutettu 9/2005

Loppusuoralla:

Ihminen on luotu kaikin keinoin tavoittelemaan mukavaa oleskelemista ja laiskottelua. Laiska oleskelu on ihmisen ihannetila. kaikki ihmisen toimethan tähtäävät perimmältään siihen. Mukava leppoisa kävely metsäsäkin voi olla juuri sitä. Eikä se poista sitä että kiviäkin saattaa huvikseen siellä kääntää. Mutta sen pitää olla mukavaa ja rentoa puuhailua, jos huvittaa. Useinmiten ihminen ei halua olla aivan paikallaan ja luonnostaan puuhastelee jotain silloin jos kaikki on kondiksessa sekä ruumiissa että sielussa.

Miten sujuu puntin piinaviikot?

Kiitos kysymästä, ei häävisti . Toki kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä, mutta mulla on aika hyviä tekosyitä: Lenkkikaveri eli hra Puntti on ollut pari viikkoa flunssassa ja omat työpäivät ovat venähtäneet lähes poikkeuksetta ylipitkiksi, jopa öiksi. Ja kun kelit ovat olleet tällaiset, ei todellakaan ole huvittanut lähteä yksin lenkille liukkaaseen ja pimeään kahdeksalta illalla .
Viikonloppuisin olen tehnyt lenkkejä, mutta se ei oikein riitä. Tarttis olla säännöllisempää. Eilen kävelimme keskustaan hakemaan autoa ja se oli aika hyvä tunnin puserrus. Ei mitään sunnuntaikävelyvauhtia vaan siten, että syke oli 130-140 koko ajan.
Täytyy varmaan hioa tuota ruokapuoltakin. Vaikka tikut näyttävät ketoosia, ei paino liikahda! Eli nyt pitäisi kai tiukentaa hiilarilinjaa ja unohtaa esim. kevytsiiderit ynnä muut aspartaamilitkut kokonaan.
Uskon, että valon lisääntyessä arki-iltojen liikkuminen lisääntyy automaattisesti. Osasyynä painonnousuun ja jumittamiseen pidän myös stressiä (vrt. pitkät työpäivät). Joulukuu oli kaoottinen ja tammikuu oli aivan hirvittävä. Se sotki myös unirytmin. Ja kokemuksesta tiedän, että jos palleassa on stressimöykky ja aamuyöllä valvoo sydän tykyttäen hiestyneissä lakanoissa, ei mikään "kuuri" auta.
Eli nyt unohdan piinaviikot ja yritän vain lisätä ulkoilua ja saada nukkumisen kuntoon, niin varmaan loppu sujuukin itsestään.

_________________
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle."

Jean Cocteau

Mullakin oli kokoinaista kaks kuukautta ilman minkäänlaista urheilua (lukuun ottamatta kävelyä jääkaapilla ja takaisin... ). No, viime viikolla sitten väen vängellä raahasin itseni kuntosalille pitkästä aikaa ja voi sitä pettymystä : kunto ja voimataso olivat laskeneet ja mitä näinkään peilistä... *pyyhkii otsaansa*. Päätin siis aloittaa kovan kuntoilun yhdistettynä järkevään syömiseen, jotta pääsisin takaisin "kuoseihin" (P.S. Vasta n. kuukausi sitten ostamani vaatteet eivät massun kohdalta enää mene kiinni Siinä siis motivaatiota kerrakseen

No tänään sitten viimein koin ajankohtaiseksi siis kunnolla aloittaa... (Kerronpa, mistä huomaa vanhenemisensa: palautumisessa -oli se sitten urheilusta tai juopottelusta- kestää aina vain enemmän ja enemmän: tapauksessani pitkästä aikaa ensimmäisen kerran jälkeen 4 päivää )

Mutta nyt tunnelmani olivat aivan toista kuin edellisellä kerralla: olin todella innoissani ja harjoittelusta tuli niin mukava fiilis, että olin jo illemmalla uudestaan salilla Tiedän, tiedän: ei ole järkevää! Mutta lupaan, etten ota tavakseni: nyt vain on kova into saada läski sulamaan ja ennen kaikkea kuntoni taas kohdilleen!

Mutta sen sanon muille: olin huomaavinani, että läski alkoi sulamaan oikein silmissä Suosittelen siis lämmöllä: urheilu ei ole hyväksi pelkästään fyysiselle hyvinvoinnille, mutta itse ainakin saan aina mukavan endorfiinipaukun (ja epäsuorasti muuten kiihduttää aineenvaihduntaa puhumattakaan sen edullisista vaikutuksista mielenvireyteen). Tästä on hyvä lähteä

Terv.Mari J

Juu huutosi kuului Pikku-Huopalahden yli meille Tilkanmäelle asti... Vieläkin korvat soi.. Hih! Ei vaiskaan. Mulle kävi vähän samoin, vaikkei liikunnassa tapahtunutkaan muutosta, kiitos ton karvasen personal trainerini. Se piti huolen, että lenkille tuli lähdettyä. Jos yritin lusmuta, niin se tuli nuolemaan varpaitani.. Jossei sekään auttanut, niin meni ryökäle raapimaan ulko-ovea! Hirveet skraadut ovenkarmeissa!

Juu. Mulle tuli niistä joulusuklaista pari kiloa. Mut kilot oli hävinny kropasta suunnillen seuraavana päivänä kun viimeinen konvehti hyppäsi itsemurhaan kurkustani alas...